PlayStation
Xbox
Nintendo
Media
Perheet
Uncharted 2: Among Thieves
Arvostele tämä peli:
Artikkeleja pääset kommentoimaan kirjautumalla sisään KonsoliFIN BBS -tunnuksilla. Mikäli et ole vielä rekisteröitynyt maailman parhaaseen suomenkieliseen konsolifoorumiin, voit korjata virheesi täällä.
|
JRYI 
|
19.03.2012
Uncharted pelisarjan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2007. Itse tutustuin pelisarjaan vuonna 2009 pelaamalla sarjan ensimmäisen osan Uncharted Drake's Fortunen läpi. Samana vuonna julkaistiin pelisarjan jatko-osa mutta sitä en silloin vielä hankkinut. Nyt yli 2,5 vuotta myöhemmin pelin julkaisusta tuli hankittua kyseinen peli ja on aika katsoa millainen ja kuinka hyvä peli on kyseessä. Pyrin arvostelussa siihen että en kerro juonipaljastuksia.
Aarteen jäljillä
Pelin juonessa mennään sitten että peli alkaa tapahtumasta jossa Nate on tiukassa paikassa ja hetken kuluttua mennään takautumaan jossa selvitetään kuinka tuohon tiukkaan tilanteeseen on päästy ja jatketaan eteenpäin juonessa. Juoni on hyvin mielenkiintoinen: Nate kumppaneineen seuraa Marco Polon jalanjälkiä ja yrittää löytää Shangri La:n ja siellä olevan Cintamanin kiven. Vaikka historiaa ja Marco Poloa suhteellisen vähän valoitetaan tarinan aikana on tarina kuitenkin mukaansa tempaava.
Juoni on hyvin kirjoitettu ja sen ohessa päästään erilaisiin maisemiin. On viidakkoa, kaupunkia, luolia, lumisia vuoria sekä temppeleitä eli vaihtelua siis on mikä on todella hyvä asia.
Myös mahdollisuuksien mukaan kohteeseen voi olla muutama reitti mutta ei aina.
Pelin hahmot on käsikirjoitettu todella hyvin. Jokaisella hahmolla on erilaiset luonteen piirteet ja tapansa käyttäytyä. Pelissä esiintyy tuttuja hahmoja edellisestä pelistä mutta samalla myös uusia hahmoja.
Pelin hahmojen ääninäyttelijät ovat eläytyneet todella ja välillä tulee myös todella hauskoja dialogeja.
Ei pelkkää ulkokuorta
Peli näyttää ulkoasultaa todella komealta ja todellakin uskon sen että Naughty Dog on ottanut kaiken irti PS3:n Cell suorittimesta. Valoefektit ovat kyllä ehkä PS3:n komeimmat mitä olen ikinä nähnyt. Nepalissa olevan hotellin katolla oleva uima-allas todisti tuon valoefektin ja grafiikan kauneuden. Valitettavasti en voi kauheasti kuvailla vaan tuo kohtaus pitää itse kokea.
Naughty Dog on pistänyt myös oman fysiikkamoottorin jota edellisosassa käytettiin pois ja tilalle astuu useastakin pelistä tuttu Havok. Havok todistaa monta kertaa olevansa oikeutettu tähän peliin. Jos yksi kohtaus pitäisi mainita niin se olisi hotellin sortuminen kun Nate on sisällä.
Myös pelin kasvomallinnus on hyvä, välillä kasvon piirteet esiintyvät todella tarkasti ja niistä huomaa useita tarkkoja yksityiskohtia. Tosin kasvojen yksityiskohdissa ja ilmeissä ei aivan Heavy Rain ja L.A Noiren tasolla olla.
Toimintaa ja tutkintaa
Peli on hyvin monipuolinen mukana on tasohyppelyä, toimintaa ja hieman puzzleja. Tasohyppely osuuksista tulee tietyllä tavalla mieleen Indiana Jones elokuvat kun taas toiminta osuuksista tulee enemmän mieleen 80-luvun ”äijä toimintaelokuvat”. Puzzlet ovat hauskoja, eivät liian helppoja mutta ei liian vaikeitakaan. Puzzleissa usein vinkit ovat Draken kirjassa, hyväksi tämän osuuden tekee se että sivu ei ole valmiiksi tarjoiltuna vaan se pitää itse löytää. Lisäksi jos Puzzle tuntuu hankalalta niin peli antaa hieman osviittaa mitä pitäisi tehdä pienen tekstin avulla. Tosin kyseisen vihje toiminnon voi ottaa pois.
Naughty Dog on onnistunut hyvin pitämään kaikki osa-alueet kasassa. Useimmiten peleissä jossa on useampaa eri gendreä on jokin osa-alue heikompi kuin toinen mutta Uncharted 2:ssa kaikki osa alueet toimivat kuten pitää.
Moninpelissä yhdistetään voimat
Ensimmäistä kertaa Uncharted pelisarjassa esiintyy myös moninpeli. Noin 2,5 vuotta julkaisun jälkeen aloittaessa moninpelin pelaamisen kesti aulaan pääsy n. 10 minuuttia. Ilmeisesti jonkinlainen päivitys vei aikaa. Pelimuotoja on todella paljon ja ne ovat monipuolisia. Pelistä löytyy mm. Kukkulan kuningas, perinteinen deathmatch, aarteen varastamista ja muutamia tehtäviä joita ystävän kanssa voi tehdä.
Peliin liittyminen toimii siten että peli etsii saman tasoisia pelaajia. Kokeillessani en päässyt muihin peleihin kuin deathmatchiin. Deathmatchin idea on simppeli. 5 vs 5 tilanne ja joukkueen on eliminoitava tietyn aikarajan kuluessa tietty määrä vastustajajan pelaajia.
Oikeastaa tuo deathmatch oli oikein hauskaa ja koukuttavaa. Oppimiskynnys oli alhainen mikä on hyvä asia. Lisäksi kokoajan tulevat palkinnot tuovat lisäkoukkuja. Peli palkittsee enemmän mitä erilaisimmin keinoin eliminoit vastustajan. Lisäksi aseistus ei ole mitentkään ylivoimainen itsevalittavissa vaan aaseet löytyvät ympäriinsä ripoteltuna eri paikoista kartassa. Moninpeli tuo todella paljon arvoa tähän peliin ja se jaksaa koukkuttaa pitikään.
Lisää tekemistä moninpeliin saa Playstation Storesta löytyvillä DLC paketeilla.
Bonusta jokaiselle
Pelissä on sisäinen trophy systeemi. Tiettyjä tavoitteita kun suorittanut saa valuuttaa ja sen voi käyttää kaupassa. Kaupasta voi ostaa rendelöinti modeja, asuja, bonusvideoita. Bonusvideot oliva mielenkiintoisia ne keskittyivät vahvasti pelin kehityksestä kertomiseen. Harmillista että bonusvidoissa näytettiin hyvin vähän ns. behind scenes materiaalia. Olisin ollut mukava nähdä esimerkiksi kuinka yksi kohtaus on tehty vaihe vaiheelta mutta kyllä nuo videot ovat myös hyvin laadukkaita. Tälläista lisämateriaalia pitäisi pistää jokaiseen peliin.
Tiiviisti kaikki yhteen
Uncharted 2 on kaiken kaikkiaan laadukasta jälkeä joka näkyy itse pelissä. Juoni on hyvin kirjoitettu, grafiisesti peli on kaunis ja tekemistä riittää. Pelin jälkeen kyllä oli sellainen olo että Naughty Dog on rakkaudella tehnyt tämän pelin.
Moninpeli tuo pelille monta kertaa pidemmän elinkaaren ja pelaajia löytyy vieläkin 2,5 vuoden jälkeen julkaisusta. Lisäksi moninpeli on toteutettu siten että se on hauskaa eikä se tunnu missään vaiheessa että se oli pakosti laitettu peliin.
Pelissä ei ole huonoja asioita kauheasti, ainoat itseäni häiritsevät asiat olivat suomennos virheet. Esimerkiksi kohdassa jossa Drake lainasi sytkäriä oltiin suomennettu ”Anna valoa” vaikka omasta mielestäni osuvampi olisi ollut ”Anna tulta”. En tiedä millä nimellä Uuden sukupolven suodatin oli englanninkielisessä versiossa mutta ihmettelen miksi sitä ei voitu suomentaa esimerkiksi seepia. Kuitenkin nuo suomennosvirheet olivat vähäisiä eivätkä haitanneet pelaamista.
Suosittelen peliä kaikille PS3:n omivalille pelaajille jotka tykkäävät toiminnasta ja aarteen metsästyksestä. Jos sarjaan tutustuu ensi kertaa niin suosittelen pelaamaan sarjan ensimmäisen osan läpi.
Aarteen jäljillä
Pelin juonessa mennään sitten että peli alkaa tapahtumasta jossa Nate on tiukassa paikassa ja hetken kuluttua mennään takautumaan jossa selvitetään kuinka tuohon tiukkaan tilanteeseen on päästy ja jatketaan eteenpäin juonessa. Juoni on hyvin mielenkiintoinen: Nate kumppaneineen seuraa Marco Polon jalanjälkiä ja yrittää löytää Shangri La:n ja siellä olevan Cintamanin kiven. Vaikka historiaa ja Marco Poloa suhteellisen vähän valoitetaan tarinan aikana on tarina kuitenkin mukaansa tempaava.
Juoni on hyvin kirjoitettu ja sen ohessa päästään erilaisiin maisemiin. On viidakkoa, kaupunkia, luolia, lumisia vuoria sekä temppeleitä eli vaihtelua siis on mikä on todella hyvä asia.
Myös mahdollisuuksien mukaan kohteeseen voi olla muutama reitti mutta ei aina.
Pelin hahmot on käsikirjoitettu todella hyvin. Jokaisella hahmolla on erilaiset luonteen piirteet ja tapansa käyttäytyä. Pelissä esiintyy tuttuja hahmoja edellisestä pelistä mutta samalla myös uusia hahmoja.
Pelin hahmojen ääninäyttelijät ovat eläytyneet todella ja välillä tulee myös todella hauskoja dialogeja.
Ei pelkkää ulkokuorta
Peli näyttää ulkoasultaa todella komealta ja todellakin uskon sen että Naughty Dog on ottanut kaiken irti PS3:n Cell suorittimesta. Valoefektit ovat kyllä ehkä PS3:n komeimmat mitä olen ikinä nähnyt. Nepalissa olevan hotellin katolla oleva uima-allas todisti tuon valoefektin ja grafiikan kauneuden. Valitettavasti en voi kauheasti kuvailla vaan tuo kohtaus pitää itse kokea.
Naughty Dog on pistänyt myös oman fysiikkamoottorin jota edellisosassa käytettiin pois ja tilalle astuu useastakin pelistä tuttu Havok. Havok todistaa monta kertaa olevansa oikeutettu tähän peliin. Jos yksi kohtaus pitäisi mainita niin se olisi hotellin sortuminen kun Nate on sisällä.
Myös pelin kasvomallinnus on hyvä, välillä kasvon piirteet esiintyvät todella tarkasti ja niistä huomaa useita tarkkoja yksityiskohtia. Tosin kasvojen yksityiskohdissa ja ilmeissä ei aivan Heavy Rain ja L.A Noiren tasolla olla.
Toimintaa ja tutkintaa
Peli on hyvin monipuolinen mukana on tasohyppelyä, toimintaa ja hieman puzzleja. Tasohyppely osuuksista tulee tietyllä tavalla mieleen Indiana Jones elokuvat kun taas toiminta osuuksista tulee enemmän mieleen 80-luvun ”äijä toimintaelokuvat”. Puzzlet ovat hauskoja, eivät liian helppoja mutta ei liian vaikeitakaan. Puzzleissa usein vinkit ovat Draken kirjassa, hyväksi tämän osuuden tekee se että sivu ei ole valmiiksi tarjoiltuna vaan se pitää itse löytää. Lisäksi jos Puzzle tuntuu hankalalta niin peli antaa hieman osviittaa mitä pitäisi tehdä pienen tekstin avulla. Tosin kyseisen vihje toiminnon voi ottaa pois.
Naughty Dog on onnistunut hyvin pitämään kaikki osa-alueet kasassa. Useimmiten peleissä jossa on useampaa eri gendreä on jokin osa-alue heikompi kuin toinen mutta Uncharted 2:ssa kaikki osa alueet toimivat kuten pitää.
Moninpelissä yhdistetään voimat
Ensimmäistä kertaa Uncharted pelisarjassa esiintyy myös moninpeli. Noin 2,5 vuotta julkaisun jälkeen aloittaessa moninpelin pelaamisen kesti aulaan pääsy n. 10 minuuttia. Ilmeisesti jonkinlainen päivitys vei aikaa. Pelimuotoja on todella paljon ja ne ovat monipuolisia. Pelistä löytyy mm. Kukkulan kuningas, perinteinen deathmatch, aarteen varastamista ja muutamia tehtäviä joita ystävän kanssa voi tehdä.
Peliin liittyminen toimii siten että peli etsii saman tasoisia pelaajia. Kokeillessani en päässyt muihin peleihin kuin deathmatchiin. Deathmatchin idea on simppeli. 5 vs 5 tilanne ja joukkueen on eliminoitava tietyn aikarajan kuluessa tietty määrä vastustajajan pelaajia.
Oikeastaa tuo deathmatch oli oikein hauskaa ja koukuttavaa. Oppimiskynnys oli alhainen mikä on hyvä asia. Lisäksi kokoajan tulevat palkinnot tuovat lisäkoukkuja. Peli palkittsee enemmän mitä erilaisimmin keinoin eliminoit vastustajan. Lisäksi aseistus ei ole mitentkään ylivoimainen itsevalittavissa vaan aaseet löytyvät ympäriinsä ripoteltuna eri paikoista kartassa. Moninpeli tuo todella paljon arvoa tähän peliin ja se jaksaa koukkuttaa pitikään.
Lisää tekemistä moninpeliin saa Playstation Storesta löytyvillä DLC paketeilla.
Bonusta jokaiselle
Pelissä on sisäinen trophy systeemi. Tiettyjä tavoitteita kun suorittanut saa valuuttaa ja sen voi käyttää kaupassa. Kaupasta voi ostaa rendelöinti modeja, asuja, bonusvideoita. Bonusvideot oliva mielenkiintoisia ne keskittyivät vahvasti pelin kehityksestä kertomiseen. Harmillista että bonusvidoissa näytettiin hyvin vähän ns. behind scenes materiaalia. Olisin ollut mukava nähdä esimerkiksi kuinka yksi kohtaus on tehty vaihe vaiheelta mutta kyllä nuo videot ovat myös hyvin laadukkaita. Tälläista lisämateriaalia pitäisi pistää jokaiseen peliin.
Tiiviisti kaikki yhteen
Uncharted 2 on kaiken kaikkiaan laadukasta jälkeä joka näkyy itse pelissä. Juoni on hyvin kirjoitettu, grafiisesti peli on kaunis ja tekemistä riittää. Pelin jälkeen kyllä oli sellainen olo että Naughty Dog on rakkaudella tehnyt tämän pelin.
Moninpeli tuo pelille monta kertaa pidemmän elinkaaren ja pelaajia löytyy vieläkin 2,5 vuoden jälkeen julkaisusta. Lisäksi moninpeli on toteutettu siten että se on hauskaa eikä se tunnu missään vaiheessa että se oli pakosti laitettu peliin.
Pelissä ei ole huonoja asioita kauheasti, ainoat itseäni häiritsevät asiat olivat suomennos virheet. Esimerkiksi kohdassa jossa Drake lainasi sytkäriä oltiin suomennettu ”Anna valoa” vaikka omasta mielestäni osuvampi olisi ollut ”Anna tulta”. En tiedä millä nimellä Uuden sukupolven suodatin oli englanninkielisessä versiossa mutta ihmettelen miksi sitä ei voitu suomentaa esimerkiksi seepia. Kuitenkin nuo suomennosvirheet olivat vähäisiä eivätkä haitanneet pelaamista.
Suosittelen peliä kaikille PS3:n omivalille pelaajille jotka tykkäävät toiminnasta ja aarteen metsästyksestä. Jos sarjaan tutustuu ensi kertaa niin suosittelen pelaamaan sarjan ensimmäisen osan läpi.
Arvosana:
19.10.2011
Mainio seikkailu, suomenkielisyydestä plussaa.
Arvosana:
09.04.2011
Yksinpeli on loistava kokonaisuudessaan! Peli on tehty hienosti ja tarinaa jaksoi seurata.. Moninpelikin kun vielä on hyvä niin tulee loistava.
Mielestäni huonoa on tähtäys, joka on vain se perus ruudukko tähdätessä. Semmoinen tähtäys on parempi kuin esimerkiksi Black Opsissa.
Mielestäni huonoa on tähtäys, joka on vain se perus ruudukko tähdätessä. Semmoinen tähtäys on parempi kuin esimerkiksi Black Opsissa.
Arvosana:
10.02.2010
On tämäkin peli tullut jokunen aika sitten läpäistyä ja voisi olla aika avautua kokemuksista pelin suhteen...
Ensimmäiseksi täytyy myöntää, että olin lukenut pelistä arvosteluja, katsonut videoita ja päässyt ylipäätään innostumaan pelistä aika paljon ennen kuin sain sitä edes käsiini. Ehkä näistä syistä odotin jo pelin alkumetreiltä jotain aivan todellista tajunnanräjäyttävää pelikokemusta, mutta jouduin tyytymään ihan vain hemmetin hyvään peliin. Voi harmi...
Pelin tarina oli tehty mielenkiintoiseksi ja sitä seurasi erittäin mielellään, eihän se mitään syvällistä filosofointia hyvästä ja pahasta ollut, mutta sitäkin viihdyttävämpää toimintaa, huumoria ja romantiikkaa. Meno oli tarina-puolella kuin Indy-sedällä parhaimpina päivinä ja saksalainen superrotukin oli jälleen edustettuna, tosin olivat aika kylmäkiskoisia Nathania kohtaan tällä kertaa. Jälkikäteen ajateltuna tarina ei sisältänyt suuria yllätyksiä, vaikka matkalle monta mutkaa mahtuikin. Tarinan näennäinen ennustettavuus ei kuitenkaan vähentänyt sen viihdearvoa pätkääkään.
