Hitman-pelisarja nousi uuteen kukoistukseen vuonna 2016, jolloin yksinkertaisesti nimetty Hitman julkaistiin episodimaisesti yksi tehtävä kerrallaan. Koko kausi kääräistiin vuoden 2017 puolella yhteen pakettiin, joka sai arvostelussamme kehujen saattelemat neljä tähteä. Ja syystäkin, sillä kyseessä oli varsin viihdyttävä tekele. Miten äskettäin julkaistu Hitman 2 sopii tähän jatkumoon? Itse asiassa varsin hyvin, kuten jatkamalla lukemista saa selville.

Mä väistelin sua, hiekkalaatikolla

Mikäli olet pelannut edellistä nimikettä, tiedät paljon myös jatko-osasta. Pelaaja istutetaan 47-nimisen palkkatappajan housuihin erilaisiin ympäristöihin, joissa päästään rellestämään oman mielen mukaan kohteina olevia hahmoja eliminoiden. Rellestäminen on tosin hieman väärä sana, sillä tehtävänä on hoidella päiviltä yhdestä kolmeen kohdetta mahdollisimman sulavasti ja huomaamatta. Pyssyt laulaen voi toki edetä, mutta koska yrmymme ei ole tehty teräksestä, koettaa kuolema jo muutaman vastaanotetun luodin jälkeen.

Nimike jakaa nimittäin huomattavan paljon pelimekaniikkoja, varusteita ja vippaskonsteja edellisen tuotoksen kanssa. Ja tämä on suurimmaksi osaksi vain hyvä asia, sillä miksi korjata toimivaa kokonaisuutta? Jokainen "kakkoskauden" kuudesta kentästä on käytännössä kuin hiekkalaatikko, jonka puitteissa on tarvittavat työvälineet sekä pienoiset juonikuviot, joiden avulla saattaa tehtävä päätökseensä. Ratkaisu on mitä mainioin, sillä Hitman 2:a on hauska pelata.

Tämä lienee tämän arvostelun keskeisin sanoma: Hitman 2:a on hauska pelata.

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa kaikkea vaarallista vaan

Pääasiallisena viihteenä toimii tarinatila, jossa matkataan kuuteen eri kenttään höpsöjen juonikuvioiden saattelemana. Tehtävistä ensimmäinen on hieman pienimuotoisempi tutoriaalina toimiva kokemus, joka muistuttaa kompaktiudellaan miksi edellinen herra 47:n seikkailu on niin viihdyttävä. Muut koitokset vievät muun muassa aurinkoiseen Miamiin kilpa-ajojen aikaan, laajaan Mumbaihin, Kolumbian tropiikkiin sekä amerikkalaiseen puhtoiseen lähiöön. Kohokohdiksi voi nimetä Mumbain kadut sekä fiktiivisen asumusalueen periamerikkalaisine tönöineen. Pinkan alimmaksi voi helposti sijoittaa viimeisen tehtävän, joka tuntuu astetta lineaarisemmalta sekä hölmömmältä bondmaisine pahisleireineen.

Joka tehtävässä pystyy paljastamaan useita vihjeitä nokkelista tavoista pistää kohteet kylmäksi. Tummapukuinen körmymme voi muun muassa kuulla sivullisten hahmojen puhuvan lähistöllä olevasta tuholaistorjujasta. Tämän kolkkaamalla ja vaateparren pukemalla on mahdollista päästä haluttuun asuntoon epäilyksiä herättämättä. Ratkaisuja on useita per kenttä, osa niistä jopa aikakriittisiä. Kuullut sekä nähdyt vinkit kirjataan ylös taukovalikkoon, josta voi päättää mitä niistä lähteä seuraamaan. Oletuksena käytössä olevat avustukset kertovat liiankin tarkasti murhapuuhiin tarvittavat toimenpiteet. Rotanmyrkky kateissa? Älä huoli, indikaattori osoittaa täsmälleen mistä sen löytää. Asetuksista nämä avut voi toki kääntää eri asentoon.

Kenttien kaikkia salaisuuksia ei ole mahdollista nähdä yhdellä pelikerralla, joten pelaajaa kannustetaan koluamaan samat kuviot useampaan otteeseen. Tehtävien läpäisy avaa niihin käyttöön erilaisia ominaisuuksia eri aloituspaikoista, kostyymeistä ja varustekätköistä lähtien seuraavaa pelikertaa silmällä pitäen. Kohteensa voi hoidella monella eri tapaa ja monin eri varustein, joten pelikerrat todellakin eroavat toisistaan.

Vartijan asussa ja vähän flamingonkin

Valepuvut ovat isossa osassa, sillä oikea vaatetus mahdollistaa vaikkapa palloilun VIP-vieraiden alueelle tahi rakennustyömaalle. Aivan kaikkiin sivullisiin vaateparret eivät toimi, mutta muita tarkkaavaisemmat yksilöt on merkitty heidän päidensä päällä killuvilla palleroilla. Yksi erikoisimmista kostyymeistä on flamingomaskotti, jonka muodossa voi pyöriä suhteellisen vapaasti Miamin kisavarikolla. Alueet, joille ei ole soveliasta eksyä, eivät kuitenkaan hohda kartalla, vaan niille huomaa astuneensa vasta liian myöhään.

Eteneminen onkin usein yritys ja erehdys -kaavan toistamista. Automaattitallennus onneksi toimii, minkä ohella pelitilanteen pystyy tallentamaan manuaalisesti milloin lystää. Kunhan vain ei ole keskellä taistelua tai muuta hektistä tilannetta.

Tehtävät voi suorittaa kolmen eri vaikeustason turvin. Normaalitaso ei sellaisenaan mahdottoman vaikealta tunnu, kiitos tehtävissä auttavien toimintojen sekä vielä enemmän Instinct-toiminnon takia. Sen nappia painamalla pelaaja näkee kaikki näkösällä olevat oleelliset asiat piilopaikoista nostettaviin esineisiin sekä kaikki lähimaastossa olevat hahmot jopa seinien läpi. Onkohan viereisessä huoneessa vihulaisia vai uskaltaisiko tämän ruumiin vetää sen poikki suojaisampaan paikkaan? Ällös huoli, Instinct kertoo. Liian helppoa tahi ei, se on jokaisen pelaajan päätettävissä.

Vaikeampi vaikeustaso rajoittaa tallennusten tekemisen yhteen kertaan ja lisää haastetta muun muassa ottamalla osan avuista pois käytöstä, tuomalla kenttiin valvontakameroita sekä korstoja ja vaikeuttamalla lähitaistelua.

Juonikas epeli

Hitman 2 jatkaa edellisen osan tarinaa, mutta valitettavan kuppaisesti. Juonikuviot ovat kovin korkealentoisia ja jopa suorastaan pöhköjä, joten ne tuntuvat olevan itse hauskan pelaamisen tiellä. Asiaa ei myöskään auta, että tapahtumat esitetään ääninäyttelyllä varustettuina staattisina kuvina, joissa hahmojen huulet eivät liiku puhuttaessa tahi jalat liiku käveltäessä. Nämä välivideot ja juonikuviot korvaisi mieluusti vaikkapa simppelillä klipillä, jossa 47 löytää jääkaappinsa alle luiskahtaneen to do -listan täynnä kohteiden nimiä.

Nimike on varsin hienoa katsottavaa. Useimmiten. Yksityiskohdat paljastavat karkeita pintoja, sillä esimerkiksi Mumbain katukojujen antimet ovat kuin suoraan männävuosien peleistä, minkä lisäksi eri hahmot kävelevät toisinaan toistensa läpi.

Maailmaa kansoittavien hahmojen tekoäly ei aina ole mitä nokkelin, sillä hahmot toisensa jälkeen menevät samaan halpaan. Näin ison alueen voi tyhjätä sivullisista varsin halvalla tavalla, mikä ei tunnu oikeastaan minkäänlaiselta saavutukselta.

