Nimihirviö Penny Arcade Adventures: On the Rain-Slick Precipice of Darkness - Episode One on aivan yhtä ärsyttävä (tai loistava) tekele kuin pelin takana oleva verkkosarjakuvakin. Jo kymmenen vuotta ilmestyneessä kolmen ruudun sarjakuvassa seikkailevat Tycho ja Gabe. Videopelimaailmaa kritisoidaan kieroutuneella huumorilla, eikä kirosanoja säästellä. Mukana menossa ovat myös muun muassa hurmaavasti nimetty Fruit Fucker -robotti sekä rommia litkivä, naisia kaatava DivX-soitin. Kyseessä on yksi pitkäaikaisimmista ja suosituimmista peleihin liittyvistä verkkosarjakuvista.

Penny Arcaden luojat ovat tehneet tiivistä yhteistyötä Microsoftin kanssa. Xbox Livessä on jo ehditty julkaisemaan niin sarjakuvia kuin teemapakettejakin. Precipice of Darkness on ensimmäinen kolmesta julkaistavasta Penny Arcade -pelistä. Kyseessä on Live Arcaden kallein julkaisu 1.600 pisteen hinnallaan ja myös yksi ensimmäisistä kanavan K18-peleistä. Kovassa hinnassa on hieman ilmaa, mutta kielenkäytön, kuten myös erikoislaatuisen huumorin takia se oli hyvä kieltää perheen pienimmiltä.

Penny Arcade on kuin Dr. Pepper -juoma – siitä joko pitää tai sitä inhoaa. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään, sillä mielestäni konsepti on loistava. Valloilleen päässyt valtava Fruit Fucker -robotti pistää taloja matalaksi. Vanhanaikaista etsivätoimistoa pitävien Tychon ja Gaben on lähdettävä jäljittämään kerrostalon kokoista peltipurkkia. Pelaaja liittyy sankarien seuraan. Oma hahmo luodaan nykyään kovin muodikkaalla editorilla, jossa esimerkiksi kulmakarvojen värin pystyy määrittelemään. Seikkailun saatossa kolmen päähahmon tueksi liittyy muutamia sivuhahmoja, kuten lemmikkikissa ja liekinheitintä käyttävä Tychon veljentytär.

Kolmikko seikkailee keksityssä New Arcadian kaupungissa. Se on jaettu kolmeen eri alueeseen: oman hahmon kotikaupunginosaan, puliukkojen ränsistyneeseen hökkelikylään sekä tivoliin. Välillä piipahdetaan Tychon veljentyttären kotona saamassa uutta tietoa ja päivityksiä aseisiin. Pelimaailma on saanut selviä vaikutteita kauhuelokuvista ja -kirjallisuudesta. Sateen pieksämästä kaupungista tulee mieleen muun muassa kirjailija H.P. Lovecraft. Vinksahtaneisuutta korostavat myös viholliset, kuten pienet robotit, oluelta haisevat kiertolaiset, pellet ja miimikot. Nämä palvovat muinaista jättiläisjumalaa, jolla roikkuu lonkeroita leuassa.

Taistelut ovat vuoropohjaisia. Tycho käyttää mafiaelokuvista tuttua Tommy Gun -konepistoolia, Gabe huitoo nyrkeillään ja oma hahmo lätkii haravalla. Mukana on tietysti myös tavaroita, kuten räjähteitä, parantavia juomia ja muuta kevyiden roolipelien perusmateriaalia. Aseita, tavaroita ja erikoisliikkeitä voi käyttää sitä mukaa, kun ne tulevat aktiivisiksi. Tämä tuo toimintaan taktista elementtiä. Taisteluita riittää, ja niiden parissa vierähtääkin leijonanosa pelin muutaman tunnin kestosta. Tappelut ovat kuitenkin sen verran yksinkertaisia, että suurimman osan niistä voittaa nappuloita hakkaamalla.

Keskustelut käydään sarjakuvista tutuissa 2D-ruuduissa, kun taas liikkuminen tapahtuu 3D-tilassa. Eri alueet on suunniteltu hyvin, minkä takia niitä tutkii mielellään. Sarjakuvan viehätys perustuu pitkälti päähahmojen väliseen kemiaan, eikä peli ole poikkeus. Tycho ja Gabe naljailevat toisilleen jatkuvasti, ja pimeyden läpi tihkuu muutakin mustaa huumoria. Matkan varrella tavattavat muut hahmot, kuten virtsaa padassa keittävä tärähtänyt professori, ovat taattua Penny Arcade -laatua.

Jos olet Penny Arcade -sarjakuvan fani, niin On the Rain-Slick Precipice of Darkness uppoaa varmasti kuin veitsi voihin. Peli ei kritisoi videopeliteollisuutta niin paljon kuin sarjakuva, mutta yhtä aikaa synkkä ja humoristinen pelimaailma ja rönsyilevä, mitään säästelemätön dialogi pelastavat paljon. Tavallisena julkaisuna Penny Arcaden ensimmäinen episodi olisi jäänyt hieman liian yksinkertaiseksi, mutta Live Arcade -tuotoksena se toimii mainiosti. Jään innolla odottamaan jatko-osia. Niiltä on lupa odottaa lisää erikoisia tyyppejä, synkkiä todellisuuksia ja kovaa kielenkäyttöä.