Hyppy tuntemattomaan kannatti, sillä uutukainen on varsin mallikas lisä Switchin RPG-valikoimaan.

Ei mitään turhaa höyryämistä

SteamWorld Quest kertoo tarinan, joka etenee lineaarisesti kappaleesta toiseen. Pelaajan ohjastama sankarijoukkio matkaa kirjan lukujen puitteissa paikasta toiseen rivivihollisia ja pomovastustajia kukistaen. Kuulostaa kovasti perinteiseltä roolipeliltä, eikö vain?

Tutun turvallisten ihmishahmojen sijasta tarjolla on kuitenkin aiempienkin SteamWorld-nimikkeiden tapaan peltiheikkejä. Lähes kaikki ruudulla nähtävät hahmot sankareista vihollisiin ovat mekaanisia olentoja, eikä ihmisiä ei ole mailla halmeilla. Tämä mahdollistaa hienoisen hassuttelun mekaanisten ampiaisten yli-isoilla pistimillä sun muilla epäsuhtaisilla hupsuuksilla.

Juonikuvioiden keskiössä heiluu innokas ja sankariutta halajava Armilly-ritaritar. Yhdessä taikoja taitavan Copernican ja vastentahtoisen Galleon kanssa hän huomaa turvallisen kotikylänsä olevan tulessa ja vieraan joukko-osaston valloittamana. Tämän lisäksi paikallisen sankarien killan soturit ovat kadonneet. Näistä lähtökohdista lähdetään matkaan miekka tanassa. Itse tarina ei ole mahdottoman kekseliäs, mutta mukaan lisätty hyppysellinen huumoria onneksi auttaa asiaa.

Kyllä, kortteja

Matkalla oletettaviin sankaritekoihin päästään kehittämään hahmojen kykyjä, haalimaan kokemuspisteitä sekä... keräämään kortteja? Nimikkeen taistelumekaniikka on vuoro- ja korttipohjainen. Sekä pelaajahahmot että vastapuolet taistelevat valitsemalla kortteja omasta valikoimastaan. Käytettävissä on hyökkäyskortteja, puolustukseen vaikuttavia kortteja, parantavia kortteja, vastapuolen statusta muuttavia kortteja ja kosolti muuta.

Pelaajalla on taisteluissa maksimissaan kolme hahmoa, joista jokaiselle tulee valita kahdeksan läpyskää käytettäväksi. Koko tätä 24 kortin pakkaa ei käytetä yhteenotoissa, vaan ruudulle niistä lätkäistään kuusi sattumanvaraista kappaletta, joista kullakin vuorolla päästään pelaamaan kolmea. Mikäli ruudulla oleva valikoima ei miellytä, voi kaksi vaihtaa uuteen parempien toivossa. Kuulostaa kenties vaikealta, mutta mekaniikka tulee nopeasti selkeäksi. Kortit eivät kulu tahi häviä mihinkään, joten niitä voi käyttää surutta.

Taisteluliikkeiden valikoima on täysin pelaajasta kiinni. Mikäli ei huomaa lisätä pakkaan tarpeeksi parantavia taikoja, ovat etenkin pomotaistelut huomattavan vaikeita koitoksia. Toisaalta hyökkäyspuoltakaan ei sovi unohtaa, joten oikean tasapainon löytäminen on omasta taidosta ja viitseliäisyydestä kiinni.

Oma nokkela mekaniikkansa on tiettyjen liikkeiden vaatimat erikoispisteet, joita kerätään käyttämällä vähempiarvoisia hyökkäyksiä. Pelaajan pitää siis käyttää kortteja voidakseen pelata vahvempia ja enemmän pisteitä vaativia kortteja. Nokkelaa. Kyseessä on hitusen ajatustyötä vaativa kommervenkki, jonka avulla hienoinen taktikointi taisteluissa on tarpeen. Myös nämä enemmän vahinkoa tekevät liikkeet olisi hyvä saada pakkaan mukaan, joten kahdeksan läpyskän raja per hahmo tulee nopeasti vastaan.

Tarjolla on siis toimiva taistelumekaniikka, joka on aina eduksi roolipelille. Etenkin tässä tapauksessa, sillä suuri osa SteamWorld Questissa vietetystä ajasta tulee vietettyä erilaisissa kahinoissa. Kun niihin valmistautuu ajatuksella, on voitto jo askelta lähempänä.

Laatikkoleikkiä robottien kanssa

Kuten todettua, on SteamWorld Questin tarina jaettu kappaleisiin, jotka valitaan kirjan sivulta. Näissä luvuissa päästään tutkimaan vain hyvin rajattua aluetta, mikä saa kokonaisuuden tuntumaan hitusen pienimuotoiselta. Kyseessä ei ole jättimäinen eepos maailmoja järisyttävillä juonikuvioilla höystettynä. Tätä tuntumaa ruokkivat itse pelialueet – tai tarkemminkin sanottuna niiden muoto. Oli kyseessä sitten tyrmä, metsä, rauniot tahi vuoristo, on koluttava alue jaettu suorakaiteen muotoisiin huoneisiin. Ratkaisu ei ole millään muotoa huono, omalla tavallaan vain pienimuotoinen.

Visuaalisesti käsin piirretty maailma kuitenkin näyttää varsin mallikkaalta. Suoranaista graafista loistoa ulkoasun tyylin takia ei tarjolla ole, mutta mukavan luonteikkaan näköiset hahmot luovat hyvän kokonaisuuden.

Ääninäyttelyä ei ole, ainakaan selkokielistä sellaista. Kappaleiden nimet puhutaan selkeällä kertojaäänellä, mutta itse robottiruttuset ääntelevät dialoginsa siansaksaksi. Ratkaisu ei ole hassumpi, sillä se sopii nimikkeen tyyliin varsin mallikkaasti. Musiikkipuolelle pitää myös näyttää peukkua, sillä musisoinnit toimivat osana seikkailua. Montaa niistä ei hyräile pelisession päätteeksi, mutta peliin ne sopivat hyvin.

Koko seikkailun pelaa normaalivaikeustasolla noin 17-20 tunnissa. Mikäli haastekertoimen kääntää helpommaksi, pääsee lopputekstejä ihmettelemään kosolti nopeammin. Helppo vaikeustaso tekee kokemuksesta kuitenkin jopa liian haasteettoman, joten kokeneempien pelaajien kannattanee käyttää keskitason asetuksia. Mikäli vastus kuitenkin osoittautuu ylitsepääsemättömäksi, niin haastemittaria voi kääntää pienemmälle vaikka kesken pelailun.

Tuotoksessa on yksi ominaisuus, jonka soisi yleistyvän muissakin roolipeleissä kautta rannan: mikäli taistelun tahti ei miellytä, voi koko hoitoa nopeuttaa pitämällä oikeaa olkapainiketta pohjassa. Kun pikaisempiin taistoihin tuli totuttua, tuntui normaali vauhti kuin hidastetulta filmiltä. Arvostelua varten pelatessa lähes kaikki taistelut tuli seurattua oikea olkanappi pohjassa.

Peukkua Ruotsiin

SteamWorld Quest on mallikas roolipeli. Se ei yllä Image & Form -studion parhaimmaksi nimikkeeksi, sillä jumalaista SteamWorld Dig 2:a on todella vaikea päihittää, mutta se ei tee uutukaisesta yhtään sen huonompaa. Kyseessä on toimiva, lineaarinen ja viihdyttävä roolipeli. Juonikuvioihin olisi tosin voinut panostaa hitusen enemmän, mutta onneksi taistelumekaniikka on varsin timanttinen.

Jos etsit perushyvää roolipeliä pelattavaksesi, niin tässä olisi sellainen.