UEFA Champions League 2004-2005

Jalkapallopelien rintama on kasvanut viime vuosina varsin vakuuttavasti ja nyt lajin kärkikastiin pyrkii myös Mestareiden liigan oma tuote, UEFA Champions League 2004-2005. Pelin kehittäjä, EA Canada, on ottanut lisenssistä kaiken mahdollisen irti ja sullonut tiiviiseen pakettiin huimat 239 joukkuetta. Mukana ovat  Englannin valioliigan, Italian Serie A:n, Ranskan divisioona 1:n ja Saksan Bundesliigan lisäksi Norjan, Portugalin, Skottien, Espanjan, Ruotsin, Sveitsin, Itävallan, Tanskan, Belgian sekä Hollannin liigat. Edellä mainittujen lisäksi tarjolla on myös tukku vaihtoehtoja muualta maailmasta, mm. Venäjältä, Kreikasta ja Israelista. Oikeiden joukkueiden ja pelaajien mukanaolo tuo luonnollisesti peliin käsinkoskeltavaa autenttisuutta ja on iso lisä moneen kilpailijaan verrattuna.

Electronic Artsin rahastuksen sävyttämää markkinamonopolia on kritisoitu peliteollisuudessa jo pitkään. Tälläkään kertaa aiheen esille nostamiselta ei voi valitettavasti välttyä. UEFA Champion League eli UCL seuraa tiiviisti EA:n alkuvuodesta julkaistun Fifa 2005:n vanavettä, ja sen koneisto perustuu isoveljensä pelimoottoriin. Miksi kaksi samanlaista peliä ja näin lyhyellä aikavälillä?

Kun pelkkä voitto ei enää riitä

Vaikka peleissä ei ulkoisesti merkittäviä eroa olekaan, huomaa UCL:ään tehdyt parannukset melko selvästi. Tekoälyä on isoveljeen nähden rakennettu parempaan suuntaan ja kanssapelaajien yhteistyö sujuu mutkattomammin. Maalinteko on myös vaikeutunut ja pallonmenetyksiä tapahtuu herkemmin. Taktinen osaaminen astuukin tässä vaiheessa erittäin isoon rooliin, sillä vastustajan hyökkäyspäässä ei itsekkäästi kikkaillen pärjää. Valmentajan on juonittava toimiva pelikuvio ja työllistettävä tähtipelaajiaan viisaasti. Soitellen sotaan ei voi lähteä.

Pelimuotoja UCL:ssä on useampi: pikapeli, turnaus, tilanteenluoja, harjoittelutila, ja Live. Uutena tulokkaana EA esittelee kausipelin (Season), joka pitää sisällään 50 erilaista tehtävää. Nimensä mukaisesti Seasonissa käydään läpi valitun joukkueen kokonainen kausi syksystä kevääseen. Mestareiden liigan lisäksi pakollisiin portaisiin kuuluvat myös harjoitusottelut, kansallinen liiga sekä pelaajien treidaus.

Menestyksestä, isoimpana kruununa Mestareiden mestaruus, pääsee nauttimaan vain jos suorittaa seuran uuden omistajan asettamat vaatimukset. Perinteisen kunnian sijaan UCL:ssä eteneminen vaatii muutakin kuin voitettuja pelejä. Valmentajan on mm. saatava pelaajistaan useampia maaleja irti, onnistuttava syöttöpelissään yli 50% tarkkuudella, pelattava rikkeettä, pidettävä vastustajan numerotaulu nollilla tai hoitaa homma kotiin ilman tähtipelaajiaan. Toisinaan on onnistuttava maalinteossa ensimmäisen vartin aikana tai käännettävä ottelu voitokkaaksi 70. minuutin kohdalta. Toteutuneista kriteereistä pelaajan/seuran pankkitilin saldo kasvaa ja omistaja pysyy tyytyväisenä. Kauden voi käytännössä pelata läpi (ainakin osittain) kapinallisenakin, kunhan muistaa voittaa ottelunsa. Tällöin tosin menettää mahdollisuudet lukittuihin optiohin (yhteensä 28 kpl), joita saavutettu krediittikassa avaa.