Toiminta-puolta oli hiottu ensimmäisestä osasta ja se tuntuikin koko pelin ajan paljon mukavammalta kuin ensimmäisessä osassa, etenkin parannetut hiipimistekniikat toivat kaivattua lisämaustetta taisteluihin, joita kuitenkin on yhä suuri osa pelistä. Taisteluiden lomassa päästiin sitten ratkomaan kevyehköjä puzzleja, jotka ratkesivat yleensä nopeasti, kunhan vain löysi muistikirjasta oikean sivun ja huoneesta oikean vivun mitä kääntää. Liikkuminen Nathanilla on ihanan sulavaa, mitä varmasti tulee ikävä muissa peleissä. Kiipeily oli vaivatonta ja välillä vaikutti siltä, että sankarilla oli neljän raajan sijasta pikemminkin kymmenen raajaa ja niissä kaikissa vielä supervoimat. Mutta ainakaan itseä eivät moiset epärealistisuudet haitanneet, sopivat peliin kuin hattu päähän.
Kokonaisuutena peli on sen täyden kympin arvoinen, ei nimittäin heti tule viihdyttävämpää pelikokemusta mieleen. Peli ei ole tietenkään täysin täydellinen ja tasapainoinen, mutta lähempänä sitä kuin ehkä mikään muu peli. Niin, ja moninpelikin on ollut erittäin viihdyttävä ja toimiva reilun kymmenen tunnin pelaamisen perusteella. (Vanhemmat huom! Väkivaltaa pelissä kyllä on, eli siinä mielessä ikäraja-suositus on kohdallaan eikä ihan pienimmille voi suositella. Ainakin netissä tullut hyvinkin nuoria pelaajia vastaan haulikko kädessä).
Suositus: kaikille hyvien pelien ystäville.
Ensimmäiseksi täytyy myöntää, että olin lukenut pelistä arvosteluja, katsonut videoita ja päässyt ylipäätään innostumaan pelistä aika paljon ennen kuin sain sitä edes käsiini. Ehkä näistä syistä odotin jo pelin alkumetreiltä jotain aivan todellista tajunnanräjäyttävää pelikokemusta, mutta jouduin tyytymään ihan vain hemmetin hyvään peliin. Voi harmi...
Pelin tarina oli tehty mielenkiintoiseksi ja sitä seurasi erittäin mielellään, eihän se mitään syvällistä filosofointia hyvästä ja pahasta ollut, mutta sitäkin viihdyttävämpää toimintaa, huumoria ja romantiikkaa. Meno oli tarina-puolella kuin Indy-sedällä parhaimpina päivinä ja saksalainen superrotukin oli jälleen edustettuna, tosin olivat aika kylmäkiskoisia Nathania kohtaan tällä kertaa. Jälkikäteen ajateltuna tarina ei sisältänyt suuria yllätyksiä, vaikka matkalle monta mutkaa mahtuikin. Tarinan näennäinen ennustettavuus ei kuitenkaan vähentänyt sen viihdearvoa pätkääkään.
Toiminta-puolta oli hiottu ensimmäisestä osasta ja se tuntuikin koko pelin ajan paljon mukavammalta kuin ensimmäisessä osassa, etenkin parannetut hiipimistekniikat toivat kaivattua lisämaustetta taisteluihin, joita kuitenkin on yhä suuri osa pelistä. Taisteluiden lomassa päästiin sitten ratkomaan kevyehköjä puzzleja, jotka ratkesivat yleensä nopeasti, kunhan vain löysi muistikirjasta oikean sivun ja huoneesta oikean vivun mitä kääntää. Liikkuminen Nathanilla on ihanan sulavaa, mitä varmasti tulee ikävä muissa peleissä. Kiipeily oli vaivatonta ja välillä vaikutti siltä, että sankarilla oli neljän raajan sijasta pikemminkin kymmenen raajaa ja niissä kaikissa vielä supervoimat. Mutta ainakaan itseä eivät moiset epärealistisuudet haitanneet, sopivat peliin kuin hattu päähän.
Kokonaisuutena peli on sen täyden kympin arvoinen, ei nimittäin heti tule viihdyttävämpää pelikokemusta mieleen. Peli ei ole tietenkään täysin täydellinen ja tasapainoinen, mutta lähempänä sitä kuin ehkä mikään muu peli. Niin, ja moninpelikin on ollut erittäin viihdyttävä ja toimiva reilun kymmenen tunnin pelaamisen perusteella. (Vanhemmat huom! Väkivaltaa pelissä kyllä on, eli siinä mielessä ikäraja-suositus on kohdallaan eikä ihan pienimmille voi suositella. Ainakin netissä tullut hyvinkin nuoria pelaajia vastaan haulikko kädessä).
Suositus: kaikille hyvien pelien ystäville.
Arvosana:
11.01.2010
Kokonaisuutena mahtava peli, vaikka muutama tökkiväkin osuus mahtui matkan varrelle. Josko kolmannelle osalle sitten se viisi tähteä :D
Arvosana:
12.11.2009
Aivan loistava, ei muuta voi sanoa!
Arvosana:
11.11.2009
Kaikki on onnistunut täydellisesti!
Arvosana:
06.11.2009
Aivan loistava, ei muuta voi sanoa.
UPDATE: Nyt kun vihdoin tuli väännettyä läpi, pitää edelleen todeta että loistav apeli on. n.11h kesti läpipeluu normaalivaikeustasolla. Puzzlet tosiaan helpohkoja ja taisteluja mielestäni liikaa loppua kohden. Alussa olivat hyvässä tasapainossa, mutta viiemset pari tuntia meni lähinnä ampuessa vihollisia, Mutta silti, vuoden parhaimmistoa jollei jopa paras peli ja kaunis kuin mikä. Jatko-osaa odotellessa ja toivottavasti palaisi hieman enemmän seikkailun kuin ampumisen pariin.
UPDATE: Nyt kun vihdoin tuli väännettyä läpi, pitää edelleen todeta että loistav apeli on. n.11h kesti läpipeluu normaalivaikeustasolla. Puzzlet tosiaan helpohkoja ja taisteluja mielestäni liikaa loppua kohden. Alussa olivat hyvässä tasapainossa, mutta viiemset pari tuntia meni lähinnä ampuessa vihollisia, Mutta silti, vuoden parhaimmistoa jollei jopa paras peli ja kaunis kuin mikä. Jatko-osaa odotellessa ja toivottavasti palaisi hieman enemmän seikkailun kuin ampumisen pariin.
Arvosana:
29.10.2009
Paras pelaamani yksin peli tähän mennessä pelurani aikana. Nettipelikin on todella hyvä, joten koossa on aivan upea paketti. Koko paketti on ulkoapäin vielä koristeltu upealla grafiikalla ja teknisesti paketti toimii moitteetta. Paras pelaamani PS3-peli. Paras saamani yksinpelikokemus. Oujea. :)
Arvosana:
29.10.2009
Kaksi vuotta ensimmäisen Unchartedin jälkeen Nathan Drake on jälleen palannut näyttämään Indiana Jonesille ja Lara Croftille, miten niitä aarteita oikein metsästetään ja samalla pistetään jokusen sataa aseistettua miestä lakoon. Tosifaneille odotus on ollut pitkä, mutta onko pitkäpinnaisuus palkittu?
Show me the way to Samb.. Shamb.. Shangri-La
Nate on jälleen kerran tiukan paikan edessä jo heti alkumetreillä, ja pelin mieltäylentävän intensiivisen alun jälkeen pelaaja saa aloittaa osittain takautumien muodossa esitetyn matkansa Marco Polon jalanjäljissä kohti Shambhalaa, aasialaisten tarujen ihmemaata. Apuna matkassaan Natella on kaksi muuta varkauden jaloon taitoon perehtynyttä henkilöä, Harry Flynn ja Chloe Frazer, unohtamatta tietenkään trailereissakin nähtyjä vanhoja tuttavuuksia. Pahisten virkaa hoitaa serbialainen sotarikollinen verenhimoisen armeijansa kanssa. Näistä asetelmista alkaa matka Istanbulista Borneoon, ja sieltä eteenpäin toinen toistaan upeammissa maisemissa.
Good, bad.. I’m the guy with the gun
Kahden vuoden aikana Nate on oppinut uusia taitoja, joita päästään harjoittelemaan heti alkupuolella. Sam Fisher ja Solid Snake –koulukunta saa hihkua riemusta päästessään hiippailemaan ja pistämään porukkaa äänettömästi lakoon stealth-hyökkäyksillä, oli kyseessä sitten tajunvetäminen kankaalle hipsimällä selän taakse tai kiskaisemalla pahaa-aavistamaton viholainen kaiteen yli. Stealth-aspekti toimii hyvin, ja sen avulla voi selvitä monesta tulitaistelusta huomattavasti helpommin, kun aseidenpauke ei hälytä paikalle laumaa tappavasti aseistettuja sotilaita. Käsirysy on muutenkin kokenut hieman uudistusta, vaikka se koostuukin pitkälti neliöllä iskemisestä ja counter-liikkeiden tekemisestä kolmiolla.
Kun on tarve siirtyä lyijyä sylkevien apuvälineiden käyttöön, Naten käytössä on ensimmäisestä osasta tutun arsenaalin ohessa myös pari uutta yllätystä, joista pääsee nauttimaan myöhemmässä vaiheessa peliä. Mukana voi kantaa käsiasetta, kahden käden asetta tyyliin AK-47, ja kranaatteja. Asevalikoimalle on melkoisesti käyttöä, sillä toimintaosuuksia pelistä löytyy ja paljon; valitettavasti ehkäpä liiankin paljon, sillä suhteessa ongelmanratkonta on jatko-osassa jätetty taka-alalle ja toimintaosuuksien välinen aika kulutetaan yleensä kiipeilemällä ympäriinsä sopivaa jatkoreittiä etsiessä. Ongelmanratkaisu on muutenkin tehty hitusen liian helpoksi, ratkaisut kun on ystävällisesti kirjattu suoraan Naten päiväkirjaan.
Toimintaosuudet eivät missään vaiheessa tunnu puuduttavalta pakkopullalta, kiitos kohtalaisen laajojen ympäristöjen, joissa temmeltää ja vihollista lakoon kellistää. Kapeita putkia löytyy, mutta yleisesti taistelutannerta ja varaa taktikoinnille on riittävästi. Toiminta koostuu edelleen sopivien suojapaikkojen välillä poukkoilusta ja pahisten eliminoinnista, mutta nyt uutena liikkeenä Nate voi roikkuessaan käyttää käsiasetta ja heittää kranaatteja. Useimmissa skenaarioissa on myös reilusti korkeuseroja, jonka ansiosta erilaisten lähestymis- ja asekombinaatioiden kokeileminen on sekä palkitsevaa että hauskaa.
Suurimman osan pelistä mukana kulkee myös vähintään yksi tietokonehahmo, joka auttaa taisteluissa ja reittien selvittämisissä. Ajatus kuulostaa pelottavalta, mutta itse asiassa toimii todella hyvin. Partneri antaa tulitaisteluissa suojatulta ja kiinnittää usein huomion itseensä antaen pelaajalle mahdollisuuden yrittää päästä vihollisen selustaan. Normal-vaikeustasolla koneen hahmot eivät kuitenkaan vaikuttaneet kuolevan mitenkään, vaikka vihollinen heittäisi nenän eteen kranaattia jatkuvalla syötöllä. Vain kerran pelin aikana meno tyssäsi siihen, että partneri heitti lusikan nurkkaan.
Beauty and simplicity
Pelin kontrollit ovat äärimmäisen helpot oppia ja tottelevat miltei mukisematta. Liikkuminen hoidetaan perinteisesti tattien avulla, tähtääminen ja ampumistoiminnot hartianäppäimillä, aseidenvaihto D-padilla ja muut napit on omistettu meleetaisteluun, suojautumiseen ja loikkimiseen. Helppoa ja kätevää, vain harvoin tulee vastaan hetkiä jolloin Nate ei mene suojan taakse juuri niin kuin olit mielessäsi kuvitellut.
Jo ensimmäisistä trailereista ja pelikuvista sai grafiikkafriikki kuolaa suupieliinsä, mutta nuo pienet maistiaiset eivät tee oikeutta kokonaisuudelle. Itse peli on häikäisevän kaunista katseltavaa aina pienintä yksityiskohtaa myöten. Usein huomasi jäävänsä pällistelemään ympärillä olevia maisemia ja kaukaisuudessa siintäviä rakennuksia, jotka paikoin lähentelevät fotorealismia. Hahmot ovat todella elävästi animoituja, ympäristöt pikkutarkkoja ja varsinkin valaistustehosteet upeita. Välivideoissa on sekä vanhojen seikkailuelokuvien että Hollywoodin kassamagneettien henkeä, ja ne ovat tyylillä tehtyjä.
