Se on Hugo!

1990-luvun alussa Hugo-niminen metsänpeikko sai oman interaktiivisen televisio-ohjelmansa. Tanskalaisesta formaatista tuli nopeasti kansainvälinen hitti, ja useita Hugo-tuotteita jalostetaan vieläkin. Pelipuolella tätä iloista peikkoa näkee tasaiseen tahtiin. Tekijä brandin takana, Interactive Television Entertainment, on viidentoista vuoden aikana kehittänyt kolmisenkymmentä Hugo-nimikettä - kaikkiaan viidelle eri alustalle. Uusin ja samalla PlayStation 2:n kolmas Hugo-peli, Cannoncruise, julkaistiin lokakuussa 2004.

Erityspiirteenä Hugo-peleissä on alusta asti ollut lokalisointi. Ääninäyttelyä myöten kaikki on pyritty tekemään julkaisumaan kielellä, jotta pienimmätkin pelaajat pysyisivät menossa mukana. Cannoncruise ei tee asiaan poikkeusta, vaan kaiken saa edelleen myös suomen kielellä. Levyltä löytyy lisäksi kolme muuta kielivalintaa.


"Metsänpeikko aina valmis on seikkailuun"

Hugo elelee Peikkolaaksossa kaikessa rauhassa. Sattuupa kuitenkin niin, että kesken erään kalastusreissun Hugo ja hänen uskollinen ystävänsä, Fernando-tukaani, ajautuvat jälleen seikkailuun. Heille ei jää mahdollisuutta valita toisin, kun sotalaivat tekevät tuhojaan kaverusten kotinurkilla. Merisotaretki alkaa samalta istumalta, samalla veneellä ja miehistöllä.

Tapahtumien takapiruksi paljastuu Hugon arkkivihollinen, ilkeä velho Scylla. Hän suunnittelee tappavansa kaikki peikot sukupuuttoon maagisen omenan voimilla. "Tätä en voi sallia!", Hugo tuumii.  


"Kaikki vaarat peikko tietää"

Cannoncruisen pelaaminen koostuu seilaamisesta eri vesistöalueilla ja samalla niiden puhdistamisesta vihollisista. Pelistä löytyy yhteensä viisitoista aluetta, joita pelaaja saa tutkia vapaasti. Kauheasti tehtävää tuhoamisen ohella ei kuitenkaan ole. Lähes jokaisella alueella pelaajaa vain neuvotaan tutkimaan aluetta ympäri ämpäri pistäen mäsäksi vastustajien paatteja tai esimerkiksi tuhoten miinakenttiä.

Viholliset vaihtelevat muutaman vesistön välein. Oman laiva-armeijansa lisäksi Scylla on saanut puolelleen Hugoa vastaan niin merirosvot kuin viikingitkin ja roomalaiset myös. Lisäksi sankarimme pääsevät tuhoamaan ilmeisesti magialla toimivia vartiopylväitä automaattitykkeineen. Hugo ja Fernando ovat yksin ylivoimaista vihollista vastaan, mutta homma ei ole niin mahdoton kuin aluksi saattaa vaikuttaa. Pelaajan ohjaaman paatin kestävyys ja tykin tarkkuus ovat ylivertaisia verrattuna vihollisten vastaaviin. Jos haastetta haluaa, kannattaa peli aloittaa suoraan vaikeimmalla vaikeustasolla, alempien ollessa pienemmälle pelaajapolvelle sopivampia.

Vesistöjen valloittaminen yksi toisensa jälkeen käy melko nopeasti ja aina saman kaavan mukaisesti. Muutaman alueen jälkeen kohdataan vihollisryhmän johtaja-alus, joka kestää osumia hieman peruslaivoja enemmän. Tämän jälkeen siirrytään jälleen uudelle vesistölle. Pääasiallisesti ympäristöt eroavat vain vihollisten tyypin ja maaston suhteen.

Cannoncruise sisältää myös kaksinpelin, jossa yksi pelaaja saa ohjattavakseen laivan tykin, toisen toimiessa kapteenina. Ratkaisu osoittautuu hieman kankeaksi, sillä kanuunalla ammuttaessa tarvitsee välillä tykkinäkymää, mutta kaksinpelissä vain laivan ohjaaja saa päättää kuvakulmista. Homma vaatii toimiakseen hieman harjoittelua, mutta loppujen lopuksi kyseessä on mukava lisä pakettiin.


