Sanoivat muut mitä tahansa, mutta kasari on nyt in. Sen tietää myös Dennaton Games, jonka ääriväkivaltainen retropaukuttelu Hotline Miami kääntyy sujuvasti PlayStation 3:lle ja PS Vitalle. Loistavaa, nyt myös Sonyn leiriläiset pääsevät nauttimaan syntetisaattorisoundeista ja kuumeisesta tunnelmasta samalla, kun pesäpallomaila murskaa vartijan pään kuin melonin. Kyllä, Hotline Miami on juuri sellainen peli.
Syntynyt tappajaksi
Pelaaja astuu Hotline Miamin neonsävytteiseen, yläviistosta kuvattuun maailmaan ja ottaa haltuunsa nimettömäksi jäävän mielipuolen. Päivät alkavat kryptisellä puhelinsoitolla, jonka jälkeen ajetaan tuntemattomaan paikkaan ja teilataan kaikki elollinen alueelta. Ilta viimeistellään pistäytymällä kaupungin juottoloissa, pizzerioissa ja videovuokraamoissa, joissa sama partasuu vaahtoaa hyvästä duunista ja palkitsee pelaajan ilmaisella tuotteella.
Kerronta on vähintäänkin painajaismaista, eikä tunnelmaa kevennä painostavat syntikkasävellykset ja tajuntaan syöpyvä värihelvetti. Surrealistisen ja näennäisen päättömän juonen taustalla on hieman syvällisempi pohjavire, mikäli pelaaja uhmaa luontoaan ja päätyy tutkimaan toimeksiantojansa hieman tarkemmin. Siihen ei tosin suoranaisesti kannusteta, mikä yhdistettynä pelin suoraviivaiseen väkivaltaan saattaa olla jonkinlainen kannanotto pelien ja etenkin pelaajien nykytilasta; vaistot ajavat ensin tappamaan, ei tutkimaan.
Kuolonkorinaa
Pelattavuudeltaan Hotline Miami on yksinkertaista hupia. Jokaisen toimeksiannon aluksi pelaaja saa päättää, minkä naamarin laittaa päähänsä päivän teurastustyötä varten. Kukin maski antaa erilaisia bonuksia, kuten kyvyn nähdä piilotetut esineet tai tappavat ovenavaukset. Tämän jälkeen pelaajalle annetaan vapaahkot kädet suorittaa tappourakka, joka lopuksi arvioidaan muun muassa nopeuden, vaihtelevuuden, peräkkäisten kombojen ja muiden kertoimien mukaan sekä lätkäistään perään vielä arvosana. Paremmilla pisteillä avataan uusia aseita käytettäväksi.
Suoraviivaisen lahdannan sijaan kentät ovat omia pieniä toiminnallisia ongelmapesäkkeitä, joissa on hyötyä näppärien sormien ohessa myös vilkkaista hoksottimista. Esimerkiksi ovilla pystyy tainnuttamaan vastustajansa hetkellisesti, aseet voi heittää tähtäämäänsä suuntaan ja lasien läpi pystyy ampumaan toisiin huoneisiin. Joissain tapauksissa pelaaja pystyy kiertämään jopa vihollisten selkään esimerkiksi avointen ikkunoiden kautta. Tuliaseet helpottavat huoneiden puhdistusta, mutta äänekkyyden vuoksi ne houkuttelevat koko tienoon vartijat ääntä kohti. Panoksia on vieläpä harvemmin lippaallista enempää, mikä johtaakin useimmiten vain pelaajan brutaaliseen kuolemaan.
Erilaiset taktiset avut tulevat tarpeeseen, sillä pelaajan alter ego ei kestä kuin yhden osuman ennen veristä loppuansa. Onneksi myös lähes kaikki vastustajat kaatuvat kertalaakista. Herkkähipiäisyys saa varomaan varsinkin ampuma-aseilla varustettuja vihollisia, jotka pystyvät suolistamaan aloittelevan mielipuolen ennen kuin tämä ennättää edes tajuamaan kuolon jo korjanneen. Vaihtelevuutta kohdattavien kolossien suhteen on tarpeeksi. Lisäksi vihollisen reitit ja tekoäly muuttuvat aina aavistuksen tuodakseen uusintayrityksiin pientä jännityskerrointa.
Neonkatkuista väkivaltaa
Visuaalisesti retrohtava Hotline Miami loistaa 80-luvun väreissä. Yksinkertainen pikseligrafiikka on sävykäs ja poikkeaa piristävästi nykytarjonnasta. Vanhanaikaisuus tuo hieman yllättäen pelin väkivaltaisuuden aiempaa korostetummin iholle, kun pikku-ukot leviävät sisukaluinensa pitkin neonvihreitä kokolattiamattoja asiaankuuluvin ääniefektein. Musapuolen kasarihenkiset ambient-sävelmät viimeistelevät kokonaisuuden.
Hotline Miami mässäilee väkivallalla ja ihannoi kokonaisvaltaisesti 80-luvun kulttuuria luomalla mieleenpainuvan kokemuksen, jota ei kannata jättää välistä – paitsi jos olet muka sivistynyt henkilö.
