PlayStation
Xbox
Nintendo
Media
Perheet
inFamous
Arvostele tämä peli:
Artikkeleja pääset kommentoimaan kirjautumalla sisään KonsoliFIN BBS -tunnuksilla. Mikäli et ole vielä rekisteröitynyt maailman parhaaseen suomenkieliseen konsolifoorumiin, voit korjata virheesi täällä.
|
JRYI 
|
17.10.2011
Erittäin hyvä Peli.. Koukutti senverran että Kakkososa oli pakko-ostos :P
Arvosana:
11.10.2011
Aivan loistava, kerrankin peli joka pitää pelata toiseen kertaan läpi jotta pääsee kokemaan sekä hyvän että pahan Colen! Ainoa valittamisen aihe on hyvin mustavalkoiset valinnat hyvä/paha akselilla.
Arvosana:
22.01.2011
Hyvä peli. Osta jos Playstation 3 sinulla ompi.
Arvosana:
19.10.2009
Hyvä, monipuolinen, mukaansa nappaava peli. Pakko vetää vähintään kaksi kertaa läpi peräjälkeen :P
Arvosana:
01.09.2009
Todella hyvä peli. Suosittelen ostamista lämpimästi.
Arvosana:
23.08.2009
Peli näyttää suurimmalta osin hienolta, mutta ei aina. Pelattavuus on helppoa ja kaikki hyökkäykset on helppo oppia. Juoni tosin tekee tästä pelistä todella hyvän. Peli ei itsessään ole lainkaan vaikea, joskin olisin halunnut peliin maksimi vaikeudeksi sellaisen tason, missä oikeasti joutuisi pinnistelemään jopa tavan tehtävissä.
Miinusta peli saa siitä, että kun kaikki peli on pelattu läpi ja shardit kerätty niin tekeminen loppuu täysin. Suosittelen ostamaan edes kokeeksi jos löydät alelaarista, muuten kannattaa miettiä onko tämä täyden hinnan arvoinen kokemus.
Miinusta peli saa siitä, että kun kaikki peli on pelattu läpi ja shardit kerätty niin tekeminen loppuu täysin. Suosittelen ostamaan edes kokeeksi jos löydät alelaarista, muuten kannattaa miettiä onko tämä täyden hinnan arvoinen kokemus.
Arvosana:
23.08.2009
Pakko sanoa, että kun aluksi näin ekan trailerin ajattelin, että hohhoijaa mitähän tuostakin tulee.
Meni noin kuukausi, että aloin tajuamaan mistä tässä pelissä oli kyse. Demosta pidin jo valtavasti, parkour yhdistettynä hienoon salamaräiskintään.
Nyt pelanneena voin sanoa, että juonikin oli erittäin asiallinen.
( Kaikki varmaankin tietävät, että Cole oli lähetti, joka joutui kuljettamaan erästä pakettia tietämättään, että se sisälsi pommin.
Pommi räjähti ja tuhosi kuusi korttelia Empire Citystä. Cole, joka oli ollut räjähdyksen keskipisteessä selvisi parilla naarmulla, ja sai vieläpä samaan syssyyn sähkövoimia.)
Pääjuonen tehtävät olivat hyvin erilaisia ( jos viemäriosuuksia ei lasketa). Voimat kehittyvät tasaisesti juonitehtäviä tekemällä, joka vahvistaa käsitystä siitä, että sankari on vasta oppimassa kaikkia kykyjään.
Päähenkilö on hyvin suunniteltu, ei liian vahva, eikä liian heikko. Arvostan tätä piirrettä erittäin paljon, sankariin on helpompi samaistua, jos hänellä on heikkouksia.
Lisäksi se tuo oikeaa haastetta peliin, toisin kuin jos sankari olisi täysin ylivoimainen, niin olisi vain pakko tunkea satamäärin lisää vihollisia.
( Luen myös paljon sarjakuvia ja tämä on se syy, miksi Spider-Man on aina ollut mielestäni kovempi jätkä kuin Superman.)
