Alustasta riippumatta molemmille on julkaistu kirjoitushetkellä kaksi noin 50 euron kausipassiin kuuluvaa - tai erikseen 15 euron hintaan lunastettavaa – kokonaisuutta, Awakening ja Eclipse. Kummankin kattauksesta voi bongata selkeät onnistujat sekä hieman vähemmän hurraa-huutoja aiheuttavat kartat. Suunta on kuitenkin ylöspäin, sillä jälkimmäinen Eclipse tarjoaa kokonaisuutena parempaa vastinetta rahoille.
Heräämisiä
Awakeningin katraasta Skyjacked tuntuu etäisesti tutulta. Syykin selviää pienellä tutkiskelulla: kyseessä on Black Ops 2:ssa suosiota niittäneen Hijacked-karttapohjan modernisoitu painos. Kolmososan huomattavasti nopeammasta temmosta ja rakettirepuista johtuen kenttä vaikuttaa jo hieman turhankin ahtaalta, kun kuolema niittää usein satoa heti syntymähetkellä. Toinen samasta syystä pettymyksen puolelle lipsahtava areena on Rise, joka kärsii klaustrofobisen tunnelman ohella mielikuvituksettomasta kuvasuunnittelusta.
Kaksi muuta ympäristöä jättävät onneksi positiivisemman maun. Viidakko-, lumi- ja kaupunkiteemoja sujuvasti yhdistelevän Gauntletin monipuoliset reitit soveltuvat niin objektiivipohjaisiin mittelöihin kuin perinteisiin tappomatseihin. Visuaalisesti positiivisena erottuva Splash nousee muultakin toteutukseltaan ensimmäisen nelikon kärkeen. Vesipuistoon sijoittuvan värikkään temmellyskentän liukureissa ja uima-altaissa riittää sisäistettävää, mutta turhautumisen tunne pysyy sopivan kokoluokan vuoksi poissa. Raikkaalla teemalla on yllättävän iso vaikutus pelinautintoon, vaikka turpaan tulisikin.
Auringon pimentyessä
Eclipsen kartoista Knockout luottaa niin ikään onnistuneesti värikylläisyyden voimaan. Itämaisia vivahteita huokuva temppelialue noudattaa pohjaltaan hyvin perinteistä Call of Duty -kaavaa, kun etenemään pääsee kolmea eri reittiä. Kokonaisuus toimii pelimuodosta riippumatta. Toinen ehdottomasti onnistujiin lukeutuja on Verge, jonka hökkelikylän moninaiset käytävät lainaavat pohjapiirroksensa World at Warin Banzai-kartasta. Oman modernisoidun höysteensä klassiseen kokonaisuuteen tuovat vedenalaiset mittelöt keskellä kenttää.
Eclipsen heikomman pään edustajista pilvenpiirtäjän huipulle sijoittuvan Spiren suurimmaksi ongelmaksi muodostuu tylsyys. Valjuhkoksi jäävän ulkoasun lisäksi kenttäsuunnittelu ei varsinaisesti loista mielikuvituksellaan, kun porukka rynnii keskustan aukiolle aseet laulaen tarkka-ampujien poimiessa irto-osumat kauempaa. Samat moitteet koskevat geneeriseen teollisuuslaitokseen sijoittuvaa Riftiä, joka ei onnistu tarjoamaan järin ikimuistoisia otteluita.
Klassisempaa zombeilua
Black Ops 3:n zombimoodi Shadows of Evil piristi totuttua kaavaa erityisen happoisen tyylinsä vuoksi, kun Hollywood-tähdet Jeff Goldblumin ja Heather Grahamin johdolla pistivät parastaan. Lisäosien selviytymistaistot nojaavat perinteisempään menoon toisen maailmansodan vilskeissä. Der Eisendrachen keskiaikaisen linnan maiset tuovat mielleyhtymiä The Wolfensteiniin, kun Zetsubou No Shima vie pelaajat Tyynenmeren saarelle taistelemaan henkikultansa puolesta.
Molemmat kentät ovat jälleen melkoisen massiivisia komplekseja, jotka vaativat saumattoman yhteistyön lisäksi salaisuuksiensa ja niksiensä huolellista opettelua. Yksinään haahuilemalla tai omaa napaansa tuijottavan tiimin kanssa matka loppuu hyvin lyhyeen. Huikean monipuolisuuden vastapainona mielekäs pelaaminen tuntemattomien kanssa on yhä epätodennäköisempää. Tiiviillä porukalla meno maistuu toki edelleen, tylsemmästä sankarinelikosta huolimatta.
Kokonaisuutena sekä Awakening että Eclipse ovat melko turvallisia hankintoja Black Ops 3:n suurkuluttajille. Kummassakin on selkeät hetkensä, vaikka mukaan mahtuu edelleen tusinatavaran puolelle lipsahtavia kenttiä. Peliä alkuvuodesta riivaanneet yhteysongelmat verkkoviiveineen saatiin onneksi kevään mittaan litistettyä, joten nopeatempoisen räiskinnän pariin on muidenkin mukava palata silloin tällöin. Mielenkiintoa pidetään yllä myös uusien aseiden sekä haasteiden avulla, mikä on ehdottoman hyvä asia. Lisäsisällöt kannattanee kuitenkin hankkia kausikortin avulla, eikä pelkästään säästösyistä. Call of Dutyjen seuranhakualgoritmeillä kun on ollut paha tapa sekoilla, mikäli karttapaketeista jättää osan rannalle.