Hittipeli ja sen moodit

Tarinatilan lisäksi tarjolla on muutakin puuhaa. Ghost Mode on vekkuli tapa yrittää tuoda verkossa pelattava kaksinpeli Hitman-maailmaan. Se asettaa kaksi eri pelaajaa samaan Miamiin sijoittuvaan kenttään eliminoimaan samoja kohteita pistevoitto kiikarissa. Vaikka toisen herra 47:n näkee hailakkana hahmona omansa rinnalla, eivät tämän toimet vaikuta millään tavalla omaan peliin. Toisella puolella voi olla vaikka täysi tulitaistelu käynnissä, mutta omalla ruudulla meno on mitä rauhallisinta.

Kummankin tehtävänä on elimoida nippu vaihtuvia kohteita tavalla tahi toisella huomaamatta. Jos yksi pelaaja hoitelee kohteen päiviltä omalla puolellaan, on toisella vain muutama hetki aikaa toteuttaa oma suunnitelmansa, mikäli ei mieli hävitä pistettä. Lopputuloksena on useimmiten normaalitehtäviä hektisempiä yhteenottoja, jotka eivät täysin sovin Hitmaniin. Pelimuoto on vekkuli kuriositeetti, josta ei välttämättä ole pitkäaikaiseksi viihteeksi. Harvakseltaan ja pienissä paloissa mieluiten.

Yksittäisenä hupina julkaistu Sniper Assassin on myös osa Hitman 2:a hieman päivitettynä. Yhden tai kahden pelaajan tehtävänä on käyttää kiikarikivääriä sekä hoksottimiaan yhdessä häätilaisuuteen sijoittuvassa tehtävässä. Eliminoitavia pääasiallisia kohteita on kolme kappaletta, minkä lisäksi kaikki paikalla olevat henkivartijat pitäisi kylmätä. Kenttä on täynnä asioita, joita ammuskelemalla voi tavoitteet hoidella sulavasti ja huomaamattomasti. Haasteita ja avattavia päivityksiä tehtävän suorittamiseen on monta, joten myös tätä moodia on syytä pelata useammat kerrat. Sniper Assassin -moodi on hupaisa lisä, etenkin kaksin. Siihen vain toivoisi myös toista kenttää koettavaksi.

Näiden kahden pelimuodon lisäksi tarjolla on Contracts-moodi, jossa pistetään päiviltä muiden pelaajien asettamia kohteita heidän asettamiensa vaatimusten mukaisesti. Ja edellisen osan tapaan Elusive targets -haasteet tekevät paluun. Niissä pelaajat saavat yhden – ja vain yhden ainoan – mahdollisuuden päästää ilmat pihalle tietyistä harvinaisista kohteista. Niistä ensimmäistä esittää eri elokuvissa ja televisiosarjoissa kuolemalla kunnostautunut Sean Bean. Mies tulee kohdattavaksi kahden viikon ajaksi päivämäärällä 20.11.

Hitmonchan

Hitman 2 on kelpo jatko-osa. Se ei tarjoa paljoa uutta, joten sitä voi pitää kuin toisena tuotantokautena edelliselle kokonaisuudelle. Tämä ei ole huono asia, kunhan ei odota suuria mullistuksia ja uudistuksia.

Ensimmäisen kauden pelanneet saavat ulottuvilleen edellisen nimikkeen tehtävät, vieläpä ilmaiseksi. Tehtävät on päivitetty uutukaisen mallisiksi, mikä on todella mukava lisä. Mikäli ykköstarina ei ole koettuna, voi uusvanhat kentät ostaa erillisenä Legacy-pakettina. Ja miksipä ei näin tekisi, sillä myös tähän kattaukseen kuuluu varsinaisia helmiä.

Uutukaisen tehtävät useampine suoritustapoineen, muut moodit ja mahdolliset edellisen osan kentät takaavat sen, että tekemistä salamurhaamisesta kiinnostuneille piisaa. Sormet ristiin, että jatkoa saadaan joskus.