Ja sitten vihollis osastolle, kuvitelkaapa itsenne kaupunkiin, joka on täysin eristyksissä muusta maailmasta. Kaaos ja anarkia valtaa kaupunkia yhä enemmän päivä päivältä.
inFamousin tapauksessa on lähdetty hieman realistisemmalle puolelle, viholliset ovat jengiläisiä, joista osa on saanut räjähdyksessä joitain yliluonnollisia voimia.
Pelissä on kolme varsinaista päävihollista, mikä on hyvä ratkaisu.
Vähemmän on joskus enemmän, ja se pätee tässä tapauksessa, parempi kolme persoonallista ja hyvin suunniteltua konnaa, kuin vaikkapa 6-10 täysin epäuskottavaa kelmiä.
Grafiikoista tykkäsin itse, toki välillä tekstuurit latautuvat hitaasti, ja muutama bugi on tullut vastaan, mutta ne eivät haitanneet peli kokemustani.
Onhan se aika komean näköistä possauttaa vihollista sähköammuksilla, sähkö on nyt mallinnettu erittäin hienosti, esineet johtavat sähköä (jos kaveri on kuralammikossa ja kävelet siitä, niin se jätkähän kärventyy, samoin viholliset), on hienoa nähdä että sellaisiinkin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota.
Pelissä on myös kerättäviä asioita, Blast shardeja, sekä Dead dropseja. Blast shardeja keräämällä saa lisää energia palkkia, ja Dead dropsit antavat mielenkiintoista tietoa pelimaailmasta ja etenkin sen hahmoista. Toki pelissä on myös trophy tuki ja niitä keräillessä voi mennä tovi jos toinenkin.
Suosittelen lämpimästi kaikille sarjakuvien ystäville, ja miksei toki muillekkin.
Meni noin kuukausi, että aloin tajuamaan mistä tässä pelissä oli kyse. Demosta pidin jo valtavasti, parkour yhdistettynä hienoon salamaräiskintään.
Nyt pelanneena voin sanoa, että juonikin oli erittäin asiallinen.
( Kaikki varmaankin tietävät, että Cole oli lähetti, joka joutui kuljettamaan erästä pakettia tietämättään, että se sisälsi pommin.
Pommi räjähti ja tuhosi kuusi korttelia Empire Citystä. Cole, joka oli ollut räjähdyksen keskipisteessä selvisi parilla naarmulla, ja sai vieläpä samaan syssyyn sähkövoimia.)
Pääjuonen tehtävät olivat hyvin erilaisia ( jos viemäriosuuksia ei lasketa). Voimat kehittyvät tasaisesti juonitehtäviä tekemällä, joka vahvistaa käsitystä siitä, että sankari on vasta oppimassa kaikkia kykyjään.
Päähenkilö on hyvin suunniteltu, ei liian vahva, eikä liian heikko. Arvostan tätä piirrettä erittäin paljon, sankariin on helpompi samaistua, jos hänellä on heikkouksia.
Lisäksi se tuo oikeaa haastetta peliin, toisin kuin jos sankari olisi täysin ylivoimainen, niin olisi vain pakko tunkea satamäärin lisää vihollisia.
( Luen myös paljon sarjakuvia ja tämä on se syy, miksi Spider-Man on aina ollut mielestäni kovempi jätkä kuin Superman.)
Ja sitten vihollis osastolle, kuvitelkaapa itsenne kaupunkiin, joka on täysin eristyksissä muusta maailmasta. Kaaos ja anarkia valtaa kaupunkia yhä enemmän päivä päivältä.
inFamousin tapauksessa on lähdetty hieman realistisemmalle puolelle, viholliset ovat jengiläisiä, joista osa on saanut räjähdyksessä joitain yliluonnollisia voimia.
Pelissä on kolme varsinaista päävihollista, mikä on hyvä ratkaisu.
Vähemmän on joskus enemmän, ja se pätee tässä tapauksessa, parempi kolme persoonallista ja hyvin suunniteltua konnaa, kuin vaikkapa 6-10 täysin epäuskottavaa kelmiä.
