Sininen ja punainen, värit ovat Soukan sen

Pitkään hiljaiseloa viettänyt legendaarinen taistelupelisarja Soul Calibur tekee vihdoin paluun ja tekeekin sen tyylillä. Uusin osa niputtaa yhteen vanhojen osien parhaimmat puolet sekä sisältää rutkasti tekemistä.

Soul Calibur VI koettaa lämmitellä vanhoja hyväksi havaittuja asioita, sillä se muistuttaa kovasti ehkä sarjan parhainta osaa eli kakkosta. Kytevän liekin puhaltelu tuntuu olevan hyvä asia, sillä lämmittely onnistuu vakuuttamaan jopa taistelupeliveteraanin. Tappelumekaniikkoihin on tuotu mukavia uudistuksia, joiden avulla mätkimisen rytmi pysyy hyvin yllä. Myös yksinpelipuoleen on tällä kertaa panostettu jopa kahden eri kampanjan avulla, mikä varmasti ilahduttaa syvällisempää Soul Calibur -kokemusta etsiviä.

Kampanjat koostuvat Libra of Soul- ja Soul Chronicle -osioista, jotka tarjoavat tekemistä moneksi tunniksi. Libra of Soulissa edetään itsetehdyllä hahmolla, jolle annetaan sopiva nimi, valitaan taistelutyyli ja revitään vaatekaapista päälle parempaa seppälää. Sielujen kirjaston tarina on suhteellisen pinnallinen, sillä se koostuu oikeastaan vain riitapukareista, jotka haluavat syyn tapella. Itse taistelu tuntuu kuitenkin hauskalta. Matsit eivät ole pelkästään perinteistä läpsyttelyä, sillä osa kentistä sisältää ominaisuuksia, kuten äkillisen kuoleman aiheuttavan liukkaan lattian. Normaalisti areena on neliön muotoinen laatta ilman reunoja, joten pääkallokeli tiputtaa nahistelijat nopeasti hyytävään veteen. Libra of Soulsia tahkomalla aukeaa myös hyödykkeitä, kuten uusia aseita ja konseptitaidetta Soul Calibur -museoon.

Soul Chroniclen juonellinen osuus uppoutuu hieman syvemmin hahmojen syihin tavoitella legendaarisia Soul Edge- ja Soul Calibur -miekkoja. Tarina on kuvitettu näyttävillä sarjakuvamaisilla kohtauksilla, jotka liikuttavat tapahtumia eteenpäin. Kovin mieleenpainuvia kokemuksia ei Soul Chroniclekaan silti tarjoa, mutta se antaa viihdykettä toviksi hyvän toteutuksensa ansiosta.

Voitolla yöhön

Yksinpeliosuudet tarjoavat mahdollisuuden opiskella Soul Caliburin taistelumekaniikkoja, joten sarjasta ei välttämättä tarvitse olla täysin perillä ennen kentille lähtöä. Soul Calibur -veteraanitkin saavat uutukaisesta varmasti paljon irti, sillä miekoilla sohiminen eroaa hyvin vähän aikaisemmasta. Jopa vanhat sarjaiskut toimivat uutuudessa, mutta niitä pystyy varioimaan entistä paremmin. Tästä suurin kiitos kuuluu reflection-järjestelmälle, joka käynnistää nimensä mukaisesti reflektejä vaativan kaksintaistelun. Mittelön alkaessa oman iskunsa saa perille painamalla eri näppäintä kuin vastustaja. Järjestelmä ei takaa välitöntä ylilyöntiasemaa, mutta saattaa kääntää taistelun suunnan ylösalaisin.

Tappelun kulku on muuten aika suoraviivaista. Jokainen hahmo lyö, potkii ja puree, mutta voiton saavuttaakseen pelaajan täytyy opetella muutamia hyödyllisiä sarja- ja erikoisiskuja. Opettelua helpottavat takaliipaisimet, joita painamalla taistelija tekee suurempaa vahinkoa kuin tavallisesti. Voittoon saattaa joskus riittää pelkkä rämpyttäminenkin, mutta kovimpia tyyppejä vastaan kannattaa valita lempihahmo ja opetella sen käytöstavat.

Hahmokaartiin on koottu tällä kierroksella mukava määrä tuttuja kasvoja sekä pari uutta kaveria. Tyyppien väliset erot pysyvät maltillisina, joten ei välttämättä kannata syyttää huonosta taistelumenestyksestä hahmovalintaa. Ainoastaan Inferno-niminen paholainen tuntuu rikkinäiseltä, sillä osa sen tekemistä sarjaiskuista syö energiapalkkia noin puolet. Käytännössä erä saattaa olla ohitse parin huitaisun jälkeen. Hahmo todennäköisesti kielletään virallisissa turnauksissa, mutta nettikahinoita varten jäämme odottelemaan päivitystä.

Mielikuvituksellista luomistyötä

Sarjalle ominainen hulluttelu tekee myös paluun. Olemassaolevia taistelijoita voi muokata lähes mielensä mukaan, mutta omia kummajaisia on mahdollista tehdä melkein loputtomasti. Mielikuvituksettoman pelaajankaan ei tarvitse tyytyä Soul Caliburin omiin taistelijoihin, sillä muiden luomuksia pystyy lataamaan netistä itselleen. Vaihtoehtoina on nyt jo muun muassa epäviralliset versiot Venomista ja Kratoksesta. Soul Calibur -sarjan julkaisut tunnetaan siitä, että hahmokaartiin on ujutettu jostain toisesta pelisarjasta vieraileva taistelija. Tällä kertaa joukkoon liittyy The Witcherin Geralt Rivialainen. Geralt käyttää taisteluissa luonnollisesti hopea- ja teräsmiekkoja sekä loitsuja, joiden avulla hän voi hyökkäillä vastustajan kimppuun hieman kauempaakin.

Kenttiä on valittavana useita, joista yksi on Geraltin kotikenttä Kaer Morhen. Mikään ei ole siistimpää kuin mätkiä vuorimaisemissa samalla, kun taustalla kaikuu The Witcheristä tuttu ihon kananlihalle nostattava kuorolaulu. Audiovisuaalinen anti luottaa sarjalle ominaiseen sarjakuvamaiseen tyyliin, joka istuu hyvin yleisilmeeseen.

Jouhevaa nettimäiskintää

Taistelupelit ovat parasta viihdettä samalta sohvalta nautittuna, mutta helpotusta kaveripulaan tarjoavat nettimittelöt. Ne tuntuvat usein kuitenkin tuskallisilta, sillä peli saattaa arpoa kaverin esimerkiksi Jenkeistä. Tällöin viive kasvaa suureksi ja iskujen perille meneminen on monen mutkan takana. Testien perusteella taistelut toimivat tällä kertaa onneksi myös verkossa hyvin. Nettikahinat etenevät jouhevasti ja ainoaksi napinan aiheeksi nousee kaverinhaku. Saman pelaajan kanssa voi tapella vain kaksi kertaa putkeen, jolloin järjestelmä ehdottaa uutta hakua samoilla kriteereillä. Toki mikään ei estä lisäämästä sopivia kilpakumppaneita ystävälistalleen.

Lyhyt ystävälistakaan ei ole este Soukasta nauttimiselle, sillä pelin hakujärjestelmä löytää lähes aina sopivaa seuraa. Taistelu maistuu niin netissä ja samalla sohvalla, mutta on mielenkiintoista nähdä miten se kehittyy julkaisun jälkeen. Toivoa sopii, että kehittäjä Project Soul kuuntelee fanejaan ja tekee tarvittavia muutoksia esimerkiksi hahmojen tasapainottamiseen. Loppukaneettina voidaan kuitenkin sanoa, että Soul Calibur tekee loistavan debyytin nykysukupolvella. Johan kyseistä jatko-osaa ehdittiin odottelemaankin muutama vuosi.

ladataan kommentteja...