Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Syksy on ehdottomasti kauhufanin parasta aikaa: ilmat viilenevät, syysmyrskyt saapuvat ja kauhuleffoja ja -sarjoja ilmestyy suoratoistopalveluihin enemmän kuin ehtii katsoa! Ensimmäisenä tuomitsevan katseeni alle pääsi Netflixin Midnight Mass. Seitsemän jakson pituinen Mike Flanaganin ohjaama ja käsikirjoittama minisarja ei ole täydellinen, mutta toimii silti varsin mielenkiintoisena aloituksena tulevalle kauhusyksylle.

Elämä muusta maailmasta eristäytyneessä Crockett Island -kylässä mullistuu karismaattisen papin saavuttua saarelle. Selittämättömiä asioita alkaa tapahtumaan, ja uskonnollinen kiihko valtaa kylän asukkaat. Kirkon penkit täyttyvät jälleen hartaista katolilaisista, mutta pikkuhiljaa ihmeet alkavat herättämään epäilyksiä saaren ei-uskovaisten henkilöiden joukossa.

Pahin hirviö on aina ihminen

Hitaan leppoisasti etenevä juoni on täynnä yllätyksiä ja odottamattomia käänteitä. Ennen sarjan katsomista minulla oli omat arvelukseni siitä, millainen teos Midnight Mass on ja minkälainen pahuus luuraa kaiken takana. Arvaukseni menivät kuitenkin suoraa päätä kohti tiheää ryteikköä. Hämmästykseni oli suuri, kun minulle viimein selvisi mitä ihmettä pienessä kyläpahasessa oikein tapahtuu.

Teos käsittelee enimmäkseen ihmismielen synkimpiä syövereitä ja uskonnollista fanaattisuutta, vaikka siinä esiintyy joitakin yliluonnollisia elementtejä. Midnight Mass onkin hyvin uskonnollinen sarja. Raamatun säkeitä ja papin saarnoja kuullaan melkein kyllästymiseen saakka, ja jopa jaksot on nimetty raamatun kirjojen mukaisesti. Sarjassa esiintyy lisäksi yksi hirveimmistä ihmistyypeistä mitä tiedän: himouskovainen henkilö, joka tarpoo niin syvällä omassa sokeassa uskossaan, ettei voi sietää muunlaisia ihmisiä tai heidän ajatusmaailmaansa.

Ensin ihastutaan, sitten vihastutaan

Itse nautin Midnight Massin kolmesta ensimmäisestä jaksosta täysin rinnoin, ja näkemäni perusteella olin aivan varma, että käsissäni on vuoden ehdottomasti paras kauhusarja. Tunnetta vahvistivat myös erään jakson aikana selkäpiitäni pitkin matkanneet jäätävän kylmät väreet. Odotukseni nousivat siis varsin korkealle, mutta neljännen jakson aikana tarina lässähti ja tipahdin alas pilvistä. Kauhun elementit katosivat melkein kokonaan ja tilalle tulivat ikuisuuksia kestäneet kohtaukset, joissa vain puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Onneksi loppua kohden tunnelma tiivistyi, ja sarjan kaksi viimeistä jaksoa olivat sangen viihdyttävää katseltavaa.

Vaikka Midnight Mass on luokiteltu kauhugenreen, niin suuren osan ajasta ilmapiiri on kaikkea muuta kuin pelottava tai ahdistava. Kylän asukkaat naureskelevat, tanssahtelevat ja tuntuvat muutenkin iloisen toiveikkailta tulevaisuutensa suhteen. Eihän kauhun tietenkään tarvitse olla pelkkää täyspäiväistä surua ja murhetta, mutta itse kaipaan kauhusarjoilta vähän enemmän pelonsekaista tunnelmaa, enkä niinkään hyväntuulista hengailua.

Mike Flanaganin tuotoksista Netflixissä on nähty mm. sarjat The Haunting of Hill House ja The Haunting of Bly Manor sekä elokuva Julma leikki. Hän on myös ohjannut ja käsikirjoittanut Stephen Kingin romaaniin perustuvan Hohdon jatko-osan Doctor Sleepin. Flanagan lukeutuukin suosikkieni joukkoon: The Haunting of Hill House on yksi pelottavimmista kauhusarjoista mitä olen ikinä nähnyt. The Haunting of Bly Manor on mielestäni taas aivan järkyttävää kuraa. Midnight Mass sijoittuu johonkin näiden kahden sarjan välille. Se on huonompi kuin Hill House, mutta monta kertaa parempi kuin Bly Manor.

Tuttuja naamoja

Midnight Massissa tavataan paljon Flanaganin aiemmista tuotoksista tuttuja näyttelijöitä. Naispääosaa esittää hänen vaimonsa Kate Siegel, joka nähtiin molemmissa The Haunting of -sarjoissa sekä Julmassa leikissä. Karismaattista pappia näyttelevä Hamish Linklater oli roolissaan todella vakuuttava: uskoin joka ikiseen sanaan mitä hän suustaan päästi. Toiseksi suosikikseni nousi kaupungin islaminuskoista sheriffiä näyttelevä Rahul Kohli. Muissa rooleissa esiintyvät mm. Zach Gilford, Samantha Sloyan, Henry Thomas sekä Annabeth Gish.

Mike Flanaganin Midnight Mass on taidokkaasti tehty minisarja, joka mahtavan alun jälkeen lässähtää hetkeksi, nousten takaisin korkealle tasolle kahden viimeisen jakson myötä. Kauhusarjaksi se ei ole sillä perinteisellä tavalla kovinkaan pelottava, mutta tarjoaa katsojille pienen väläyksen siitä, miten karmaisevia seuraamuksia sokealla uskolla ja ihmisten manipuloinnilla voi olla.

Midnight Mass on katsottavissa Netflixistä 24. syyskuuta alkaen.

Kirjaudu kommentoidaksesi