Huomautus: tämä on pelin PlayStation 3- ja Xbox 360 -versioiden yhteisarvostelu.

-- 

Lippispäiden märkä uni

Ensimmäinen Skate-rullalautailupeli julkaistiin vuonna 2007. Se saavutti välittömästi lajin ystävien suosion ja otti Tony Hawk's -julkaisujen paikan parhaana skeittailupelinä. Tämä johtui mainiosta pelattavuudesta, jonka hienostuneisuus oli valovuosia kilpailijoiden nappulanrämpytystä edellä. Jatko-osa, Skate 2, nähtiin muutamaa vuotta myöhemmin. Se perustui ensimmäiseen peliin, eikä sisältänyt merkittäviä uudistuksia. Peli oli laadukas, mutta sen myötä sarja jäi polkemaan paikoilleen. Skate 3 jatkaa samoilla linjoilla. Pelissä ei ole juuri mitään uutta uusien vaikeustasojen ja muutamien lisätemppujen lisäksi. Se tulee silti myymään kuin häkä, sillä Skate-pelit ovat puutteineenkin lajityypin eliittiä. Sitä kautta ne ovat myös rullalautailuharrastajien märkä uni.

Kootut selitykset

Kuten sanottu, Skate-julkaisujen pelattavuus on aina ollut mallillaan. Ensimmäinen Skate kehitti älykkään ja uudentyyppisen pelisysteemin, jossa analogista tattia käytettiin nappuloiden ohella temppujen tekemiseen. Tästä ei ole edetty pitkälle, sillä lautaa pyöritellään edelleen samalla periaatteella. Skate 3:een lisätyt vaikeustasot pistävät kuitenkin pelaamisen uuteen uskoon. Easy-tilassa temppujen tekeminen on helpompaa, eikä lauta karkaa helposti jalkojen alta. Hardcore-vaihtoehto on puolestaan tarkoitettu Skate-veteraaneille. Näiden välissä on normaalitila, joka on lähimpänä oikeaa skeittaamista. Mukavana ominaisuutena vaikeustasoa pystyy säätämään myös kesken uratilan, eli sormi ei mene suuhun vaikeimpienkaan tehtävien edessä.

Uramuoto on kattava. Se on rakennettu kapitalistisen periaatteen mukaisesti ja keskittyy brandäyksen ympärille. Pelin alussa luodaan oma skeittailija ja talli. Tämä kuulostaa hienolta, mutta todellisuudessa pelaaja voi valita vain muutaman eri hahmovaihtoehdon ja logon väliltä. Skate-peleillä onkin kustomoinnin suhteen vielä paljon petrattavaa. Onneksi pakollisia nimeämisosuuksia seuraava pelaaminen on hauskaa. Tehtäviä on entistä enemmän ja leikkikenttänä toimiva Port Carventonin kaupunki on täynnä löydettävää. Edellisiä pelejä tahkonneille pistää heti silmään, kuinka erilainen uusi kaupunki on aiemmin tutuksi tulleisiin paikkoihin verrattuna. Värejä on enemmän. Autot ja jalankulkijat suhtautuvat skeittailuun aiempaa suopeammin, sillä kaarat väistävät ystävällisesti pelaajan skeittaillessa kohti eivätkä jalankulkijatkaan säti varomatonta rullalautailijaa.

Uratilan ideana on läpäistä haasteita. Mitä paremmin haasteen läpäisee, sitä enemmän oma talli saa mainetta. Samalla tienaa käteistä. Vähitellen pelaaja nousee ryysyistä rikkauksiin ja pääsee pukemaan ylleen uudet muotivaatteet. Tuttu juttu siis, mutta haasteisiinkin on sentään saatu lisättyä maustetta. Jokaisen haasteen pystyy haluttaessa läpäisemään kahdella eri tasolla. Ensimmäinen läpäisy vaatii perussuorituksen, mutta jälkimmäiseen tarvitaan jo nappisuoritusta. Tämä lisää elinkaarta, sillä täydelliset suoritukset palkitaan lisämaineella ja rahalla. Uratila ei ole aiempiin Skate-peleihin verrattuna kokenut muita muutoksia, mutta käyttäjäystävällisempi kaupunki, muutamat uudet temput ja uudet haastevaihtoehdot tekevät pelimuodon kokemisen arvoiseksi.

Skate 3:n paras osa-alue on kuitenkin verkkopeli. Kuten sarjan aiemmissakin peleissä, editorilla pääsee luomaan omia skeittipuistoja ja jakamaan ne muiden käyttäjien kanssa. Editoriakin on paranneltu, joten luodut lautailupaikat ovat entistä laajempia ja yksityiskohtaisempia. Kenttien ohella linjoille pystyy siirtämään myös valokuvia ja huippupisteitä. Verkkotoiminnot on kytketty yksinpeliin, sillä kavereihin saa yhteyden milloin tahansa. Uratilassa pystyy esimerkiksi pyytämään nettiystävää suorittamaan vaikean tempun itsensä puolesta. Verkkopeli toimi erinomaisesti kummallakin testialustalla ja molemmissa oli jo kirjoitushetkellä saatavilla mukavasti ladattavaa materiaalia. Tekijät osaavat hommansa.

Kolikon kaksi puolta

Kaksi arvosteltavana ollutta versiota eivät juuri eroa toisistaan. Graafisesti ne ovat lähes samanlaisia. vaikka PlayStation 3 -painos vaikuttaakin hitusen terävämmältä. Grafiikasta on kumma kyllä sanottava, että Skate 2 on jostakin syystä näyttävämpi. Tässä suhteessa on otettu takapakkia esimerkiksi hahmomallien ja animaation osalta. Äänimaailma on kummallakin pääalustalla sama, eikä yksinoikeussisältöä ole. Ainoa ostopäätökseen vaikuttava ero löytyy ohjaimesta. PlayStation 3:n ohjain soveltuu edelleen paremmin pelaamaan Skaten kaltaisia pelejä. Se vaatii sorminäppäryyttä, joka ei Xbox 360:n isohkolla ohjaimella aina ole mahdollista. Peli on silti mainiota hupia molemmilla konsoleilla.

Skate 3 on perinteinen jatko-osa, joka ei lisää edeltäjiinsä mitään uutta. Jos edelliset Skatet on pelattu puhki, tätä peliä ei kannata hankkia. Jos aiemmasta on kuitenkin jäänyt jotakin hampaankoloon, niin Skate 3 vastaa tarpeeseen. Pelissä ei oikeastaan ole mitään huonoa, mutta innovaation puuttumisen vuoksi arvosana tippuu tähden verran. Muutama lisäominaisuus ei vielä ole tarpeeksi täyden hinnan oikeuttamiseksi, ja tästä syystä Skate 3 ei kuulu urheilupelien parhaimmistoon.
Kirjoittanut: Esa Mäkijärvi - 21.06.2010
Anna äänesi kuulua, arvostele Skate 3 Gamerankingissä »
Kommentoi »