Alan Wake

06.05.2010 On se hyvä.

Lue arvostelu »

Arvosana:

29.06.2011

Arvosana:

20.03.2011

Arvosana:

23.11.2010

Arvosana:

11.11.2010 Tuli pelattua tämä läpi episodi päivässä ja Signal heti läpipeluun jälkeen seuraavana iltana. Writer meni myöhemmin läpi kun se oli ilmestynyt. Oli ihan kiva peli. Pidin pelin "kirjailija vastaan usvaisen metsän möröt" -teemasta. Paljon on polygooneja piirretty että ei ihme että meni kymmeniä miljoonia rahaa tämän tekemiseen. Tulee vähän Remedyn Max Payne pelit mieleen. Manuscript pageista tulee mieleen MP:n sarjakuvat ja lukitun oven lonksutus ääni ja kenkien kopsuminen puulattialla oli samat kuin Max Payne peleissä. Olisin kaivannut save and quit toimintoa aina episodin päättyessä. Nyt täytyy laittaa seuraava episodi käyntiin ja lopettaa kun peli saanut tilanteen tallennettua jos haluaa lopettaa pelaamisen aina episodin päätyttyä. Pelasin normal vaikeustasolla ja kyllä kuolin vaikka kuinka monta kertaa. En jäänyt kuitenkaan jumiin kertaakaan että ei tarvinnut montaa yritystä että pääsee kuolettavan kohdan ohi. Jäi hyvä jälkimaku pelin pelaamisen jälkeen, enkä muista että pelissä olisi ollut yhtään kohtausta, jonka pelaaminen olisi ollut inhottavaa. Erittäin hyvä kokonaisuus ja kun pisteisiin lisätään vielä Suomibonus niin viisi tähteä siitä napsahtaa.

Arvosana:

07.10.2010 Erittäin onnistunut tarina ja mahtava tunnelma. Ei aivan lunastanut omia odotuksia, mutta yksi vuoden parhaista peleistä.

Arvosana:

03.09.2010 Kun puhutaan Remedyn tuoreimmasta julkaisusta, Alan Wakesta, ei voida välttyä puhumasta odotuksesta. Alan Wakea odotettiin niin kauan, että sitä ehdittiin irvileukojen toimesta verrata jopa Duke Nukem Foreveriin, 3D Realmsin ikuisuusprojektiin. Ja kuten konsolimaailmassa on tapana, pitkään hypemyllyssä pyörivälle pelille syntyy järjettömyyksiin yltyvät odotukset, joihin vastaaminen on usein käytännössä mahdotonta. Harva asia kun on täydellistä, ainakaan hypen ulkopuolella. Onneksi allekirjoittanut pysyi pois pahimmasta huhuilusta ja lähti kokemaan suomalaisen osaamisen uutuustuotetta ensihälyn hiljennettyä, ilman odotuksia ja puhtaalta pöydältä.

Pelissä ohjastetaan Alan Wakea, menestyskirjailijaa, joka kärsii tyhjän sivun syndroomasta. Vaimonsa kanssa syrjäiseen Bright Fallsin lomakylään uutta kipinää etsimään karkaava new yorkilainen sekaantuu kylillä tapahtuviin yliluonnollisiin tapahtumiin ja jo varhain tehdään pelaajalle selväksi mistä Remedyn käsikirjoittajat ovat inspiraationsa hakeneet. Kerronnassa kumarretaan niin David Lynchin, Salaisten Kansioiden kuin vaikkapa Stephen Kinginkin suuntaan. Popkulttuurin viittauksia vilisevä teos ei kuitenkaan jää esikuviensa peiliksi, vaan Alan Wakesta muodostuu vahvasti omaleimaisensa kokemus. Tarina on monikerroksinen ja sisältää tarpeeksi koukkuja pitääkseen pelaajan otteessaan. Episodimainen kerronta korostaa elokuvamaisuutta ja antaa pelaajalle mahdollisuuden nauttia pelin mukavissa muutaman tunnin paloissa, jakso jaksolta. Waken monologina kuultava taustoitus toimii ja menneisyydessä pyrähtävät pätkät sekä ympäri pelimaailmaa löytyvät kirjansivut tarkentavat päähahmon luonnetta ja syventävät juonta. Päähahmon lisäksi muut hahmot jäävät melko etäisiksi, mikä lienee ollut tarkoituskin. Mukana on muutamia sivuhahmoja, kuten huumoria peliin tuova Barry Wheeler, mutta kerronta perustuu vahvasti Alan Waken kokemukseen ympäröivästä maailmasta, eikä tilaa muille hahmoille liiemmin löydy.

Kauhua ja jännitystä pelissä luodaan perinteisesti refleksipelottelulla, mutta myös varsinkin erinomaisen äänimaailman avulla. Narisevat lankut, tuulen humina, radion sirinä pimeydessä ja muut epäilyttävät äänet luovat yhdessä synkän kuvituksen kanssa toimivan pohjan tarinankerronnalle. Pimeydessä ympäristön painostavuutta lisätään sumulla ja toimivalla blur-efektillä. Oman lisänsä pakokauhun luomisessa tuovat hitaasti latautuvat aseet ja nopeasti pattereita syövä taskulamppu. Takeneita ja poltergeisteja, pelin paholaisia, ympäröivä pimeys suojaa näitä ja ainoastaan valon avulla saa tämän suojakentän murrettua.

Pelissä on muutamia erilaisia aseita ja aina yhtä hyödyllinen taskulamppu, jonka lisäksi nokkela pelaaja saa yhdisteltyä ympäristöä hyväksikäyttäen eri elementtejä toisiinsa. Esimerkiksi ampumalla kaasutankkeja voi pelata itselleen lisäaikaa ladata asetta tai tehdä hajurakoa liian isoksi käyvään vihollisjoukkioon. Valo on pahinta myrkkyä varsinkin poltergeisteille ja sitä tarjoillaankin pimeyden asukeille monessa muodossa, aina soihduista valokranaatteihin asti. Remedy on onnistunut hyvin valon ja pimeyden vastakkainasettelussa, valoa oppii arvostamaan ja pimeys tuntuu pelaajastakin painostavalta. Hyvänä esimerkkinä toimikoon pelin safe heavenit, eli katulamput ja muut vastaavat valaistut alueet, joissa energia täyttyy nopeasti ja joihin pimeys ei pääse luikertelemaan, ellet sitten viimeisillä voimillasi ole juuri pääsemässä jo kauan horisontissa loistaneeseen safe heaveniin, kirveiden lennellessä vain hieman pääsi ohi, vain huomataksesi katulampun päättävän sopimuksensa juuri ennen saapumistasi.

Rytmitys pelissä toimii, vaikka pääosin pelissä kuljetaankin pimeillä metsäpoluilla kohti kaukaisuudessa siintäviä kohteita. Perustoimintaa rytmitetään muuan muassa isommilla vihollisilla, kevyehköillä puzzleilla, vierailuilla kaupungilla valoisaan aikaan, välivideoilla sekä ajoittaisilla ajelukohtauksilla, eikä koskaan ole sitä täysin samaa puuroa tarjolla pitkiä pätkiä samaan putkeen, joten soppa pysyy maukkaana alusta loppuun saakka.

Alan Wake ei ole kuitenkaan täysin ongelmaton tuotos. Erilaisia vihollistyyppejä ei ole kuin muutamia, joten pimeydestä lähituntumaan pyrkivän paholaisen mallia ei ole vaikea arvuutella, vaikka näkökontaktia ei olisikaan. Ja vaikka suurissa joukoissa päälle pyrkivät takenit ja poltergeistit pystyvät tarjoamaan ihan mukavasti vastusta, niin tarjolla on vain niukasti vaihtelua taistelumekaniikkaan, jolloin pidemmissä putkissa tapahtuva perustaistelu alkaa maistumaan vähän turhalta toistolta. Onneksi valoa ja lyijyä yhdistelevä taistelumekaniikka toimii teknisesti mallikkaasti, Alan pysyy pelaajan ohjastuksessa mallikelpoisesti, eikä kamera aiheuta avoimessa ympäristöissä ongelmia, joten reilu kymmentuntinen jännitystoimintaa menee kuitenkin myös toiminnan osalta viihdyttävissä tunnelmissa.

Remedyn uutuus on osoitus siitä, ettei Max Paynen videopelisarjaksi luonut studio ole yhden sarjan ihme ja pystyy käsikirjoittamaan mielenkiintoista tarinaa ilman ulkopuolisia lisenssejä. Alan Wake on vahvaan päähahmoon perustuva juonivetoinen jännitystoimintaseikkailu, jonka parhaat puolet löytyvät tunnelmasta ja monipuolisesta tarinankerronnasta. Puzzleihin toivoisi ehkä suurempaa vaikeusastetta ja monipuolisempi viholliskatras ei olisi yhtään huonompi lisäys, mutta eniten pelin jälkeen jää kaipaamaan lisää. Alan Wake on erinomainen kokonaisuus genren ystäville jo nyt, tyylilajinsa kärkinimi ja jos mahdollinen jatko-osa hio vielä muutamat säröt pois, niin lopputulos voi hyvinkin olla yksi koko sukupolven merkkipaaluista. Sitä odotellessa pelaillaan The Signal -lisäosa ja odotellaan tulevaa The Writeria. Sekä tietenkin Microsoftilta vihreätä valoa jatko-osalle.

Arvosana:

26.07.2010 Tämä on yksi parhaita pelejä, mitä olen koskaan pelannut. Mielenkiintoiset henkilöt, mukaansa tempaava juoni ja graafisesti upea toteutus .

Arvosana:

20.05.2010 Loistava tarina ja tunnelma. Putki juoksua oli mukavasti laajennettu niin että ne joita kiinnostaa niin voivat rauhassa etsiskellä achivement tavaroita yms. Toiminta sujui myös loistavasti. Ainoina haitta puolina olivat itselle liian lyhyt tarina ja se että pelin lopussa paistaa DLC rahastus... Olisin itse halunnut selvempää lopetusta.

Arvosana:

19.05.2010 Nonni nyt on tullut pelattua kaverin kanssa hardilla Alan Wake läpi.
Juoni oli hyvä ja grafiikka oli häikäisevää :) Peli ei itse asiassa ollut niin pelottava kuin luulin. Ei ollut yhtään pelottava oikeastaan.
------------------------------------------------------------------------------------
+ Tarina
+ Grafiikka
+ Paljon yksityiskohtia
+ Alan Waken väistö liikkeet
+ Radio,TV
+ Tunnelma
----------------------------------
- Liian vähän vihollistyyppejä
- Auton ohjattavuus
- Puzzleja tosi vähän ja liian helppoja
- Liikaa toimintaa
- Lyhyt
- ehkä hieman vaihtelua kenttiin
---------------------------------------------

Alan Wake perus putkijuoksu toiminta peli.
Ei ole oikeastaan uudelleen peluarvoa.
Suomalaista laatutyötä 8) Hieman oli pettymys.

Suosittelen

Arvosana: