Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Top Spin 4

Edellinen Top Spin 3 uudisti sarjan pelimekaniikan täysin. Tattituntumaa tärkeämmäksi muodostui pelaajan sijoittuminen kentällä sekä oikea-aikainen ajoitus lyönneissä. Pelin oppimiskäyrä oli lähes pystysuora, mutta vastineeksi pelaajat saivat paitsi erinomaisen tennispelin, myös loistavan urheilupelin. Uuden mekaniikan iskostaminen selkäytimeen vaati tuntien harjoittelun, jonka jälkeen paluuta vanhaan ei enää ollut. Kunnes Top Spin 4 ilmestyi.

Tenniskyynärpään paluu

2K Czech on Top Spin 4:n jälleen täysin uudistetun mekaniikan takana. Kehitys palaa hivenen taaksepäin käyttäjäystävällisempään suuntaan mutta kauaksi yksinkertaisesta. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy pelaajien kentällä sijoittumiseen, jonka ei enää tarvitse olla millilleen oikein. Tekoäly jopa lukitsee pelaajan parhaimpaan mahdolliseen asentoon edellyttäen, että vastaantulevaan palloon on ennättänyt juosta valmiiksi. Samaiset avut myös lyövät automaattisesti, kunhan haluttu kierre on kertaalleen painettu. Nämä jäävät ainoiksi helpotuksiksi.

Peruslyönnit kierteineen hoidetaan yhä värinäppäimillä, mutta enää pelaajaa ei pakoteta painamaan ylimääräisiä nappeja pohjassa hallitakseen kenttää. Automatisoidun lyönnin vuoksi ajoitus on tärkein kriteeri. Liian aikaisin tai myöhään painaessa lyönnistä tulee normaali, mutta jälkimmäisen kohdalla riskit virheisiin kasvavat potentiaalisesti. Kentän dominointiin vaaditaan kuitenkin kontrolli- ja voimalyöntejä. Oikea-aikainen näpäytys juuri liikkeen alkaessa muuttaa lyönnit huomattavasti tarkemmiksi sivurajapalloiksi, kun taas pohjassa lataamalla kierteisiin saa enemmän voimaa. Ainoat lisänappeja vaativat lyönnit ovat aivan verkon tuntumaan tehtävä tiputus sekä verkolla pelaavan vastustajan yli tehty roikkupallo. Molemmat tehdään painamalla vasenta liipaisinta pohjassa.

Uuteen mekaniikkaan opastetaan tenniskoulussa sekä kytkettävissä olevilla helpotuksilla kentällä. Jälkimmäiset antavat reaaliaikaista informaatiota lyöntien oikeista ajoituksista ja voimakkuuksista sekä pallon ensimmäisen pompun sijainnista. Eri kierteiden ohella koulu esittelee kolme erilaista pelityyliä, joista voi valita mieluisensa. Karkeasti ottaen tyylit jakaantuvat nopeisiin pisteisiin keskittyvään syöttöpeliin tai vaihtoehtoisesti joko hyökkäävään tai puolustavaan linjapelaamiseen. Luodun pelihahmon kehitys noudattaa samaa linjaa, jolloin tasojen noustessa pelaaja valitsee enää halutun suuntauksen kolmesta vaihtoehdosta. Valinnoista huolimatta pelaajaa ei tietenkään pakoteta pysymään samassa muotissa, mutta hahmon numeeriset arvot ovat hyödyllisimmät valitun suuntaiseen pelaamiseen.

Ura huipulle

Uratila on kokenut muutoksia sitten viime kerran. Hahmonluonnin jälkeen ura aloitetaan pohjalta, mutta tällä kertaa nollatason pelaajien pelitkin muistuttavat oikeaa tennistä eivätkä vaivalloista löntystelyä kentällä. Otteluista kilahtaa tilille faneja, kausipisteitä sekä kokemusta, mitä saa aina pelasi omalla pelihahmolla sitten verkossa, uratilassa tai yksittäisiä otteluita. Fanit ja kausipisteet vaikuttavat puolestaan hahmon maineeseen. Tunnettu pelaaja saa mehukkaampia diilejä ja valmentajia, jotka mahdollistavat bonusominaisuuksia. Vuoden mittaisella kaudella voi kerran kuussa joko sparrata vastustajan kanssa tai osallistua sponsoroituun tapahtumaan sekä kilpailla yhdessä turnauksessa. Isompiin turnauksiin päästäkseen pelaajalta vaaditaan menestystä ja tiettyjen ehtojen täyttymistä. Tapahtumista on mahdollista saada pelkästään lisäkokemusta ja faneja tai osallistua laajempiin ystävyysotteluihin, nelinpelikisoihin sekä esimerkiksi uuden tenniskentän avajaisiin. Uudenlaisen lähestymistavan etuna on se, ettei heti ensimmäisten turnausten osallistujissa ole Roger Federer, joka kellistyy yhtä helposti kuin tusinavastustajat. Suurnimien ilmaantuminen ensi kertaa vastustajaksi tuntuu saavutukselta, aivan yhtä lailla kuin viimein heidän voittaminenkin.

TOP SPIN 4 3D

Testinäyttö: Sony KDL-60LX900

Ajatus tennispelistä 3D:nä ei aiheuta suurempia riemunkiljahduksia, eikä Top Spin 4:n 3D-tila muuta tuota ajatusta mihinkään.

X360:n stereoskooppinen kolmiulotteisuus on luotu side-by-side-tilassa, joten horisontaalipikselit ovat puolittuneet. 2D-kuvaan verrattuna grafiikka on edelleen kelvollista, mutta jostain syystä valikoiden ja otteluiden aikana näkyvien pelaajanimien fontti menee 3D-tilassa aivan karmean näköiseksi palikkaesitykseksi.

Syvyysefektistä ei ole suurempaa iloa ja kaiken lisäksi crosstalk hyppii silmille kauimpia kuvakulmia (TV, TV-far) käytettäessä. Nämä haamukuvat esiintyvät esimerkiksi kalkkiviivoissa ja onnistuvat ärsyttämään itse peliin keskittymistä. Pelattaessa lähemmillä kuvakulmilla ongelma on huomattavasti pienempi, jopa olematon.

Top Spin 4:n kolmiulomaailma on täysin mitäänsanomaton elämys. Huono se ei ole, mutta lättäkuvallakin pärjää.

3D:nä: **

- Tonppa

Saman koneen äärellä voi pelata harjoitusotteluita eri sääntömuunnoksilla ja uutta King of the Court -pelimuotoa. Kentän kingi on taistelupeleistä ideansa lainaava viritelmä, jossa useat pelaajat pelaavat keskenään siten, että ottelun voittaja jatkaa aina kentällä uutta vastustajaa vastaan. Näistä kahdesta ainoastaan harjoitusottelut jatkavat nettipuolelle. Mielenkiintoisemmaksi nousee kuitenkin aina viikon alussa uudestaan alkava World Tour. Miesten ja naisten kaudet pelataan omilla hahmoilla. Tarkoituksena on tietysti nousta kauden parhaimmaksi pelaajaksi. Pisteitä kerätään ottelemalla vastustajia vastaan joko yksittäisissä otteluissa tai kertaluontoisissa turnauksissa. Jälkimmäiset tuottavat huomattavasti enemmän pisteitä, mutta kerran tiputtuaan niihin ei voi enää osallistua ennen seuraavaa kautta. World Tour onnistuu tuomaan uratilan lähes sellaisenaan osaksi verkkokokemusta.

Historian suuret – ja minä!

Visuaalinen kehitys ei ole seurannut aivan samoja polkuja kuin sisältö. Top Spin 4 on kaikilta osin hienonnäköinen. Hahmoanimaatiot ovat luontevia, ja lukuisat kuuluisat tenniskasvot näyttävät ja ennen kaikkea pelaavat kuin tosielämässä. Ottelujen pitkittyessä hahmot hiostuvat, vaatteet tahriintuvat ja pelikenttä täyttyy tiukkojen pallorallien jättämistä jalanjäljistä. Aidot kentät on niin ikään suunniteltu viimeisiä piirtoja myöten tarkasti, mutta esimerkiksi Wimbledonin poissaolo hieman kummastuttaa. Sen sijaan pienet nillityksen aiheet ovat edelleen läsnä. Pelaajien saapuminen kentälle on edelleen tökerön katkonaista, linjatuomarit seisovat yhä tumput suorina vaikka 200 km/h vauhdilla lähtenyt syöttö osuisi suoraan perhekalleuksille ja verkkoon jäävät pallot häviävät mystisesti ilman pallopoikien väliintuloa. Yksi tunnelmallinen lisäys on sentään pallorallien aikana hiljalleen yleisössä heräävä innostus meneillään olevaa spektaakkelia kohtaan, vaikka katsojat muuten ovat visuaalisesti varsin vaisuja. Äänimaailma ähkimisineen ja harvasanaisine pisteselostajineen tennikseltä. Alkuvalikoissa kuultava musiikki unohtuu äkkiä.

Top Spin 4 palaa suoraviivaisempaan malliin. Yksinkertaisemman mekaniikan oppii vartissa, mutta sen hallinta vaatii edelleen tuntikausien pelaamista. Uudistettu uratila ja etenkin verkkopelin kausi nostavat pelisarjan neljännen osan kuitenkin korkealle.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi