Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Kyllä ne ovat parhaimmillaan varsin kauniita. Hienoja, hyvällä tapaa kamalia tai muistettavia sekä paljon muuta. Pelien kannet nimittäin.

Kävimme toimituksen kesken läpi muistikuviamme upeimmista ja eniten mieleen jääneistä pelien kansitaiteista, eikä tarjonnasta tuntunut olevan pulaa. Vuosien varrella monet erilaiset seikkailut, räiskinnät ja pulmailut ovat kuvamateriaaleineen jättäneet mielikuvia päähän. Jää nähtäväksi mitä tapahtuu tulevaisuudessa, kun digitaalisena myytävien nimikkeiden määrä kasvaa. Jäävätkö niiden promokuvat yhtä hyvin elämään?

Oli miten oli, ohessa toimituksemme valinnat upeimpien ja muistettavimpien kansitaiteiden saralla. Mikäli valintamme ei osunut oikeaan, kerro siitä meille kommenteissa.

Petri Leskinen

Nykyisin tulee harvemmin ostettua pelejä fyysisessä muodossa, joten kansitaiteidenkin ihailu jää vähemmälle. Ehkäpä juuri siksi parhaat kotelomuistot ajoittuvat PlayStation 2 -ajalle. Yksi teos muistuu mieleen jo erilaisuutensa ansiosta, sillä ICOn erikoisversion kuoret olivat pahvia, ja sisällä oli muutama tyylikäs taidekortti. Hieno peli, ikoniset kannet. Pun intended.

Toinen klassikko on Amiga 500 -ajoilta tuttu Monkey Island 2: LeChuck's Revenge. Kansi on yhtä hieno kuin itse pelikin. Arrrr!

Tarja P-K

Parhaan kansikuvataiteen valitseminen oli liian hankalaa, joten menin suoraan puhtaasti ikimuistoisimpaan. Tämä yksinkertainen kansikuva herättää ahdistusta, ärsyynnystä ja akuutin kokovartalostressireaktion. Toisaalta muistoista kantautuu myös naurua ja leikkisää kettuilua. Nähdessäni PaRappa The Rapperin oranssin pipon PS Storessa, hulvahti tämä tunteiden epävakaa tsunami välittömästi ylitseni. Pakkohan se oli ostaa ja pelata. Ihan yhtä hauskaa ja vastenmielistä touhua kuin PlayStation 1:lläkin.

Joonatan Itkonen

Itselle ikimuistoisimmat kannet ovat tietenkin lapsuudesta, vaikka valinnat olivat yllättävän vaikeita. Valtaosalla omista lemppareistani on suorastaan karmeat kannet, kun jälkikäteen niitä tarkastelee. Toisilla taas mainonta potkii edelleen, mutta sisältö on auttamatta vanhentunutta. On se elämä vaikeaa.

Ensimmäisenä mieleen palaa hyvinkin pienelle huomiolle jäänyt seikkailupeli Heart of China. Tämä kaunokainen julkaistiin aikoinaan 386-tietokoneille, eikä se silloinkaan tehnyt suurta vaikutusta väkeen. Nykyään peliä vaivaa sen ilmiselvä rasismi ja kolonialismia suorastaan ryöppyävä kerronta, mutta kansi edelleen lupaa suuria seikkailuja kuten Indiana Jones aikanaan.

Valloittava on myöskin Nintedolle julkaistu Castlevania. Viehättävässä kannessa toistuu sama suurten seikkailujen lupaus, ja ihana 80-lukulainen juustoisuus on suorastaan ylitsevuotava. Tämä oli myös ensimmäisiä pelejä, jossa Konami tuntui oikeasti panostavan ulkoasuun. Lopputulos onkin omalla tavallaan ikoninen: nykyään monet tavoittelevat samaa jylhää goottilaisuutta harva se päivä.

Vähän modernimpaa kosketusta sarjaan tuo kolmannella sijalla oleva tavattoman kaunis Kingdom Hearts. Itse sarja tyssäsi omalla kohdallani jo toiseen osaan umpisurkean juonen vuoksi, mutta ensimmäinen peli edelleen lämmittää sydäntä. Kannessa yhdistyy kaikki mikä itseäni kiehtoo. Hahmot katsomassa kaukaisuuteen, naurettavan suuri kuu taivaalla, ja valloittava tunne siitä että seikkailu on vasta alkamassa. Näin hyviä kansia enää harvoin tehdään.

Niko L.

Lyhyestä virsi kaunis: Roger Dean on taiteilija, jolta löytyy useampi sangen mieleenpainuva kansi. Alla niistä muutama.

Olli Ouninkorpi

Digitaalisten teosten kansilla ei tee enää mitään, enkä ole myöskään kiinnittänyt niihin enää aikoihin juuri mitään huomiota. Kansia tarkasteltaessa joudumme toteamaan sen täysin kiistattoman ja todistetun faktan, että lähes kaikki nykyisyyden ja menneisyyden pelikannet ovat saastaisen rumia ja muovisia.

Poikkeuksen tähän teki osa Final Fantasy -sarjan kansista ennen kuin Square Enix joutui taloudellisista syistä lisäämään myös eurooppalaisiin kansiin värikkäitä ja houkuttelevia kuvia hahmoista ja maailmasta. Parhaimmillaan sarjan teosten kannet olivat ikonisella fontilla kirjoitetun nimen ja Yoshitaka Amanon enemmän tai vähemmän abstraktin pienen piirroksen yhdistelmiä.

Ne olivat pysäyttäviä statementteja. Ne nähdessään kaikki muu katosi ympäriltä. Kaikki muut hyllyn pelit menettivät arvonsa. Ja sielun valtasi tunne, jota en vielä vuosien jälkeenkään osaa kunnolla kuvailla.

Arvostetut taideprofessorit ympäri maailmaa nostavat luennoissaan yhä esiin nämä Final Fantasy -kannet esimerkkeinä nykytaiteen suurimmista saavutuksista. Tai niin ainakin uskon. Luentoja en ole kuunnellut.

Petri Kataja

Mieleeni ei tule mitään tietty pelin kansitaidetta, jonka haluaisin nimetä omaksi suosikikseni. Toki, onhan Max Payne 2:n sekä vaikkapa Donkey Kong Country 2:n kansitaide hienoa kuin mikä, minkä lisäksi Red Dead Redemption 2:n värimaailma siluetteineen on varsin mainio, mutta en silti osaa niitä omaksi ykkössuosikiksi nimetä.

Olisin kuitenkin valmis antamaan ison käden uudempien Grand Theft Auto -nimikkeiden kansitaiteille. Suurin syy tähän on se, että ne erottuvat mukavasti saman sarjan osasiksi niiden omalla tyylillään. Ruudukko erilaisia "piirroshahmoja" sekä nimi isolla keskellä. Selkeää ja toimivaa.

Sen suurempia tunnesiteitä tai muita sen suurempia yhteyksiä ei itselläni tuohon kanteen tai itse peliin ole. Hyvä nimike, mutta kannen yhtenevä ja erottuva tyyli ansaitsee kehunsa.

A-P Kuutila

Vesisade, palmuja, verta ja zombeja. Mitäpä sitä muuta kansitaiteelta vaatimaan. Kansi tavoittaa loistavasti Dead Islandin kaoottisen tunnelman.

Jaakko Herranen

Sega Saturnin PAL-pelikotelot olivat typeryydessään vertaistaan vailla. Pahviläpysköjen liimaukset irtosivat poikkeuksetta nopeasti, puhumattakaan kurttuisista kulmista ja rispaantuneista selkämyksistä. Kotelomalli uusittiin jossain vaiheessa paremmiksi, kokonaan muovisiksi versioiksi, jolle aikakaudelle Panzer Dragoon Sagankin hurjan tyylikäs kotelo sijoittuu.

Koska eeppinen rooliseikkailu käytti peräti neljä cd-levyä, oli myös koteloita kokonaiset kaksi kappaletta, tyylikkääseen pahvikääreeseen kätkettynä. Kumpainenkin kotelo oli vuorattu kauttaaltaan pelitaidetta esittelevillä maalauksellisilla kuvilla, ilman mitään muuta turhaa tilpehööriä. Panzer Dragoon Sagan taidesuunnittelu oli ja on muutoinkin järjettömän kaunista, joten on ilahduttava huomata, että moiselle annettiin myös kotelossa runsaasti tilaa. Pelin PAL-versio on muuten aikalailla harvinaista tavaraa, sen verran Saturnin ehtoopuolella klassikkopeli lopulta saatiinkaan ulos.

Kirjaudu kommentoidaksesi