Grafiikoista tykkäsin itse, toki välillä tekstuurit latautuvat hitaasti, ja muutama bugi on tullut vastaan, mutta ne eivät haitanneet peli kokemustani.
Onhan se aika komean näköistä possauttaa vihollista sähköammuksilla, sähkö on nyt mallinnettu erittäin hienosti, esineet johtavat sähköä (jos kaveri on kuralammikossa ja kävelet siitä, niin se jätkähän kärventyy, samoin viholliset), on hienoa nähdä että sellaisiinkin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota.
Pelissä on myös kerättäviä asioita, Blast shardeja, sekä Dead dropseja. Blast shardeja keräämällä saa lisää energia palkkia, ja Dead dropsit antavat mielenkiintoista tietoa pelimaailmasta ja etenkin sen hahmoista. Toki pelissä on myös trophy tuki ja niitä keräillessä voi mennä tovi jos toinenkin.
Suosittelen lämpimästi kaikille sarjakuvien ystäville, ja miksei toki muillekkin.
Arvosana:
30.07.2009
Parhaita pelejä pitkään aikaan.
Arvosana:
21.07.2009
Aivan mahtava peli.
Pelattavuus huippuluokkaa, pelaamista on paljon, hyvä juoni.
Täyden kympin peli!!!
Pelattavuus huippuluokkaa, pelaamista on paljon, hyvä juoni.
Täyden kympin peli!!!
Arvosana:
13.07.2009
Pahiksen pelaaminen videopeleissä on ollut kiinnostava ja varteenotettava vaihtoehto aina siitä lähtien kun huomattiin, että Mario voi hypätä veljensä Luigin päälle Super Mario Bros. 3 pelissä. Hitaasti mutta varmasti näitä häivähdyksiä moraalisesti arvelluttavista päätöksistä on alkanut hiipiä peleihin, vaihtelevalla menestyksellä tosin. Yleinen ajatus pahasta tuppaa aina menemään 50-luvun mustavalkopahisten tyyliseksi viiksien pyörittelyksi ja hohottamiseksi, samalla kun vie karkkia sokeiden orpojen suista. Jos joku harhaoppinen välttämättä tahtoo pelata hyviksellä, tämä voi huomata hukkuvansa väen ylitsevuotavaan rakkauteen ja koko universumin säteilevän hänen päälleen hoosiannaa laulaen. Eikä missään näy välimaastoa. Ei edes Infamousissa.
Se joka väittää, että pelit ovat monipuolistuneet ja parantuneet sukupolvi sukupolvelta voisi samantien tutkituttaa silmänsä. Vaikka graafisesti elämmekin aikamoista kulta-aikaa, ollaan varsinaisissa pelimekaniikoissa aikalailla samalla lähtöviivalla kuin eräs kaksiulotteinen vihreä sammakko. Infamous, joka on kieltämättä komea peli, on räikeä todiste nykyisten pelinkehittäjien mielikuvituskettomuudesta ja kaavoihin kangistuneisuudesta.
Cole on pyörälähetti, joka sattuu keskellä koko kaupungin tuhoavaa räjähdystä ja sen seurauksesta palkitaan/kirotaan supervoimilla. Sähköä hyväksikäyttävä sankarikandidaatti saa eteensä valinnan olla hyvä, tai paha - Infamous. Hyviksellä voi ampua sinisiä parantavia säteitä, jotka voisivat yhtä hyvin sisältää perhosia ja sateenkaaria. Pahiksella saa käyttöönsä punaisen myrskyn, joka kärventää kaiken kissanpentuja myöten laajalta säteeltä.
Kaksi arvausta kumman valtaosa pelaajista valitsee?
Itse pelaaminen on valtaosin hauskaa. Kaupunki on suhteellisen laaja, vaikkakin toistaa itseään turhan usein, ja parkouraaminen sähkövoimien avulla on hulppeaa. Kun vihdoin ja viimein saa mahdollisuuden singota itsensä ukkosen voimalla ohikiitävän junan katolle, vain loikatakseen pari korttelia myöhemmin pois läheiseen sähkötolppaan voi tunnelmaa etsiä katonrajasta.
Tai voisi, ellei siinä matkalla noiden etappien välissä siintäisi tuhatpäinen armeija nimettömiä, kasvottomia ja persoonattomia pahiksia, joiden tähtääminen on tarkempaa kuin dopingilla varustetun Robin Hoodin. Jostain syystä tämä tarkkuus on varattu vain Colen kohdalle, muita kohteita ampuessaan porukan taidot tippuvat jonnekin stormtroopereiden tasolle.
Sitten ovat ne tehtävät, kaikki ne kolme. Joita sitten toistetaan uudestaan ja uudestaan aina maailman tappiin saakka. Perinteiset seuraa ja varjosta, piekse kaikki, seuraa ja piekse kaikki, piekse kaikki ja seuraa selviytyjiä piestäksesi heidätkin, jokainen tehtävä on tylsä variaatio vanhasta ja tutusta kaavasta, joka kävi vanhaksi jo ennen kuin +16 ikärajan saavuttaneet olivat syntyneet.
Koska taistelukin koostuu vain tylsästä näppäinten hakkaamisesta, eivätkä edes pelin voimat loppujen lopuksi eroa toisistaan muuta kuin kipinöiden määrällä, jää pelin toiminnasta käteen iso kaha plääh:iä.
Eikä valtaosa tästä edes ole Sucker Punchin tai Infamousin vika. Syypää ovat te, pelaajat. Te, jotka vuodesta toiseen kinuatte täsmälleen samaa varmaa ja turvallista muutoksetonta mättöä, joiden mielestä uusi ja erilainen on tylsää tai liian vaativaa. Te, joiden takia Ico ja Shadow of Colossus jäivät marginaalisiksi menestyksiksi. Joiden takia Oblivion ja Halo menestyvät.
Eikä edes tarvitse mainita Infamousin kammottavan huonoa tarinaa, joka muistuttaa tuhansien apinoiden hakkaamaa sekasotkua sekoitettuna annokseen teini-ikäisten sarjisfanien märkää unta. Tai Batmanista ja Spider-Manista kopioituja kohtauksia. Tai typerää lopetusta. Tai kaaoottisen huonoa kameraa.
Tai edes sitä, että pelin jaksaa juuri ja juuri pelata kokonaan läpi kerran. Pahiksena. Jolloin kokee, että noin kahdeksan tuntia on liian vähän 70e maksavasta pelistä jonka olisi voinut nähdä katsomalla minkä tahansa nykyisistä sarjisleffoista, mutta ilman niitä typeriä sivujuonia.
Se joka väittää, että pelit ovat monipuolistuneet ja parantuneet sukupolvi sukupolvelta voisi samantien tutkituttaa silmänsä. Vaikka graafisesti elämmekin aikamoista kulta-aikaa, ollaan varsinaisissa pelimekaniikoissa aikalailla samalla lähtöviivalla kuin eräs kaksiulotteinen vihreä sammakko. Infamous, joka on kieltämättä komea peli, on räikeä todiste nykyisten pelinkehittäjien mielikuvituskettomuudesta ja kaavoihin kangistuneisuudesta.
Cole on pyörälähetti, joka sattuu keskellä koko kaupungin tuhoavaa räjähdystä ja sen seurauksesta palkitaan/kirotaan supervoimilla. Sähköä hyväksikäyttävä sankarikandidaatti saa eteensä valinnan olla hyvä, tai paha - Infamous. Hyviksellä voi ampua sinisiä parantavia säteitä, jotka voisivat yhtä hyvin sisältää perhosia ja sateenkaaria. Pahiksella saa käyttöönsä punaisen myrskyn, joka kärventää kaiken kissanpentuja myöten laajalta säteeltä.
Kaksi arvausta kumman valtaosa pelaajista valitsee?
Itse pelaaminen on valtaosin hauskaa. Kaupunki on suhteellisen laaja, vaikkakin toistaa itseään turhan usein, ja parkouraaminen sähkövoimien avulla on hulppeaa. Kun vihdoin ja viimein saa mahdollisuuden singota itsensä ukkosen voimalla ohikiitävän junan katolle, vain loikatakseen pari korttelia myöhemmin pois läheiseen sähkötolppaan voi tunnelmaa etsiä katonrajasta.
Tai voisi, ellei siinä matkalla noiden etappien välissä siintäisi tuhatpäinen armeija nimettömiä, kasvottomia ja persoonattomia pahiksia, joiden tähtääminen on tarkempaa kuin dopingilla varustetun Robin Hoodin. Jostain syystä tämä tarkkuus on varattu vain Colen kohdalle, muita kohteita ampuessaan porukan taidot tippuvat jonnekin stormtroopereiden tasolle.
Sitten ovat ne tehtävät, kaikki ne kolme. Joita sitten toistetaan uudestaan ja uudestaan aina maailman tappiin saakka. Perinteiset seuraa ja varjosta, piekse kaikki, seuraa ja piekse kaikki, piekse kaikki ja seuraa selviytyjiä piestäksesi heidätkin, jokainen tehtävä on tylsä variaatio vanhasta ja tutusta kaavasta, joka kävi vanhaksi jo ennen kuin +16 ikärajan saavuttaneet olivat syntyneet.
Koska taistelukin koostuu vain tylsästä näppäinten hakkaamisesta, eivätkä edes pelin voimat loppujen lopuksi eroa toisistaan muuta kuin kipinöiden määrällä, jää pelin toiminnasta käteen iso kaha plääh:iä.
Eikä valtaosa tästä edes ole Sucker Punchin tai Infamousin vika. Syypää ovat te, pelaajat. Te, jotka vuodesta toiseen kinuatte täsmälleen samaa varmaa ja turvallista muutoksetonta mättöä, joiden mielestä uusi ja erilainen on tylsää tai liian vaativaa. Te, joiden takia Ico ja Shadow of Colossus jäivät marginaalisiksi menestyksiksi. Joiden takia Oblivion ja Halo menestyvät.
Eikä edes tarvitse mainita Infamousin kammottavan huonoa tarinaa, joka muistuttaa tuhansien apinoiden hakkaamaa sekasotkua sekoitettuna annokseen teini-ikäisten sarjisfanien märkää unta. Tai Batmanista ja Spider-Manista kopioituja kohtauksia. Tai typerää lopetusta. Tai kaaoottisen huonoa kameraa.
Tai edes sitä, että pelin jaksaa juuri ja juuri pelata kokonaan läpi kerran. Pahiksena. Jolloin kokee, että noin kahdeksan tuntia on liian vähän 70e maksavasta pelistä jonka olisi voinut nähdä katsomalla minkä tahansa nykyisistä sarjisleffoista, mutta ilman niitä typeriä sivujuonia.
Arvosana:
02.07.2009
Hyvä hiekkalaatikkopeli jossa itselle ei tullut mitään häiritsevää piirrettä esille. Vaikeustasotkin menivät sopivasti oman pelaajataidon mukaan. Pelissä olleet trophyt eivät olleet työtä vaativia, vaan ne tulivat itsekseen pelaamisen sivussa kuten kuuluukin.
Pelin etäisyydet olivat sopivat, kun ajoneuvoja ei varsinaisesti pelistä löydy. Liikkuminen pelissä oli kuitenkin nopean tuntuista vaikka peliala olikin melko suuri. Parkourin ystävälle peliympäristö oli loistava, tosin liimanäppi tarttuu liian helposti joihinkin kohteisiin.
Pelin etäisyydet olivat sopivat, kun ajoneuvoja ei varsinaisesti pelistä löydy. Liikkuminen pelissä oli kuitenkin nopean tuntuista vaikka peliala olikin melko suuri. Parkourin ystävälle peliympäristö oli loistava, tosin liimanäppi tarttuu liian helposti joihinkin kohteisiin.