Äänipuoli on samaten lähes uskonnollinen kokemus. Ääninäyttelijät sopivat rooleihinsa kuin nakutettu, ja kirsikkana kakun päällä heittävät paikoin todella hyvää läppää, joka keventää tunnelmaa sopivasti eikä ota itseään liian vakavasti. Toimintakohtausten iskiessä päälle DD/DTS -ääniraidan ansiosta jokaisen kanavan täydeltä tulee jytinää ja pauketta. Auraalisen nautinnon kruunaa hieno musiikki, jossa yhdistyy hyvän toimintaelokuvan intensiteetti ja aasialaiset sävyt.
Verkkopelin sietämätön keveys
Yksinpeli tarjoaa tasosta riippuen pelattavaa 10-15 tunniksi, mutta ilo ei vielä siihen lopu. Tarjolla on useita moninpelimoodeja, joita en valitettavasti saanut paljoa testattua yhteysongelmien vuoksi. Perinteisten deathmatch-otteluiden lisäksi mukana on addiktoiva co-op –moodi, jossa joko suoritetaan kolmen hengen porukassa tehtäviä tai yritetään yksinkertaisesti selviytyä hengissä hyökkääviä vihollisaaltoja vastaan. Moninpeli palkitsee pelaajaa rahalla, jonka voi kaupassa vaihtaa erilaisiin jo muistakin peleistä tuttuihin ”perkkeihin”.
Huolimatta moninpelin pienistä ongelmista Uncharted 2 on luultavasti vuoden 2009 paras peli. Tämän lähemmäs ei allekirjoittanut ole päässyt elokuvamaista kerrontaa, jossa oikeasti on jopa pelattavaa puuduttavien ”paina oikeaa nappia nyt” –kohtausten sijaan. Erittäin suositeltava hankinta jokaiselle toimintapelien ystävälle.
Show me the way to Samb.. Shamb.. Shangri-La
Nate on jälleen kerran tiukan paikan edessä jo heti alkumetreillä, ja pelin mieltäylentävän intensiivisen alun jälkeen pelaaja saa aloittaa osittain takautumien muodossa esitetyn matkansa Marco Polon jalanjäljissä kohti Shambhalaa, aasialaisten tarujen ihmemaata. Apuna matkassaan Natella on kaksi muuta varkauden jaloon taitoon perehtynyttä henkilöä, Harry Flynn ja Chloe Frazer, unohtamatta tietenkään trailereissakin nähtyjä vanhoja tuttavuuksia. Pahisten virkaa hoitaa serbialainen sotarikollinen verenhimoisen armeijansa kanssa. Näistä asetelmista alkaa matka Istanbulista Borneoon, ja sieltä eteenpäin toinen toistaan upeammissa maisemissa.
Good, bad.. I’m the guy with the gun
Kahden vuoden aikana Nate on oppinut uusia taitoja, joita päästään harjoittelemaan heti alkupuolella. Sam Fisher ja Solid Snake –koulukunta saa hihkua riemusta päästessään hiippailemaan ja pistämään porukkaa äänettömästi lakoon stealth-hyökkäyksillä, oli kyseessä sitten tajunvetäminen kankaalle hipsimällä selän taakse tai kiskaisemalla pahaa-aavistamaton viholainen kaiteen yli. Stealth-aspekti toimii hyvin, ja sen avulla voi selvitä monesta tulitaistelusta huomattavasti helpommin, kun aseidenpauke ei hälytä paikalle laumaa tappavasti aseistettuja sotilaita. Käsirysy on muutenkin kokenut hieman uudistusta, vaikka se koostuukin pitkälti neliöllä iskemisestä ja counter-liikkeiden tekemisestä kolmiolla.
Kun on tarve siirtyä lyijyä sylkevien apuvälineiden käyttöön, Naten käytössä on ensimmäisestä osasta tutun arsenaalin ohessa myös pari uutta yllätystä, joista pääsee nauttimaan myöhemmässä vaiheessa peliä. Mukana voi kantaa käsiasetta, kahden käden asetta tyyliin AK-47, ja kranaatteja. Asevalikoimalle on melkoisesti käyttöä, sillä toimintaosuuksia pelistä löytyy ja paljon; valitettavasti ehkäpä liiankin paljon, sillä suhteessa ongelmanratkonta on jatko-osassa jätetty taka-alalle ja toimintaosuuksien välinen aika kulutetaan yleensä kiipeilemällä ympäriinsä sopivaa jatkoreittiä etsiessä. Ongelmanratkaisu on muutenkin tehty hitusen liian helpoksi, ratkaisut kun on ystävällisesti kirjattu suoraan Naten päiväkirjaan.
Toimintaosuudet eivät missään vaiheessa tunnu puuduttavalta pakkopullalta, kiitos kohtalaisen laajojen ympäristöjen, joissa temmeltää ja vihollista lakoon kellistää. Kapeita putkia löytyy, mutta yleisesti taistelutannerta ja varaa taktikoinnille on riittävästi. Toiminta koostuu edelleen sopivien suojapaikkojen välillä poukkoilusta ja pahisten eliminoinnista, mutta nyt uutena liikkeenä Nate voi roikkuessaan käyttää käsiasetta ja heittää kranaatteja. Useimmissa skenaarioissa on myös reilusti korkeuseroja, jonka ansiosta erilaisten lähestymis- ja asekombinaatioiden kokeileminen on sekä palkitsevaa että hauskaa.
Suurimman osan pelistä mukana kulkee myös vähintään yksi tietokonehahmo, joka auttaa taisteluissa ja reittien selvittämisissä. Ajatus kuulostaa pelottavalta, mutta itse asiassa toimii todella hyvin. Partneri antaa tulitaisteluissa suojatulta ja kiinnittää usein huomion itseensä antaen pelaajalle mahdollisuuden yrittää päästä vihollisen selustaan. Normal-vaikeustasolla koneen hahmot eivät kuitenkaan vaikuttaneet kuolevan mitenkään, vaikka vihollinen heittäisi nenän eteen kranaattia jatkuvalla syötöllä. Vain kerran pelin aikana meno tyssäsi siihen, että partneri heitti lusikan nurkkaan.
Beauty and simplicity
Pelin kontrollit ovat äärimmäisen helpot oppia ja tottelevat miltei mukisematta. Liikkuminen hoidetaan perinteisesti tattien avulla, tähtääminen ja ampumistoiminnot hartianäppäimillä, aseidenvaihto D-padilla ja muut napit on omistettu meleetaisteluun, suojautumiseen ja loikkimiseen. Helppoa ja kätevää, vain harvoin tulee vastaan hetkiä jolloin Nate ei mene suojan taakse juuri niin kuin olit mielessäsi kuvitellut.
Jo ensimmäisistä trailereista ja pelikuvista sai grafiikkafriikki kuolaa suupieliinsä, mutta nuo pienet maistiaiset eivät tee oikeutta kokonaisuudelle. Itse peli on häikäisevän kaunista katseltavaa aina pienintä yksityiskohtaa myöten. Usein huomasi jäävänsä pällistelemään ympärillä olevia maisemia ja kaukaisuudessa siintäviä rakennuksia, jotka paikoin lähentelevät fotorealismia. Hahmot ovat todella elävästi animoituja, ympäristöt pikkutarkkoja ja varsinkin valaistustehosteet upeita. Välivideoissa on sekä vanhojen seikkailuelokuvien että Hollywoodin kassamagneettien henkeä, ja ne ovat tyylillä tehtyjä.
Äänipuoli on samaten lähes uskonnollinen kokemus. Ääninäyttelijät sopivat rooleihinsa kuin nakutettu, ja kirsikkana kakun päällä heittävät paikoin todella hyvää läppää, joka keventää tunnelmaa sopivasti eikä ota itseään liian vakavasti. Toimintakohtausten iskiessä päälle DD/DTS -ääniraidan ansiosta jokaisen kanavan täydeltä tulee jytinää ja pauketta. Auraalisen nautinnon kruunaa hieno musiikki, jossa yhdistyy hyvän toimintaelokuvan intensiteetti ja aasialaiset sävyt.
Verkkopelin sietämätön keveys
Yksinpeli tarjoaa tasosta riippuen pelattavaa 10-15 tunniksi, mutta ilo ei vielä siihen lopu. Tarjolla on useita moninpelimoodeja, joita en valitettavasti saanut paljoa testattua yhteysongelmien vuoksi. Perinteisten deathmatch-otteluiden lisäksi mukana on addiktoiva co-op –moodi, jossa joko suoritetaan kolmen hengen porukassa tehtäviä tai yritetään yksinkertaisesti selviytyä hengissä hyökkääviä vihollisaaltoja vastaan. Moninpeli palkitsee pelaajaa rahalla, jonka voi kaupassa vaihtaa erilaisiin jo muistakin peleistä tuttuihin ”perkkeihin”.
Huolimatta moninpelin pienistä ongelmista Uncharted 2 on luultavasti vuoden 2009 paras peli. Tämän lähemmäs ei allekirjoittanut ole päässyt elokuvamaista kerrontaa, jossa oikeasti on jopa pelattavaa puuduttavien ”paina oikeaa nappia nyt” –kohtausten sijaan. Erittäin suositeltava hankinta jokaiselle toimintapelien ystävälle.
Arvosana:
28.10.2009
Nojoo, hyvähän tämä on, muttei todellakaan niin hyvä kuin kaikki täällä hehkuttaa. Graaffisesti loistava, mutta tympeäksi käyvä räiskiminen pilaa hieman peliä. Kuitenkin erinomainen peli, joka kannattaa sieltä kaupasta ostaa.
Arvosana:
28.10.2009
Usein ennen julkaisua kirjoitetuissa arvosteluissa jää verkkopuoli turhan vähälle huomiolle. Onneksi tässä sitä puolta hieman jo valoitetaan ja kiitos siitä! On kuitenkin osalle väestä ehkä se hankintapäätöksen sinetöivä osuus arviosta. Ei se nopeus ole aina valttia, vaikka läpeensä kaupalliset saitit niillä hittejä hakeekin.
Yhteistyömuoto on tutussa porukassa mitä suurinta hupia. Me-henkeä luodaan monin tavoin, kun yksin et ole mitään ja vain ryhmässä saa tarinaa vietyä eteenpäin. Apua huudetaan niin lujaa, että naapurin mummokin jo hätääntyy tai tilanneraporttia tulee kuin sotaharjoituksissa ikään. Kolme kenttää on kuitenkin nopeasti läpi viety, vaikka koostuvatkin episodeista. Nämäkään eivät ole ihan tyhjää lahtaamista, vaan tarinaa taustoitetaan välianimaatioin. Lisäkenttiä odotellessa. Toimiva kokonaisuus, jossa ei muita puutteita oikeastaan ole.
Plunder-muoto noussut myös täällä suosikiksi varsinaisesta verkkopelistä. Hyvin kiivastahtista mittelöä pytingistä. Sankarin osa on heittää se niin pitkälle omiin päin kuin ehtii sen lyijymeren keskellä. Jostain syystä onnistuu koukuttamaan, vaikka perinteinen lipunryöstö ei oikeastaan koskaan ole napostellut. Muista muodoista Eliminationissa rushipetterit juoksee suoraan kisakatsomoon, eikä respaa näy missään - maistuu siis oletettavasti ainakin socomisteille. Alueiden valtausta ja kukkalan kuningasta löytyy myös sen deeämmän lisäksi. Peliseura haetaan näissä rankkimatseissa joka kerta uusiksi ja tämä kestää minuutteja, muuten toimivuus hyvällä tasolla.
Pelit tallentuvat automaattisesti ja niitä pääsee tarkastelemaan Cinema-puolella vapaasti viimeisten 20 matsin osalta, myös free cameralla. Videontekijät tykkäävät kun saavat hudin riisuttua, vihreää kangasta ja pehmeää hidastusta. Löytyypä jopa ihan oma kenttänsä näitä säätöjä varten. Machinima on päivän sana ja sinä sen tekijä. Suosikkitallenteen saa lukittua ja näin säilöttyä turvassa päällekirjoitukselta.
Pelaajaa palkitaan jatkuvasti karttuvalla talletustilillä. Yhdessä tämän ja nousevien levelien myötä omia kykyjä ja aseiden ominaisuuksia pääsee parantelemaan. Tämä tilipussi on yhteinen koko pelille ja pelaajan tehtävä on sijoittaa rahoja sinne missä uskoo niiden parhaiten tukevan omia mieltymyksiä. Vaikka yksinpeliin painovoiman muutoksiin jos ei muuta keksi. Verkkopeleissä perinteinen ulkoinen päteminen hoidetaan Platinium-trophysta tulevasta Marco Polon luurangolla tai astetta köyhemmin, tienatulla valuutalla hankituilla skineillä.
Yksinpelille toki se kaikki kunnia joka sille kuuluu, upea kokemus kaikinpuolin. Toinen kierros menossa, kun edellinen läpäistiin normal-vaikeustasolla 14 tunnissa 31 minuutissa. Näihin hyviin ja vaikuttaviin elämyksiin haluaa vain palata uudestaan ehkä hiukan toisenlaisella pelityylillä. Sekin kun sallitaan, vaikka käsikirjoitetussa putkessa muuten mennäänkin. Hiippailua propaanitynnyrien vastapainoksi.
Uncharted 2: Among Thieves on peli, joka tekee ennen niin nauretusta elokuvamaisesta pelielämyksestä viimein hovikelpoisen. Jatkaa seikkailupelien kunniakasta tarinaa painoksella, joka varmasti muistetaan vielä pitkään.
Videoita jälkipolville:
Yksinpelistä ja vähän muustakin: http://www.konsolifin.net/media/med...1506/Uncharted-2-Among-Thieves-PS3/
Yhteistyömuodosta (max. 3 pelaajaa): http://www.konsolifin.net/media/med...ncharted_2_Among_Thieves_Co-op_PS3/
Verkkopelin Plunder-pelimuodosta (max. 10 pelaajaa): http://www.konsolifin.net/media/med...d_2_Among_Thieves_verkkopelist_PS3/
Yhteistyömuoto on tutussa porukassa mitä suurinta hupia. Me-henkeä luodaan monin tavoin, kun yksin et ole mitään ja vain ryhmässä saa tarinaa vietyä eteenpäin. Apua huudetaan niin lujaa, että naapurin mummokin jo hätääntyy tai tilanneraporttia tulee kuin sotaharjoituksissa ikään. Kolme kenttää on kuitenkin nopeasti läpi viety, vaikka koostuvatkin episodeista. Nämäkään eivät ole ihan tyhjää lahtaamista, vaan tarinaa taustoitetaan välianimaatioin. Lisäkenttiä odotellessa. Toimiva kokonaisuus, jossa ei muita puutteita oikeastaan ole.
Plunder-muoto noussut myös täällä suosikiksi varsinaisesta verkkopelistä. Hyvin kiivastahtista mittelöä pytingistä. Sankarin osa on heittää se niin pitkälle omiin päin kuin ehtii sen lyijymeren keskellä. Jostain syystä onnistuu koukuttamaan, vaikka perinteinen lipunryöstö ei oikeastaan koskaan ole napostellut. Muista muodoista Eliminationissa rushipetterit juoksee suoraan kisakatsomoon, eikä respaa näy missään - maistuu siis oletettavasti ainakin socomisteille. Alueiden valtausta ja kukkalan kuningasta löytyy myös sen deeämmän lisäksi. Peliseura haetaan näissä rankkimatseissa joka kerta uusiksi ja tämä kestää minuutteja, muuten toimivuus hyvällä tasolla.
Pelit tallentuvat automaattisesti ja niitä pääsee tarkastelemaan Cinema-puolella vapaasti viimeisten 20 matsin osalta, myös free cameralla. Videontekijät tykkäävät kun saavat hudin riisuttua, vihreää kangasta ja pehmeää hidastusta. Löytyypä jopa ihan oma kenttänsä näitä säätöjä varten. Machinima on päivän sana ja sinä sen tekijä. Suosikkitallenteen saa lukittua ja näin säilöttyä turvassa päällekirjoitukselta.
Pelaajaa palkitaan jatkuvasti karttuvalla talletustilillä. Yhdessä tämän ja nousevien levelien myötä omia kykyjä ja aseiden ominaisuuksia pääsee parantelemaan. Tämä tilipussi on yhteinen koko pelille ja pelaajan tehtävä on sijoittaa rahoja sinne missä uskoo niiden parhaiten tukevan omia mieltymyksiä. Vaikka yksinpeliin painovoiman muutoksiin jos ei muuta keksi. Verkkopeleissä perinteinen ulkoinen päteminen hoidetaan Platinium-trophysta tulevasta Marco Polon luurangolla tai astetta köyhemmin, tienatulla valuutalla hankituilla skineillä.
Yksinpelille toki se kaikki kunnia joka sille kuuluu, upea kokemus kaikinpuolin. Toinen kierros menossa, kun edellinen läpäistiin normal-vaikeustasolla 14 tunnissa 31 minuutissa. Näihin hyviin ja vaikuttaviin elämyksiin haluaa vain palata uudestaan ehkä hiukan toisenlaisella pelityylillä. Sekin kun sallitaan, vaikka käsikirjoitetussa putkessa muuten mennäänkin. Hiippailua propaanitynnyrien vastapainoksi.
Uncharted 2: Among Thieves on peli, joka tekee ennen niin nauretusta elokuvamaisesta pelielämyksestä viimein hovikelpoisen. Jatkaa seikkailupelien kunniakasta tarinaa painoksella, joka varmasti muistetaan vielä pitkään.
Videoita jälkipolville:
Yksinpelistä ja vähän muustakin: http://www.konsolifin.net/media/med...1506/Uncharted-2-Among-Thieves-PS3/
Yhteistyömuodosta (max. 3 pelaajaa): http://www.konsolifin.net/media/med...ncharted_2_Among_Thieves_Co-op_PS3/
Verkkopelin Plunder-pelimuodosta (max. 10 pelaajaa): http://www.konsolifin.net/media/med...d_2_Among_Thieves_verkkopelist_PS3/
Arvosana:
Miten sinä käytät vapaa-aikasi? - Copyright © KonsoliFIN
KonsoliFIN suosittelee käyttämään seuraavia selaimia: Firefox, Opera.
Mikäli käytät Internet Exploreria, suosittelemme päivittämään sen vähintään versioon seitsemän.
KonsoliFIN suosittelee käyttämään seuraavia selaimia: Firefox, Opera.
Mikäli käytät Internet Exploreria, suosittelemme päivittämään sen vähintään versioon seitsemän.
