Naughty Dogin selviytymisseikkailu The Last of Us oli yksi viime vuoden huikeimpia pelijulkaisuja. Varsin perinteiseen tarinaan saatiin puhallettua uutta puhtia maltillisella kerronnalla ja ennen kaikkea uskottavilla hahmoilla, joiden kohtaloista oppi todella välittämään. Selviytymistaistelua tosin riivasivat varsinkin loppupuolen pitkitetyt taisteluosuudet, joita ei onneksi nähdä Left Behindissa, yksinpelin ensimmäisessä ja ainoassa lisäosassa. Seuraava sukellus tarttuneiden kansoittamaan maailmaan sisältää kevyitä paljastuksia juonesta, joten spoilereita välttävien kannattaa lopettaa lukeminen tähän ja laittaa paketti lataukseen.

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

Left Behind jakautuu kahteen aikakauteen, joissa tarkastellaan tapahtumia Ellien näkökulmasta. Lisäosan tarina alkaa siitä, kun Joel joutuu metalliputken lävistämäksi. Tämä puoli juonesta keskittyy paikkaamaan pääpelin aukkoa ja se on huomattavasti toiminnallisempi kuin takaumat tytön menneisyydestä. Muisteluosuuksissa Ellie käy läpi ystävyyttää Riley-nimisen neitokaisen kanssa. Nämä rauhallisemmat jaksot koostuvat lähinnä paikkojen tutkimisesta, välivideoista sekä tyttöjen välistä suhdetta selvittävästä dialogista.

Seikkailun nykyhetkessä Ellie on lukinnut haavoittuneen Joelin turvaan ostoskeskuksessa sijaitsevaan liikkeeseen. Tilanne vaikuttaa pahalta, joten tytön on lähdettävä etsimään tarvikkeita pitääkseen ystävänsä hengissä. Yksinäinen matka on vaaroja täynnä, mutta ehkäpä mielikuvat menneisyydestä lievittävät ahdinkoa edes hetkellisesti. Lopulta arkeen täytyy kuitenkin aina palata ja kohdata ympäröivän maailman vaarat sekä lohduttomuus.

Sama vanha maailma

Left Behind ei juhli kestollaan. Tarina on ohi noin kolmessa tunnissa, ellei jää ihastelemaan ympäristöä ja koluamaan jokaista nurkkaa. Kokonaisuus on varsin kompakti, jossa toiminnallisuus lyö kättä verkkaisemman etenemisen kanssa. Hiljaiset suvantovaiheet viihdyttävät omalla tavallaan: salakavala jännitys hiipii niskaan, sillä tyyni edeltää aina jonkinlaista myrskyä. Rytmitys on muutenkin kohdallaan, sillä hiiviskelyä ja taistelua on juuri oikeassa suhteessa.

Tällä kertaa Naughty Dog ei ole sortunut perisyntiinsä, eli taistelujen turhaan pitkittämiseen. Tämän lisäksi Elliellä on pääpeliä paremmin varaa taktikoida tietyissä tilanteissa. Ei ole järkevää rynniä taistoon, jos viholliset voi saada tukkanuottasille keskenään. On helpompaa elimoida jäljelle jäänyt yksinäinen tarttunut tai selviytyjä kuin pieni ryhmä molempia. Moinen lähestymistapa tuo vihulaiskohtaamiseen uudenlaista puhtia ja kenties intoa kokeilla erilaisia lähestymistapoja.

Ulkoasun ja äänimaailman puolesta jatketaan emopelin viitoittamalla tiellä. Nykyhetken talvi ja takautumien kesä tuovat mukavaa vaihtelua ulkoasuun, vaikka ympäristöt itsessään eivät juuri poikkea totutusta kuvasuunnittelusta. Loistavat näyttelijäsuoritukset puhaltavat lisäeloa hyvin kirjoitettuun dialogiin. Surumielistä tunnelmaa kevennetään huumorilla ja muilla kerronnallisilla elementeillä, jotka kuvaavat tyttöjen välistä ystävyyttä. Ellien sekä Rileyn välinen kemia toimii, ja etenkin ensin mainittu hahmo saa osakseen uutta syvyyttä. Audiovisuaalisesti Left Behind huokuu silkkaa laatua.

Laadukasta lisäsisältöä

Naughty Dog ei ole lähtenyt ottamaan Left Behindin kohdalla mitään suurempia riskejä. Itse pelin suhteen konseptia ei olla muutettu, eikä tarinan sekä ympäristöjen lisäksi esitellä mitään varsinaisesti uutta ja ihmeellistä. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä lisäsisältö on monin tavoin nappisuoritus. Suurin valittamisen aihe tulee kestoon nähden suolaisesta hinnasta: noin 15 euroa voi tuntua suurelta sijoitukselta parin tunnin huvista, mutta joskus laadusta joutuu maksamaan. The Last of Usin ystäville Left Behind on varma valinta jo pelkästään siksi, että se tekee pääpelin tarinasta eheän kokonaisuuden.