Superia sankariseikkailua

Kuten monilla muillakin supersankareilla, myös Hämähäkkimiehellä on varsin värikäs historia pelirintamalla. Kollegoidensa tapaan seittisankarin lisenssikatraaseen mahtuu ikävä kyllä enemmän huteja kuin hittejä. Jenkkijulkaisija Activisionin siipien suojassa ehdottomaksi kohokohdaksi jäi PlayStation 2 -aikakauden Spider-Man 2, mutta sen jälkeen tuotokset ovat olleet ailahtelevaisempia laadultaan.

Tämän vuoksi uutinen New Yorkia suojelevan nuorukaisen loikasta Sonyn ja ennen kaikkea Insomniacin talliin otettiin riemuiten vastaan. Parhaiten Ratchet & Clankeistaan tunnettu tiimi ymmärtää niin rautaisen pelattavuuden kuin sarjakuvamaisen tyylikkään toteutuksen päälle. Eikä lopputulos toden totta petä: ytimekkään yksinkertaisesti nimetty Marvel's Spider-Man on kerrassaan loistoviihdettä niin hämiksen faneille kuin ylipäätään hyviä pelejä arvostaville.

Suuri valta, suuri vastuu ja niin edelleen

Insomniacin visio Peter Parkerista mukailee kiitettävästi sarjakuvien sivuilta huokuvaa fiilistä. Hyväntahtoisen ja sanavalmiin nuorukaisen siviiliasiat jäävät jatkuvasti enemmän tai vähemmän hoitamatta, kun kaupunki tarvitsee sankarinsa apua. May-täti yrittää parhaansa mukaan kaitsea Peteriä, jonka huomion vievät arkkivihollisten taltuttamisen ohella naisasioiden setviminen. Vastuskatrasta sen enempiä spoilaamatta mukaan mahdutetaan kiitettävä määrä tuttuja kasvoja ilman, että kattaus tuntuu liiaksi väkisin väännetyltä. Juoni rakentuu rauhallisen alun jälkeen asteittain syvemmäksi ja onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä vielä senkin jälkeen, kun suurin innostus yleiseen kaupungilla häröilyyn laantuu.

Parasta Spider-Manissa on kuitenkin jatkuva pelaamisen hauskuus. Päätehtävissä nähdään huikeita kohtauksia, joista voisi ottaa sellaisenaan mallia Marvel-leffoihin. Mukaan mahtuu myös kosolti rauhallisempaa salapoliisityötä tasapainottamaan vaakakuppia. Toisinaan hiippaillaan katonrajassa ja ilmastointiputkissa, kun sisätiloihin pesiytyneitä rosvojoukkoja taannutetaan yksi mörökölli kerrallaan. Seuraavassa hetkessä hypätään porukan keskelle esittelemään akrobaattisia taisteluliikkeitä. Vastustajien nujertamiseen käytetään raudanlujien nyrkkien sekä Hämis-vaiston suomien väistöjen ohella erinäisiä vimpaimia, jotka kehittyvät sivutehtäviä suorittamalla. Merkittävin osa ajasta kuluukin avointa maailmaa tutkiessa. New Yorkin kujilla ja katoilla tekemistä tarjoillaan lähes hengästyttävä määrä aina krääsän keräilystä nopeushaasteisiin sekä virkavallan auttamiseen tai pieniin aivopähkinöihin.

Viimeistään tässä vaiheessa lienee aiheellista heittää ilmoille pakollinen vertaus muuan lepakkoasuisen sankarin seikkailuihin Arkhamin yössä. Peruskaava kuulostaa kovin tutulta, ja Insomniac onkin käynyt Rocksteadyn tuotokset selkeästi huolella läpi. Hyväksi havaitun reseptin kopioinnissa ei sinällään ole mitään väärää – etenkin jos omasta keitoksestaan tekee piirun verran alkuperäistä maistuvampaa. Hämähäkkimiehen trikoissa eteneminen on nimittäin ehdottomasti hauskempaa, mistä pitää huolen loistava seittimekaniikka. Liikkuminen onnistuu heti alkumetreillä vaivatta ja nopeasti, mutta sulavan suorituksen eteen täytyy hieman keskittyä. Pienen harjaantumisen jälkeen näyttävät syöksyt pilvenpiirtäjien huipulta katutasolle ja takaisin yläilmoihin onnistuvat sellaisella kauneudella, jota Batman voi vain kateellisena ihailla.

Seitinkovaa settiä

Loistava pelattavuus ylettyy kaupungilla svengailun ohella taistelumekaniikkaan. Aluksi varsin yksinkertaiselta vaikuttava seitin, iskun ja väistön kombinaatio saa jatkuvasti uutta syvyyttä, kunhan Parkerin kyvyt kehittyvät matkan varrella. Oman näyttävyytensä mittelöihin tuo irtaimiston aktiivinen käyttö. Loppua kohden vihollispoloja pääseekin kurittamaan jo erittäin monipuolisesti ja ennen kaikkea näyttävästi. Taistot ovat perusvastustajiakin kohdatessa riittävän haastavia, sillä yksinkertaisella rämpyttämisellä ei järin pitkälle pötki.

Ylistykset jatkuvat teknisellä osastolla. Päätähdeksi nousee New Yorkin värikylläinen metropoli, joka näyttää häkellyttävän hyvältä sekä elävältä. Vaihtuvien vuorokaudenaikojen ja säätilojen siivittämät valaistusefektit ottavat lopputuloksesta kaiken irti. Pro-mallin pleikkarilla jääkin usein vain tuijottamaan kauniita maisemia. Sulavat animaatiot takaavat osaltaan, että Hämähäkkimiehen eteneminen luonnistuu valtaosan ajasta tyylikkäästi. Pelaajan kömmähdyksetkin kääntyvät useimmiten parhain päin ilman, että homma tuntuu kädestä pidellyltä. Audiopuolella leffamainen taustamusiikki luo kaivattua tunnelmaa. Dialogi hoidetaan niin ikään ehdottomalla ammattitaidolla, kuten studion tuotoksilta odottaa sopii. Peli on myös tekstitetty suomeksi.

Kaiken hehkutuksen jälkeen lopputuloksesta pitäisi ehkä kaivaa nuristavaa. Urputettavaa voisi keksiä tietyistä pelimäisyyksistä sekä perinteisistä avoimen maailman synneistä: Eihän se järin uskottavalta kuulosta, että Parker olisi kadottanut yli 50 reppuaan kaupungin katoille – ja kyseistä vanhaa krääsää nuuhkimalla saadaan uusia ominaisuuksia käyttöön. Muutenkin toissijaisen tekemisen määrä saattaa hieman ahdistaa neuroottisimpia perfektionisteja.

Kyseessä on ehdottomasti yksi tämän vuoden merkkiteoksia.

Toisaalta nämä puuhat ovat paitsi vapaaehtoisia, myös pääsääntöisesti viihdyttäviä – tai ainakin riittävän lyhyitä. Tällöin mikään ei pääse tappamaan hauskuutta. Kokonaisuutena Spider-Man on kerrassaan loistava peli, joka kaiken lisäksi suorastaan pursuaa erityisesti Marvel-universumin faneille kohdennettua pikkuherkkua. Kyseessä on ehdottomasti yksi tämän vuoden merkkiteoksia.

Kirjaudu kommentoidaksesi