Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Taivaallinen luotihelvetti

Returnal on roguelite ammuskelupeli. Pelin alussa Selene tekee pakkolaskun vihamieliselle Atropos planeetalle.Vähän paikkoja tutkittuaan Selene toteaa että täällä on joku eliö ja sitten hänet telotaan kuoliaaksi – vain herätäkseen uudelleen henkiin avaruusaluksesta ja huomatakseen että maailma on muuttunut edellisen pakkolaskun jälkeen.

Returnal on Pleikka vitosen ensimmäisiä yksinoikeuspelejä, joka ei ole saatavilla edelliselle sukupolvelle. Usein näissä uutuuskonsolin ensimmäisissä peleissä on sellainen vika, että katsotaan vaan valmiiksi purkitettuja välinäytöksiä, joissa on kieltämättä komea grafiikka, mutta pelaaminen on vaan sitä että painetaan ruudulle tulevia nappeja että paina tästä jatkaaksesi. Returnal on ihan eri maata. Tätä joutuu pelaamaan ihan tosissaan että pärjää, eikä edes kokenut pelaaja pakosti pärjää, vaan pelaajan pelattava oikeasti hyvin ja opeteltava pelaamaan, jotta pääsee tämän läpi.

Peli on audiovisuaalisesti mykistävä. Pelissä on komeat valaistus ja sumuefektit ja tulitaistelussa lonkeron palasia ja kipinöitä sinkoilee. Pleikka vitosta on mainostettu 3D äänillä, että paras pelata kuulokkeilla ja Returnal onkin parhaimmillaan kunnon hifi kuulokkeiden kanssa.. Kun kulkee kalliota pitkin solisevan puron ohi, pystyy kuuntelemalla päättelemään missä puro sijaitsee. Kasvillisuuden peittämissä raunioissa, missä on puita näkyvillä välillä ylhäällä puissa kuuluu jotain käkätystä ja sitten katson ylös että onko tuolla joku örkki, mutta se taitaa vain olla lintu. Verenpunaisessa erämaassa taas kalliolta tippuu kiviä ja sitten kun ropisee niin katson että mikä se oli. Tosi hyvin pääsee uppoutumaan peliin kuulokkeiden kanssa. Mulla on Beyerdynamic DT880 32 ohm kuulokkeet.

Peli on vaikeustasoltaan melko kinkkinen. Peliä pelatessa kannattaa heittää romukoppaan sellainen päähänpinttymä, että kaikki pelit pitää pelata läpi mitkä on aloitettu. Tässä tärkeintä on matka eikä päämäärä. Pelin voi ottaa haasteena, että kuinka pitkälle pääsee. Pelialueen uudelleenluomisen ansiosta yksikään pelikerta ei ole samanlainen, joten kuolemista huolimatta tämä ei mene saman kohdan jankkaamiseksi uudelleen ja uudelleen.

Vaikka pelatessa olenkin ihan fiiliksissä, en haluaisi lisää tälläisiä pelejä, vaan kyllä se lempi genre on edelleen seikkailu- ja tarinapelit. Mutta välillä pitää haastaa itsensä ja siihen tarkoitukseen tämä sopii hyvin.

Kirjaudu kommentoidaksesi