Näin jälkikäteen voi todeta että pelissä oli sittenkin sitä jotakin hieman liikaakin, sillä lisätyt kulkuneuvot ja kasvaneet karttojen koot olivat etunenässä estämässä pelin nousua edeltäjiensä ohi. Silti Socom 3:a pelaa säännöllisesti Euroopassakin vielä kaksi vuotta julkaisun jälkeen toista sataa pelaajaa joka päivä, eli aina löytyy peliseuraa kun iskee pelin koneeseen (seuran taso ei vain ole sitä mitä se alussa oli).

Hieno peli kaikkine puolineen. Tuskailin itse sixaxiksen kanssa, mutta kun tajusin vaihtaa asetukset padille, homma hoitui mainiosti.

Pelin kesto ei todellakaan ole sieltä pisimmästä päästä, mutta Andy Serkisin ansiosta näyttelijäpuoleen on panostettu sitäkin enemmän ja juuri pelin elokuvamaisesta ulosannista ainakin itse nautin enemmän kuin mistään muusta pelistä sitä ennen.

Peli on ihan hauska hack and slash'em -tyylin edustaja, ja kyllä Conan hahmona tuo siihen sitä jotain (vaikka näyttely on jopa surkeampaa kuin Arskalla aikoinaan). Paljon pieniä ja harmittavia vikoja. Loppupuolella harmistus kasvaa eeppisiin mittasuhteisiin, koska lopputaistelussa ei ole mitään järkeä ja "pikku bugin" ansiosta läpimeno on tuskaista. Muutenkaan se loppumonsteri ei ole ollenkaan pelottava, huvittava lähinnä.

Samoilla kannoilla Kojon kanssa. Liian kauan saa odotella animaaitoita, jotka käyvät puuduttaviksi ajan myötä. Mutta muutenhan tietovisailu on aina hauskaa ja hahmojen animaatiot muikeita.