Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Perin kummallinen länsi synkeän fantasiamaailman kynsissä

Dishonoredin apulaisohjaajana ja Preyn ohjaajana tunnettu Raphaël Colantonio on jälleen uusilla savanneilla. Herrasmies pakertaa nykyään uuden WolfEye Studios -peliyhtiön mukana, ja tuotoksena on synkkää fantasiaa ja westerniä yhdistelevä isometrinen ropellus. Minnekkään Preyn tai Dishonoredin tasolle tämä studion esikoinen ei kuitenkaan ihan pääse.

Weird Westin tarina viedään läpi viiden eri hahmon näkövinkkelistä. Teoksen alussa pelaaja hyppää eläköityneen palkanmetsästäjän jo vuosia pölyttyneisiin lännensaappaisiin tarkoituksenaan pelastaa kidnapattu aviomiehensä. Alkupään perinteisen kuudestilaukeavan paukuttelun jälkeen tarina etenee pisteeseen, jossa pelihahmo vaihtuu lihaksikkaan Sikamiehen rooliin. Ja sana ”sikamies” ei tässä tapauksessa ole mitään herjaavaa slangia, vaan hahmo on juuri sitä, mitä voit kuvitellakin: puoliksi sika, puoliksi mies.

Tanssii sikojen kanssa

Pelin hahmot ovatkin keskenään kovin erilaisia. Lehminaisen ja possupaten lisäksi yhtenäistä tarinaa päästään seuraamaan myös ihmissuden, puolimaagisen intiaanin ja noidan näkökulmasta. Tämä luo hyvin paljon variaatiota teoksessa käydyille taioille hahmojen välisille vuorovaikutuksille. Esimerkiksi Sikamieheen ei suhtauduta kaupunkien kaduilla ihan yhtä vastaanottavaisesti kuin vaikkapa entiseen palkkionmetsästäjään. Vajaan 20 tuntisen pelin aikana koetaan useita eri taistelutyylejä.

Hahmojen kehitettävät taidot perustuvat lähinnä heidän aseisiinsa ja mahdollisiin taikavoimiinsa. Esimerkiksi palkkionmetsästäjänä voit valita laitatko pisteitä revolveriin tai haulikkoon, dynamiittiin ja niin edelleen. Näitä taitoja varten teoksessa kerätään kokemuspisteitä normaaliin ropellustyyliin. Mutta maailmasta on myös löydettävissä kultaisia pelikortteja, ja näillä taas kehitetään kokonaan erillistä, kaikille hahmoille yhteistä kykypuuta. Kykyihin kuuluvat passiiviset taidot kuten hiiviskely, johtajuustaidot tai hahmojen yleinen kestävyys.

Tämä hahmonkehitystapa on hieman mielipidettä jakava. Toisaalta kultaiset pelikortit ovat aivan hyvä idea, ja kaikki hahmot kehittyvät sen mukaan, mitä enemmän pelaaja jaksaa maailmaa tutkia. Mutta henkilökohtaiset taidot aseiden kehittelyn varassa tuntuvat melko tylsiltä. Loppuviimeksi missään näistä kyvyistä tai taidoista ei ole mitään sellaista, mitä ei oltaisi ennen nähty, vaan sisältävät ne perinteiset ropellusvälttämättömyydet.

Oudosti ohjautuva länsi

Sarjakuvamainen graafinen tyyli sopii synkeähköön fantasialänkkärimaailmaan oikein mukavasti. Ohjaaminen taas on ehkä pelin pahin murheenkryyni, enkä millään osannut päättää ohjaisinko peliä hiirellä ja näppäimistöllä vaiko ohjaimella. Ohjaimella liikkuminen oli paljon mukavampaa, mutta taistelu hiirellä ehdottomasti helpompaa. Taistelumekaniikka on kahden tatin ammuskelua, ja tilanteet voivat käydä todella hektisiksi todella nopeasti graafisten räjähdysten siivittämänä. Aikaa voi onneksi hidastaa taktikoinnin helpottamiseksi.

Teoksen suola on teot ja niiden seuraukset. Jos pelastat hahmoja matkasi aikana, näistä hahmoista tulee elinikäisiä ystäviäsi ja ne saattavat tulla auttamaan sinua kun joudut pahaan kiipeliin. Kun taas matkakumppanisi saattaa suuttua moraalisista päätöksistäsi niin tulisesti, ettei ainoastaan jätä sinua, vaan tulee myöhemmin metsästämään ”sankariamme” keräämänsä lynkkausporukan voimin. Tekemisesi ja päätöksesi näkyvät myös kaupungeissa ja erinäisillä tarina-alueilla, välillä radikaalistikin.

Puoliverinen

Tuotosta värittävät todella paljon kaikenlaiset pienet yksityiskohdat. Kun hahmo kuolee taistelun aikana, ei mene kauaakaan kun muutama korppikotka on jo herkuttelemassa tuoreen aterian ääressä. Jos käytössäsi on jousipyssy, sinun tarvitsee vain mennä lähelle tulta ase kädessäsi, ja saat käyttöösi tulinuolet. Taistelun aikana voit myös taktikoida kaatamalla maahan öljyä ja sitten ampua viereisen lyhdyn rikki, nautinnollisen katastrofaalisin seuraamuksin. Maailmaa tutkiessa voit mennä taloihin sisälle ikkunoista tai jopa savupiipusta. Nämä ovat vain kourallinen esimerkkejä. Maailma tarjoilee todella paljon tapoja tutkia paikkoja tai edetä tilanteissa eteenpäin.

Yhtäkaikki Weird West on hauska, muttei mitenkään virheetön hupimatka. Peli löytyy ilmaiseksi Xbox Game Passilta, joten mikään ei estä passin omistavia kokeilemasta teosta itse. Kahden tatin ammuskelu ei ole ihan oma kuppini teetä, mutta varsinkin jos pidät tästä mekaniikasta ja mainitut ropelluselementit ovat makuusi, Weird West on todella kokeilemisen arvoinen paketti.

Kirjaudu kommentoidaksesi