Kontrollien opettelun kautta seikkailuun
Muutamaa aiempaa ja lyhyttä hetkeä lukuun ottamatta tämä oli ensimmäinen pitempi VR-peli, jota pelasin Move-kapuloilla. Käytin valehtelematta lähes kaksi tuntia näppäinten opetteluun, kameran venkslaamiseen, sijaintini uudelleenkalibrointiin ja kameran kulman säätämiseen, ennen kuin sain ne riittävän hyvin kohdalleen.
Kontrollit ovat varsin yksinkertaiset, sillä kapuloiden etu- ja takanäppäimistä pystyy valitsemaan joko sormella osoittamisen tai tarttumista vaativien kohteiden liikuttelun. Etunapeista X:ää ja neliötä käytetään kolmen eri kuvakulman valintaan. Tapa tuntuu luontevalta, vaikka kuvakulmaa joutuukin käsittelemään tilanteen mukaan eri ohjaimilla – aina sen mukaan, kumpi käsi operoi kohdetta pelissä. Olisin kieltämättä halunnut juntata pelituolini pyörät lattiaan kiinni, sillä jouduin liian monta kertaa kalibroimaan kapuloiden ja kameran sijaintia, kun reuna-alueilla sijaitsevat kohteet olivat käsieni ulottumattomissa.
Palapelien mielekästä ratkomista upeissa maisemissa
Arvostelun oheen liitetyt kuvat eivät luonnollisesti anna kuin hyvin summittaisen vaikutelman siitä, miten upea virtuaalimaailma VR-päähineen läpi katsottuna onkaan. Ghost Giant ei tee tässä poikkeusta, sillä elävä ympäristö, loistavasti animoidut hahmot, hieno äänimaailma ja värikäs tyyli houkuttelevat hipelöimään oikeastaan kaikkia ruudulta löytyviä asioita, mikäli niihin vain yltää jättiläisen pitkillä käsillä.
Tarinan etenemisen kannalta kurkistelu ahtaisiin väleihin, esineiden monipuolinen käyttö ja usein myös virtuaalihahmojen keskustelut toimivat johtolankoina. Pääoppaana toimii Louis-niminen poika, joka pystyy ainoana näkemään pelaajan ohjaaman kummitusjättiläisen. Sympaattinen Louis jakaa toisinaan hyviä vihjeitä tehtävien sekä arvoitusten selvittämiseksi ja toimii tarvittaessa myös itse apurina esineiden noutamisessa. Alkuun Louisin antamat vihjeet ovat hieman liiankin selkeitä, mutta pelin edetessä haasteiden vaikeustaso kasvaa ja omaa päättelyä tarvitaan enemmän.
Oivaltamisen ilo ja tutkiminen pitävät mielenkiintoa jatkuvasti yllä, ja trophyjen runsas kilahtelu luo onnistumisen tunnetta. Jokainen taso sisältää joukon erilaisia palapelejä ratkottavaksi ja niiden seuraksi on ripolteltu paljon kaikenlaista pientä puuhastelua. Löydetyillä hatuilla voi koristella ruudulla käveleviä hahmoja, useimpiin kenttiin on piilotettu koripallo, joka pitää heittää korisukkaan, ja kukapa ei haluaisi silloin tällöin kutitella ruudulla käyskenteleviä kyläläisiä tai vaikkapa ammuskella ilotulitusraketteja maalitauluihin. Jopa puhaltaminen on otettu huomioon eräissä tilanteissa, joita en kehtaa spoilata pelin ostoa harkitseville.
Hauskaa ja innokasta puuhastelua satumaailmassa
Ghost Giantista on vaikea päästää irti, kun sen makuun pääsee toden teolla. Hyvin usein tuli "vielä yksi ruutu" -fiilis, vaikka virtuaalikypärän alla muhivat jo monen tunnin hikikarpalot. Kenttiin piilotetut salaesineet oli lähestulkoon pakko löytää, ja Louisin astellessa seuraavaan paikkaan piti itsekin mennä perässä, jolloin oravanpyörä oli valmis jatkamaan matkaansa.
Vaikka pienet tekniset lapsukset häiritsivätkin peliä, niin ne voidaan osittain laittaa allekirjoittaneen VR-kokemattomuuden piikkiin. Muutaman kerran olisin silti toivonut, että kummitusjättiläistä olisi voinut siirtää edes hieman lähemmäs, sillä esineiden sijaitessa aivan kamera-alueen rajoilla, oli niiden tavoittaminen vaikeahkoa.
Lopuksi täytyy todeta, että satumaisen upean maailman tarinat voi tahkota aivan liian nopeasti läpi parin illan intensiivisellä tekemisellä, sillä pelitunnit eivät saavuttaneet edes kaksinumeroisia lukemia. Trophyjen metsästys tuonee pari tuntia lisää kelloon. Vaikka arvostankin haastavia pelejä enemmän, niin tämä oli oikein pirteä kokemus VR-maailman julkaisuista, ja hymynkareet nousivat suupieliin useaan otteeseen seikkailun aikana. Eikä Ghost Giant ole hinnallakaan pilattu.
