Kompurointia kummituslaivalla

Antologia on kokoelma lyhyitä tarinoita, joilla kaikilla on omat hahmonsa ja mahdollisesti jopa tapahtumapaikkansa. Sarjaa yhdistää yleensä kuitenkin teema tai genre, aivan kuten Supermassive Gamesin The Dark Pictures -nimen alle sidotussa kauhupelissä, Man of Medanissa. Kokoelman avausosa kertoo nuorisojoukon pelonsekaisesta matkasta keskelle aavaa merta.

Ensimmäinen monista

Yksi ehkä tunnetuimmista antologioista on The Twilight Zone, tuo tv-katsojia pelotellut, scifiä ja kauhua yhdistellyt jännityssarja. Joka jakso koostui synkistä ja yllätyksellisistä tarinoista, jotka eivät pääosin päättyneet hyvin. Samaa kaavaa käyttää myös Man of Medan – viiden hengen sankarikatraasta voi kuolla kuka tahansa tai jopa kaikki. Pelaajan valinnoilla on ainakin teoriassa merkitystä ja painoarvoa.

Studion uutukaisesta ei voi puhua mainitsematta muutaman vuoden takaista Until Dawnia. Tv-sarja Heroesista tutun Hayden Panettieren ja Oscar-voittaja Rami Malekin tähdittämä teos oli erinomainen yhdistelmä b-luokan kauhua ja teinien naivia sekoilua, vaikka loppua kohden juonen yliluonnolliset väritteet vesittivät muuten herkullista kokonaisuutta. Supermassive palasi Until Dawnin maisemiin PlayStation VR -esiosalla The Inpatient, ja lisäksi tummanpuhuva PlayLink-nimike Hidden Agenda pelotteli samankaltaisella murhamysteerillä pari vuotta sitten. Molemmat kärsivät tosin teknisistä ongelmista ja jättivät laimean maun suuhun valjun käsikirjoituksen osalta. Asteen paremmista ennusmerkeistä huolimatta Man of Medan kärsii samoista ongelmista, eikä Until Dawnin tasoon päästä missään vaiheessa, vaikka pelin parissa viihtyy sen lyhyen keston ajan.

Armeijatarinat ovat parhaita

Tarina alkaa vuosikymmenien takaa Kiinasta. Tutoriaalina toimiva lyhyt osuus petaa juonikuvioita nykyajan tapahtumiin, jolloin viiden hengen porukka starttaa sukellusmatkaa kohti aavaa ulappaa. Jengin tavoite on löytää merenpohjaan uponnut hylky ja lyödä sitä kautta rahoiksi – sekä toki ottaa samalla pari olutta, nauttia auringosta ja toistensa seurasta. Veneen omistaja ja kapteeni on sanavalmis Fliss, kun taas itse sukellusoperaation osallistuvat veljekset Brad ja Charlie sekä sisarukset Conrad ja Julia. Ryhmädynamiikkaa sekoittaa Charlien ja Julian parisuhdestatus. Näyttelijöistä tutuin on Remedyn Quantum Breakissa pääroolia vetänyt Shawn Ashmore sekä kertojan roolissa Peter Stormaren korvaava britti Pip Torrens. Kertoja on hahmo, joka pysynee vakiona läpi The Dark Pictures -nimikkeiden.

Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, vaan vaarallisten käänteiden jälkeen porukka löytää itsensä hylätystä sotalaivasta, jossa kaiken lisäksi tuntuu tapahtuvan selittämättömiä asioita. Kummitusseikkailu kohti vapautta voi alkaa. Tarinasta ei kannata paljastaa liikaa, sillä juonivetoisena pelinä se on Man of Medanin tärkein ominaisuus ja varjelluin salaisuus. Löyhästi SS Ourang Medan -laivan kiehtovaan legendaan kietoutuva tarina paljastaa yksityiskohtia tilanteen taustoista ympäristöstä löytyvien lappusten ja esineiden avulla.

Until Dawnin tapaan pelaaja ohjaa yhtä hahmoa kerrallaan, tutkii paikkoja ja aika ajoin väistelee vaaroja suhteellisen yksinkertaisten reaktiotestin tahtiin. Kauhupelihän ei olisi kauhupeli, ellei ryhmä suuntaisi eri suuntiin joko omasta vapaasta (tyhmästä) tahdosta tai olosuhteiden pakottamina. Toisin kuin studion arvostelumenestyksessä, jännitys on pääasiassa halpoja säikäytyksiä, eikä käsikirjoitus tarjoa kunnollista tarttumapintaa psykologiselle kauhulle. Ympäristöt ovat suurimman osan ahtaita ja sokkeloisia käytäviä, joiden vaikutusta tehostetaan klaustrofobisella kameralla. Staattiset kuvakulmat takaavat kontrollin tekijöille, mutta valttikorttia käytetään hyvin harvoin: Joskus ruudussa vilahtaa varjo taikka hahmo, muuten kiinteät perspektiivit pääasiassa vain vaikeuttavat etenemistä, sillä hahmot liikkuvat kankeasti kuin valtamerilaivat.

Kauheutta kauhun sijaan

Tarina ei tosiaan tarjoa suuria yllätyksiä, vaikka meno muuttuukin veriseksi loppua kohden. Omalla läpäisykerralla yksikään hahmoista ei selvinnyt rantaan asti – mutta tästä on suurimmaksi osaksi syyttäminen kontrolleja. Varsinkin pelihahmon sydämensykkeitä simuloiva nappijumppa kariutui pääasiassa aina ilman suurempaa syytä, ja useissa reaktiotesteissäkin nappien painallukset rekisteröityvät virheellisesti, vaikka oikeaa nappia painoi aikamääreen sisällä.

Tekniset murheet eivät jääneet ohjaamiseen, sillä ruudunpäivitys tahmaa koko kampanjan läpi, eikä hahmojen puhekaan ole aina samassa rytmissä suunliikkeiden kanssa. Studion aikaisempia pelejä vaivanneet murheet jatkuvat siis myös Man of Medanin parissa. Sinänsä harmi, koska parhaimmillaan ruostunut laiva näyttää hienolta ja ennen kaikkea tunnelmalliselta. Roolituksista ei ole paljoa kehuttavaa, sillä jokainen hahmo on jollakin tapaa ärsyttävän yksiulotteinen. Varsinkin Ashmoren esittämä rikas pelimies on laiskasti kirjoitettu karikatyyri etuoikeutetusta amerikkalaista nuoresta.

Mitä tulee sitten valintoihin ja tarinan risteyskohtiin? Omista päätöksistä riippuen päähahmot joko selviävät tai eivät. Osalla visiitti voi olla yllättävänkin lyhyt, jolloin uudelle pelikierrokselle jää kivasti sisältöä. Siellä täällä roikkuvat, tulevaisuutta ennustavat taulut antavat pientä vinkkiä tärkeisiin kohtiin, mutta muuten ei auta kuin yrittää parhaansa. Yksikin väärä liike saattaa koitua kohtaloksi henkien riivaamassa sota-aluksessa. Hahmojen väliset suhteet elävät myös matkan varrella riippuen pelaajan sanavalinnoista tai teoista.

Ehkä ensi kerralla

Man of Medan tarjoaa myös kotisohville moninpelin. Tarinan voi pelata vaihtelemalla kavereiden kanssa ohjainta, ja onnistuupa valintojen teko ystävän kanssa verkonkin yli. Lisäksi ennakkotilaajille on tarjolla The Curator’s Cut -moodin, joka ei uudista itse juonta, mutta näyttää kohtaukset eri henkilön silmistä antaen tarinalle syvyyttä. Kyseinen pelitila tulee myöhemmin kaikkien saataville.

Noin viiden tunnin kauhutarina on Until Dawnin jälkeen pettymys, mutta se tarjoaa silti pariksi illaksi keskivertoa hauskemman jännärin. Pinnan alla kuplii kuitenkin mielenkiintoinen konsepti, joka toimii parhaimillaan erinomaisesti. Hiippailu kummituslaivalla on jännittävää ja mielenkiintoista, niin kauan kun viimeistelemättömyys ei iske silmille. Juoni viihdyttää kliseistä huolimatta.

Lopputulosta varjostaa kuitenkin anteeksiantamattomat tekniset murheet, jotka vaikuttavat jo itse pelikokemukseen. Julkaisija on luvannut korjata lopullista tuotetta päivityksillä – ehkäpä jo julkaisuun – mutta arvosteluversio oli monilta osin raakile. Man of Medan ei ole aloitus, jota olisi toivonut The Dark Pictures -saagalle, mutta toivottavasti sarja saa kantavammat jalat tulevissa osissa. Konseptille on kuitenkin selkeä tilaus sen toimiessa. Syksyn pimenevät illat, kun huutavat kauhua.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi