Army Men-pelisarja koki ensiesiintymisensä vuonna 1999. Kukaan ei ehkä silloin uskonut pelisarjan venyvän näinkin pitkäikäiseksi, mutta muutama vuosi ja yli tusina Army Men-pelejä myöhemmin sarja on yhä hyvissä voimissa. Tekijä 3DO on vääntänyt AA-pelejä lähes jokaiselle kuviteltavissa olevalle formaatille, eikä Game Boy Advance suinkaan ole poikkeus. Ensimmäinen Nintendon taskukonsolille esiteltävä sarjan osa on mielikuvituksellisesti nimetty Army Men Advance. Itse pelistä ei ole kuitenkaan vastannut 3DO, vaan hieman tuntemattomampi DC Studios, jonka tekemiä pelejä en ainakaan itse muista pelanneeni. Pikaisen katsastuksen jälkeen sain selville, että pelitalo on vastussa esimerkiksi sellaisista GBA-peleistä, kuten Salt Lake City 2002 ja NBA Jam 2002.
Army Men Advance seuraa kuitenkin sarjalle tutuksi tullutta juonikaavaa: ilkeä kenraali Plastro on jälleen aikeissa valloittaa maailman ja vihreän muovisotilaan Sargen on pelastettava kaikki etenemällä läpi tusinan verran tasoja ja tuhottava vastustajan armeija ratkaisten siinä samassa myös pieniä yksinkertaisia puzzleja. Tällä kertaa tekijät ovat kuitenkin heittäneet myös PS2:n Portal Runner-pelistä tutun Vikki G:n mukaan pelattavaksi hahmoksi. Sargella ja Vikkillä ei ole minkäänlaisia eroja, joten hahmon valinta on siis kokonaan pelaajan omista mieltymyksistä kiinni.
Ohjattavuuden kanssa tulee alussa hieman ongelmia. Ristiohjaimesta liikutellaan hahmoa, vasemmasta olkapäänappulasta vaihdetaan aseita, A-nappulasta ammutaan ja B-nappulasta heitetään kranaatteja. Tässä ei sinänsä ole vielä mitään vaikeuksia, mutta oikean olkapäänappulan käyttäminen väistöliikkeiden tekemiseen aiheuttaa alussa pientä hakemista, mutta siihenkin tottuu pienen harjoittelun myötä. Tämä harjoittelu on varsin kannattavaa, sillä myöhempiä tasoja on vaikea päästä läpi ilman hallittua väistöliikkeiden tekoa.
Visuaalisesti peli on OK-tasoa, mutta siitäkin löytyy pientä valittamisen aihetta etenkin tylsältä näyttävien taustojen ja heikkojen erikoisefektien muodossa. Kokonaisuus on hyvin sarjakuvamaisen oloinen, joka palveleekin hyvin haettua tyyliä. Pelimoottori hoitelee myös hyvin erilaiset tilanteet, kuten kohdat, joissa useampia sotilaita näkyy samanaikaisesti peliruudulla. Tämän lisäksi loppuvastuskin on hyvää tasoa visuaaliselta toteutukseltaan, joten tekijät pääsevät tältä osa-alueelta läpi suhteellisen puhtain paperein.
Äänipuoli on kuitenkin jotain aivan muuta. "3DO Sound Library"-nimisestä paikasta kerätyt ääniefektit ja musiikki ovat sen verran hirveää kuultavaa, että äänet kääntää mielellään pois jo aivan ensihetkistä lähtien. Jo alkuvalikoissa soiva hilpeä sotilasteemainen rallatus käy hermostuttamaan ja tätä tunnetilaa korostaa entisestään kauhea vihollisten kuolinääni, joka on joka sotilaalla sama, eli sitä toistetaan kerta toisensa jälkeen aina kyllästymiseen asti. Muukin efektipuoli on sen verran heikoissa kantimissa, että pitää ihmetellä, mistä tekijät ovat audiovisuaaliset oppinsa saaneet.
Onneksi kuvakulmapuoli on yksi osa-alue, joka korvaa äänipuolen lipsahduksia. Peliä pelataan isometrisestä kuvakulmasta, joka yhdistää kolmiulotteisuutta 2D-grafiikkaan. Näkymävalinta on varsin onnistunut, sillä kaikki tarvittava on ainakin yleensä aina pelaajan näkökentässä. Peli tarjoaa kaikkiaan 17 tasoa salakentät mukaanluettuna ja kentät vaihtelevat aina kylpyammeista ja autotalleista aina makuuhuoneisiin asti. Periaatteessa kaikki normaalin kodin huoneistot käydään läpi ja niihin on ripoteltu vihollisina toimivia sotilaita, konetykkejä sekä muuta mukavaa, että mielenkiinto pysyy yllä. Vaikka jokainen kenttä on alun muutaman helpohkon tason jälkeen suhteellisen haastava, niin se ei muuta sitä fatkaa, että Army Men Advance on menty hyvin nopeasti läpi.
Pientä mielenkiintoa tekijät ovat elinkaareen yrittäneet saada lisäämällä mukaan muutamia eri aseita, kuten liekinheitin, M-16, sinko, kranaatit ja M-60. Näistä M-16 on pelaajan käyttämä loppumattomilla ammuksilla jenkkityyliin varustettu konekivääri, jolla viholliset tippuvat suhteellisen hyvin, mutta vasta muilla aseilla pahimmat vastustajat saadaan tiputettua. Mielenkiintoa lisää myös kohdat, joissa vastustajan sotilaita pelastamalla näitä voidaan kontrolloida varusteineen, mikä on erittäin tervetullut lisä muuten niin uskomattoman tylsiin ja samaa kaavaa toistaviin kenttiin. Kylmä totuus on kuitenkin se, että ,uutaman päivän jälkeen pelikasetti kerää enää pölyä huoneen nurkissa, koska yksinpeli on muutamassa tunnissa hoideltu pienestä vaihtelusta huolimatta eikä moninpeliä ole pettymykseksi saatavilla lainkaan.
Kaikkiaan, Army Men Advance jatkaa pelisarjan jo tutuksi tulleella linjalla, eli kyseessä on hieman keskinkertaista huonompi paketti. Vaikka peli on paikka paikoin jopa varsin viihdyttävä ja haastellinen, niin kaksitoista tehtävää sekä muutama lisätehtävä ei todellakaan ole tarpeeksi pitämään mielenkiintoa yllä varsinkaan, kun moninpeliä ei ole paketissa mukana missään muodossa. Kaikkiaan kyseessä on varsin heikko esitys DC Studiosilta ja voin vain toivoa, että seuraava osa Game Boy Advancella tulee parantamaan tästä jokaisella osa-alueella.