Season on pelimuotona askel kohti nykyvalmentajan rankkaa arkea ja pyrkimys tuoda perinteiseen jalkapalloon tehtäväpohjaista syvyyttä. Paljon mainostetussa tavoitteessaan EA onnistuu kuitenkin vain osittain. Peli sortuu useisiin kivijalkaa syöviin virheisiin, eikä se hyödynnä mahdollisuuksiaan oikeissa paikoissa. Yksiä Seasonin isoimpia vikoja ovat seuran omistajan asettamat ehdot, joiden typeryys alkaa ärsyttää jo muutaman 90-minuuttisen jälkeen. Jos pelaaja ei onnistu mm. heti pelin alussa maalinteossa tai saa kasaan 15 kulmapotkua, on edessä erittäin turhauttavia quit & load -sessioita. Pelaamisen pitäisi olla tavoitteellista pelaamista, eikä lapsellisten uhkavaatimusten toteuttamista. Koko tehtäväpaketin olisi voinut korvata harjoittelulla ja enemmän managerointiin (pelaajakauppoja jne.) suuntaavalla toiminnalla.

Season on myös erittäin lyhyt. Mestaruuteen vaaditut 50 peliä on tahkottu nopeasti läpi ja tämän jälkeen haasteita saa hakea lähinnä vain moninpelistä. Kauteen voi toki tarttua uudelleen ja isommilla panoksilla, mutta varsinaista draivia sen suorittamiseen ei synny. Suurin syy tähän (edellä mainittujen tekijöiden lisäksi) on Seasonin laimea ilmapiiri, jonka aiheuttaa kokonaiskuvan totaalinen puuttuminen. Pelaajalle ei tarjoudu missään vaiheessa mahdollisuutta tilastojen ja sarjataulukoiden tutkimiseen. Kilpailua maalikuninkuudestakaan ei synny kuin omassa haavemaailmassa.

Tilastonikkaroinnin puute johtaa jossain vaiheessa kautta väistämättömään tylsistymiseen ja osa loppupään otteluista menee motivaation puutteessa pelkäksi pelailuksi. Pientä paikkausta UCL:n Season-tilaan tuovat hehkutusta täynnä olevat alku- ja loppuanimaatiot, joita katsoessa pääsee edes hetkeksi suuren urheilujuhlan tunnelmaan. 

 Elämää huutomyrskyn keskellä

UEFA Champions Leaguen parasta antia on sen loistavasti toteutettu äänimaailma. Yleisö elää pelissä täysillä mukana ja luo vakuuttavasti illuusion "siellä olemisesta". Kotijoukkueen kannustushuudot vyöryvät myrskyn lailla pitkin stadionia ja pallon lentäessä vastustajan verkkoon areena repeää liitoksistaan. Oman paikkansa plussasarakkeessa ansaitsee myös selostus, joka elää yllättävän aidosti tilanteissa mukana. Kahden brittiselostajan toiminta on asiantuntevaa ja sanavarasto kiitettävän kattava.

Sedät orrella ampuvat kovilla mm. vääriä paitsioita, heikkoja laukauksia ja maalittomia pelejä. Kritiikin vastapainoksi eettereihin lentää samalla mitalla myös hehkutusta, kun asiat sujuvat aurinkoisissa merkeissä. Vaikka pientä toistoa esiintyykin, ei sama levy kierrä kehää niin pahasti kuin urheilupeleissä yleensä. Jälkipelin kuumaan tunnelmaan pääsee osalliseksi EA Sports Radion kautta. Kanavalla asiantuntijat syventyvät lajin saloihin ja vastaavat lähetykseen soittavien kuuntelijoiden puheluihin.

Täysin moitteitta upea äänimaailmakaan ei selviä. Sen ainoa todella selkeä ongelma on yhden askeleen perässä juokseminen. Hyökkäyspään tapahtumiin reagointi tapahtuu pienellä viiveellä, eikä kuudentoista rajan sisälle rynniminen nosta takamusta penkistä niin kuin odottaisi. Selostajatkin heräävät GOAAAL-huutoon vasta, kun pallo on ollut verkon perukoilla sekunnin tai kaksi. Selostuksen miinuspuolena on konsolin jatkuva ruksuttaminen, johon kiinnittää huomiota etenkin yöllä pelatessa.

Visuaalisesti UCL on perinteistä virtuaalijalkapalloa paremman ulkokuoren kera. Peruspelaaminen on edelleen pikku-ukkojen (vrt. Amigan legendaarinen Sensible Soccer) juoksuttamista, mutta hidastuksissa peli pääsee oikeuksiinsa. Useista kuvakulmista esitetyt hidastukset jäljittelevät aitoa televisiointia todella tarkasti ja hienoja keskityksiä jää mielellään katselemaan pidemmäksikin aikaa. Hahmojen liikkumiseen on myös kiinnitetty huomiota. Maalintekijät tuulettavat onnistumisia ja manaavat menetettyjä paikkoja oikeiden maailmantähtien tapaan. Pelaajien piirteet on mallinnettu kiitettävän mallikkaasti ja omien suosikkien liikkeet tunnistaa kaukaa kentältä.

UEFA Champions League tukee 16:9-laajakuvaa, mutta pelinäkymä on valitettavasti rajattu (n. 2.35:1). Ylä- ja alareunoihin jäävät mustat palkit estävät joukkuetovereiden sijainnin hahmottamisen ja aiheuttavat ison nipun sokkona syöttelyä. Pimeissä kulmissa menetetyt pallon vastaanotot harmittavat etenkin nopeissa vastahyökkäyksissä, joissa vastustajan puolustusmuurin murtavat pystysyötöt ovat kultaakin kalliimpia.

Verkot tötterölle

Pelin kontrollit ovat Fifa-sarjasta tutut ja ne on helppo omaksua. Vaativampien kikkojen ja pallottoman pelaajan ohjaaminen käyvät tosin hyvästä sormileikistä, mutta muuten paketti iskostuu selkäytimeen parin ottelun jälkeen. Uusille yrittäjille maalinteko voi olla alussa kovan työn ja tuskan takana, joten ohjekirjan salat kannattaa lukea huolella. Kuparisen rikkouduttua ylämäki loivenee ja pian voi hyökkäyspäässä alkaa jo tyylitellä. Ainoastaan puolustavan pelaajan vaihtaminen aiheuttaa pientä ärtymystä. Kyseessä on monista joukkueurheilupeleistä (mm. jääkiekko) tuttu vika: kun vastustajan hyökätessä vaihdat alimpaan pelaajaan, tämä lähtee hetkellisesti juoksemaan edellisen pelaajan osoittamaan suuntaan eli pois pelitilanteesta. Välillä ohjaus myös tahmaa ja mies kentällä saattaa juosta toistakymmentä metriä yksinään, vaikka kädet ovat irti ohjaimesta.

Verkkopelaaminen on toteutettu UCL:ssä kiitettävällä ammattitaidolla. Valikoissa liikkuminen on helppoa ja Season-tilassa kaivattuja tilastoja löytyy Liven puolelta useita erilaista. Taulukoita ja dataa voi tulostaa niin pelaamistaan otteluista, saavuteista meriiteistä ja pokaaleista kuin maailmanrankingistakin. Kattavaan Live-pakettiin kuuluvat myös EA Messenger, yksilöidyt peliasetukset, SMS ja email, pikaottelu ja optimatch. Perinteiseen tapaan pelaaja voi myös luoda ja liittyä huoneisiin/aulaan, joissa pystyy keskustelemaan ja järjestämään turnauksia 4-8 hengelle. EA on alkanut vihdoin panostamaan tosissaan Liveen ja tämä näkyy myös palveluiden laadussa.

Best of the best, but where's the rest?

UEFA Champion League 2004-2005 on mahtipontiseen audiovisuaalisuuteen luottava jalkapallopeli, joka paljastuu ensi-innostuksen jälkeen pettymykseksi ja kompastuu moniin pieniin vikoihinsa. Fifaan verrattuna pelin vaikeuttaminen ja tekoälyn kohentelu ovat  tehneet hyvää, mutta odotettujen eli todellisten muutosten määrä jää valitettavan vähäiseksi. Etenkin paljon mainostetun kausitilan heikko ja tylsä toteutus laskevat kokonaisarvosanaa. UCL ei varmastikaan tarjoa Fifa 2005:n omistajille yllätyksiä, mutta muille se saattaa olla parempi vaihtoehto jos näistä kahdesta pelistä on omansa valittava.

Täydellisempää jalkopallosimulaatiota odotellessa kannattaa nappulakengät kaivaa kaapista ja suunnata kompassi kohti oikeaa pelikenttää. EA:n tuntien myyntiin tulee vasta vuosien päästä sellainen peli, jota haluaisi pidellä käsissään jo nyt.

Arvosana: