Kaksiulotteiset tasoloikat ovat tehneet viime vuosina komean paluun latauspalveluihin. Jo vuonna 2008 PC-pelaajien riemuksi tai riesaksi julkaistu Spelunky vastasi tähän huutoon ilmestymällä Xbox 360:n Marketplaceen kohtuullisella 1 200 pisteen hintalapulla varustettuna.
Padi seinään
Lyhyesti sanottuna Spelunky on luolastoon sijoittuva perinteikäs tasohyppely, jonka voi saavutuslistan perusteella läpäistä ilman oikoreittejä alle kahdeksaan minuuttiin. Ensivaikutelma vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta jättää kertomatta yhden oleellisen seikan: pelin läpäisy on yhtä helppoa kuin kvanttifysiikan perusteellinen selittäminen maallikolle. Hankaluus muodostuu paitsi ansoitetuista reiteistä, myös kuoleman lopullisuudesta. Jos – tai pikemminkin kun – kuolo korjaa, seikkailu on siinä. Välitallennuspisteitä tai muita helpotuksia ei tunneta, vaan tunneleihin sukeltaminen on aloitettava jälleen alusta. Amatöörit ja nynnyt voivat jatkaa matkan varrella ostamistaan oikoreiteistä ilman kertyneitä varusteitaan, mutta Spelunkyn todellinen luonne suorastaan vaatii palaamista ensimmäiselle tasolle. Uusintayrityksiä kertyy jokaisella pelikerralla useita ansojen tappavuuden takia: pienet osumat tai liian korkealta tiputtautumiset vievät vain yhden terveyspisteen, mutta osuminen piikkiansaan tappaa kerrasta. Vaikka sydämiä kertyy matkan varrella muutama lisää, ei yhteenkään ylimääräiseen kämmiin ole varaa. Onneksi ohjattavuus on jämptiä, joten syy epäonnistumiseen on lähes aina pelaajassa. Graafinen ilmekin on tyylikäs ja tarkka, eikä yksikään ansa jää sen tähden huomaamatta.
Luolasto on jaettu useisiin eri maailmoihin, jotka koostuvat neljästä eri tasosta. Kenttien ulkoa opetteleminen on kuolleena syntynyt ajatus, sillä Spelunky luo jokaisella kerralla uuden kartan. Etenemiseen vaadittavaa taitoa korostava ratkaisu pitää pelaamisen mielenkiintoisena kerta toisensa jälkeen. Pimeät kentät ovat ainoa pelin tasapainoa rikkova elementti tehden liikkumisesta ilman kompassia lähes pelkkää arpapeliä. Pimeyteen luottavia tasoja on kuitenkin seikkailun varrella niin vähän, ettei siitä koidu kovin suurta murhetta. Kentät ovat lyhimmillään kymmenen sekuntia pitkiä tiputtautumisia, eikä aikaa kulu pisimmilläänkään kuin noin minuutti - mikäli siis selviää hengissä niin kauan. Yhä syvemmälle luolaston syövereihin sukeltamista on hidastettu seinien ohella ansoilla, vihollisilla ja kerättävillä esineillä. Jokainen maailma sisältää omanlaisensa esteet, eli viidakon apinat ja alkuasukkaat saavat väistyä pois jäämaailman mammuttien alta ja niin edelleen.
Sankarin arsenaaliin ei seikkailun alussa kuulu ruoskan lisäksi kuin muutama pommi ja köysi, joilla pitäisi yrittää selviytyä. Matkan taittuessa kertyy valuuttaa, jolla voi ostaa kauppiaalta erilaisia apuvälineitä: haulikko, machete, lisäpommit, kompassi ja monet muut esineet helpottavat matkaa selvästi. Kauppiaan voi myös tappaa, jolloin putiikin valikoimissa tarjolla olevat esineet voi noukkia ilmaiseksi. Etenkin viholliset muuttuvat matkan edetessä sen verran aggressiivisiksi ja pelottaviksi ilmestyksiksi, että aseistetun seikkailijan kannattaa yrittää pommittaa vihollisarmada mahdollisimman kaukaa. Samalla myös ympäristö hajoaa, jolloin saattaa aueta yllättävä reitti kohti seuraavaa tasoa. Joihinkin paikkoihin ja sen aareisiin ei edes pääse käsiksi ilman räjäytystöitä. Kaikki seinät ja esteet ovat onneksi tuhoutuvia, joten erilaisia reittivariaatioita syntyy pommien avustuksella lähes loputtomasti.
Uudestaan
Rattoisalla musiikilla varustettu Spelunky tarjoaa hupia sekä yksin- että moninpelaajillekin. Kavereiden kanssa on mahdollista seikkailla luolastossa co-opina tai pelata toisiaan vastaan deathmatchia. Yhteisellä tutkimusmatkalla ainoa merkittävämpi muutos on ryhmänjohtajaa seuraava kamera, joten pelaajien on edettävä koko ajan yhtä matkaa. Toisen kuollessa peli jatkuu yksinpelinä eikä ystävää saa takaisin edes kenttää läpäisemällä. Kilpailullisempi deathmatch on melkoisen nopeatempoista pommittamista, joka ylensä päätyy ensimmäisenä laatikosta aseen löytävän voittoon. Periaatteessa ihan toimiva paketti käy kuitenkin tylsäksi jo muutaman erän jälkeen. Molemmat moninpelimuodot ovat lähinnä kiinnostava lisä muuten maukkaaseen pakettiin, sillä jo pelkästään yksinpelaajalle tarjolla oleva herkku on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.
Harva peli on onnistunut vuosien saatossa aiheuttamaan Spelunkyn kaltaista viha-rakkaussuhdetta. Jatkuvat epäonnistumiset syövät miestä rotan lailla, mutta silti luolaston kimppuun kiinnostaa palata kerta toisensa jälkeen. Pelin lyhyyden ei kannata antaa hämätä, sillä mittarissa on tunteja täysihintaisen pelin edestä ennen kuin läpäisyyn vaadittava osaamistaso on selkärangassa. Heikkohermoisten kuitenkin kannattaa pysyä erossa, sillä rauhallisempikin mies on heittämässä padia seinään jo hetken pelaamisen jälkeen. Selviäminen uuteen maailmaan on kuitenkin todella palkitseva kokemus, joten luolaston ansoihin kannattaa perehtyä.