Arvosana:
31.05.2009
Hauskimpia hiekkalaatikkoja sitten junnuvuosien.
Kaupunki juuri sopivan kokoinen, liikkuminen siellä tehty jouhevaksi ja asukkaiden läsnäolo tekee taisteluista karman kannalta moniulotteisemman. Hyviksenä saat kannustusta ja pahiksena sinua kohdellaan kuin vampyyritautista Oblivionissa.
Katto Kassisen roolin ottaa helposti, kun kiipeily ja hyppäämiset eivät ole tehty turhan tarkoiksi suorituksiksi, vaan aina on joku korsi johon tarttua eikä kuolemaakaan tarvitse pelätä. Tapoja liikkua paikasta toiseen on monia, kun käytössä on myös sähkölinjat ja ratakiskot. Katolta hyvät näköalat tiirailla vihujen liikkeitä ja tehdä niitä omia suunnitelmia.
Toimintakohtaukset ovat hektisiä, kun vihua pörrää ilmassa, maassa ja katolla samaan aikaan. Lisämausteena vielä jaloissa pyörivät siviilit, jotka rajoittavat jonkin verran toimintavapauksiasi. Siinä yrität väistellä ottamatta osumaa ja samalla etsiä jo valmiiksi tulevan varauksen antajan sekä jakaa niitä sähköshokkeja tasaisesti säätyyn katsomatta. Myös lähitaistelut nyrkein sekä potkuin onnistuvat ja tätäkin puolta tuli käytettyä ahkerasti.
Menee ihan toimintapelinä ja ainakin itsellä tarina jäi seinäruususen osaan.
Video lauantai-illan seikkailuista: http://www.konsolifin.net/media/media/726/inFamouse_PS3/
Kaupunki juuri sopivan kokoinen, liikkuminen siellä tehty jouhevaksi ja asukkaiden läsnäolo tekee taisteluista karman kannalta moniulotteisemman. Hyviksenä saat kannustusta ja pahiksena sinua kohdellaan kuin vampyyritautista Oblivionissa.
Katto Kassisen roolin ottaa helposti, kun kiipeily ja hyppäämiset eivät ole tehty turhan tarkoiksi suorituksiksi, vaan aina on joku korsi johon tarttua eikä kuolemaakaan tarvitse pelätä. Tapoja liikkua paikasta toiseen on monia, kun käytössä on myös sähkölinjat ja ratakiskot. Katolta hyvät näköalat tiirailla vihujen liikkeitä ja tehdä niitä omia suunnitelmia.
Toimintakohtaukset ovat hektisiä, kun vihua pörrää ilmassa, maassa ja katolla samaan aikaan. Lisämausteena vielä jaloissa pyörivät siviilit, jotka rajoittavat jonkin verran toimintavapauksiasi. Siinä yrität väistellä ottamatta osumaa ja samalla etsiä jo valmiiksi tulevan varauksen antajan sekä jakaa niitä sähköshokkeja tasaisesti säätyyn katsomatta. Myös lähitaistelut nyrkein sekä potkuin onnistuvat ja tätäkin puolta tuli käytettyä ahkerasti.
Menee ihan toimintapelinä ja ainakin itsellä tarina jäi seinäruususen osaan.
Video lauantai-illan seikkailuista: http://www.konsolifin.net/media/media/726/inFamouse_PS3/
Arvosana:
Miten sinä käytät vapaa-aikasi? - Copyright © KonsoliFIN
KonsoliFIN suosittelee käyttämään seuraavia selaimia: Firefox, Opera.
Mikäli käytät Internet Exploreria, suosittelemme päivittämään sen vähintään versioon seitsemän.
KonsoliFIN suosittelee käyttämään seuraavia selaimia: Firefox, Opera.
Mikäli käytät Internet Exploreria, suosittelemme päivittämään sen vähintään versioon seitsemän.
