On kulunut kaksi vuotta siitä, kun omiensa pettämäksi joutunut Jackie Estacado sai tyttöystävänsä surmanneet henkilöt vastuuseen teoistaan. Koston siivittämänä nuorukaiselle yliluonnolliset voimat antanut Pimeys nousi verisen tien päätteeksi kantajaansa vastaan mutta joutui lopulta vangiksi syvälle isäntänsä sisimpään. Kun uskalias salamurhaisku vie Estacadon kuolon porteille, Pimeys saa jälleen tilaisuutensa.

Pimeän uhka

The Darkness tutustutti pelaajat pimeydessä viihtyvään tappajaan, jonka selästä lähtevillä lonkeroilla ratkottiin paitsi ongelmia myös ongelmatapauksia. Ensimmäisen osan näennäisen vapaa maailma korvaantuu jatko-osassa suoraviivaisella ja äärimmäisen lyhyellä putkella, jossa nykystandardien mukainen hahmokehitys pyrkii pitämään tekemisen tuoreena. Vihollisten teilaamisesta ja kätketyistä reliikeistä saaduilla pisteillä Estacadolle pystyy opettamaan uusia liikkeitä ja ominaisuuksia, jotka tuovat toimintaan oman lisänsä.

The Darkness 2 luottaa neliraajamekaniikkaan, jolla pelaaja saa samanaikaisesti ohjakseensa paitsi Jackien omat kädet myös hänen selästään törröttävät kaksi lonkeroa. Pimeydessä lymytessä murhaavan tehokkailla apuraajoilla pystyy muun muassa viskomaan esineitä kohti vihollisia tai nappaamaan nämä ilmaan ja repimään paloiksi. Pelaajan mukana seuraa lisäksi ystävällinen riiviö, jota voi käyttää rajallisesti hyödyksi toiminnassa.

Ilo jää vain luokattoman lyhyeksi. Noin viiden tunnin mittainen kampanja on ohi ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan, eikä jatko-osaa enteilevä lopetus pelasta tilannetta. Mielenkiintoisista hahmoista ja paikoin sujuvasta kerronnasta huolimatta kokemus jää auttamattoman vajaaksi. Tilannetta ei helpota yksinpelin rinnalla kulkeva yhteistyötilakampanja Vendettas ja yksittäisistä keikoista koostuva Hit List, joissa pelaaja ottaa ohjastavakseen yhden neljästä Pimeyden voimilla siunatuista kätyreistä. Vaisut kentät koostuvat lähinnä alati isonevien vihollislaumojen harventamisesta tympeissä alueissa. Verkkokekkereissä toiminta äityy vain sekamelskaksi.

Suoraan sarjakuvasta

Ensimmäisen osan synkkyydestä on siirrytty lähemmäksi alkuperäissarjakuvan värikkyyttä. Tummat sävyt dominoivat yhä maailmaa, mutta ilme on muutoin vähemmän uhkaavampi. Verinen toiminta ja brutaalit lopetusliikkeet on tehty selkeästi kieli poskessa, ja tunnelma on kaikkiaan ilkikurinen. Sarjakuvamaisen ulkoasun kääntöpuolena hahmot ovat ikävän pelkistettyjä ja maailma kulmikas.

The Darkness 2 on ensimmäistä osaa rajusti karsitumpi. Suoraviivainen putkijuoksu luottaa neliraajamekaniikan tuomaan hektisyyteen, mikä jää pelin ainoaksi meriitiksi. Meno säilyy kaikin puolin viihdyttävänä, mutta lopputekstien rullatessa kuin vaivihkaa ruudulla tuntee vähän pakostakin joutuneensa huijatuksi.