Merimaisemia ja kanuunan pauketta

Hugon paatti on mielenkiintoinen kokonaisuus. Puisessa veneessä on kaksi siipimäistä kangaspurjetta, joita säätelemällä pelaaja saa vaihdettua suuntaa. Liikkua voi vapaasti eteenpäin tuulesta välittämättä, ja peruuttaminenkin onnistuu. Lisäksi keulasta löytyy tuhottoman suuri kanuuna. Aivan alussa tykki on tarkoitettu lähinnä kalastuskäyttöön, mutta saa sillä vihollispaatitkin uppoamaan. Kanuunalla tähtäämistä varten laivassa voi siirtyä erityiseen tykkikuvakulmaan. Tämä on omiaan kaukaisten vihollisten upottamiseen, mutta laivan takaa kuvatusta perusnäkymästä ampuminen käy helpoimmissa tilanteissa. Asearsenaaliin kuuluu muitakin aseita, kuten eräänlaiset hakeutuvat kalapommit. Fernandon työnkuva tässä kahden hengen laivastossa on heittää ankeata lintuherjaa ja tähyillä kaukoputkella, jota pelaajakin pääsee käyttämään. Laivaan saa pelin edetessä parannuksia, jotka mahdollistavat esimerkiksi nopeamman liikkuvuuden ja tehokkaamman tykin.

Cannoncruise näyttää mukavalta. Yksinkertainen ulkoasu on kaukana konsolipelien grafiikan mestariteoksista, mutta värikäs ilme toimii. Parhaimmillaan Cannoncruise on näyttävissä meritaisteluissa, joissa tykinkuulia lentelee puolin ja toisin alusten räjähdellessä kaikkialla. Hienona yksityiskohtana uponneista aluksista ponnahtaa vedenpinnalle lautoja, tynnyreitä ja muuta tavaraa, joiden seasta voi löytää ammuksia ja lisäenergiaa. Graafisista virheistä esiintyy ainoastaan tekstuurien välkkymistä. Ruudunpäivityskin pysyy tasaisena kautta linjan. Pelin vesi käyttäytyy jokseenkin nestemäisesti, mutta ihmeen vähän siihen on panostettu. Taivas on näyttävyydessään paremmin toteutettu, luoden ajoittain idyllisiä merimaisemia.

Äänimaailma jatkaa perustason linjaa. Räjähdykset, tykinlaukaukset ja muut efektit kuulostavat kelvollisilta. Musiikki on yllättävän mahtipontista Hugo-peliin. Elokuvamaiset sinfoniakappaleet luovat tietynlaista sankarifiilistä, vaikka päähahmona peikko poikkeaakin perusurhosta melkoisesti. Suomalainen ääninäyttely peliin on hyvä lisä, mutta välillä etenkin Fernandon rääkäisyt ottavat karheudessaan kuulijan korvaan. Kaksikon kommenttien laadusta voidaan myös olla montaa mieltä. Suurin osa pelin puheesta koostuu heidän hurraahuudoistaan tapetuille vihollisille. Hugo esimerkiksi lähettää nasevat terveiset Valhallaan upotettuaan muutaman viikinkilaivan ja Fernando valittaa pelaajan ohjaustaidoista. Välillä kuullaan myös jutustelua siitä, kuinka hauskaa tuhoaminen onkaan ja muuta nasevaa.


Miten se loru menikään?

Hugo: Cannoncruise on eittämättä lapsille suunnattu. Aikuisempaan makuun mielenkiintoisia seikkoja ei juuri löydy. Pelimekaniikka kuitenkin toimii ja Cannoncruise viihdyttää aikansa. Paketin sisältö on puolestaan turhan yksipuolista ja pelattavaa ei tunnu löytyvän tarpeeksi. Vähäisestä sisältömäärästä kertoo jo, että peli mahtuu yhdelle CD-levylle. Pienellä lisäsuunnittelulla uudesta Hugo-pelistä olisi ehkä voinut tulla jotain, kun kerran tekninen toteutus on kelvollisella tasolla. Pikkupelaajille Cannoncruise maistunee kauemmin tällaisenaankin.

Kirjoittanut: Foliomies - 04.03.2005
Anna äänesi kuulua, arvostele Hugo: Cannoncruise Gamerankingissä »
Kommentoi »