Kinect Joy Riden piti alun perin olla Xbox 360 -konsolin latauspalvelussa julkaistava peli. Syynä julkaisun muutoksiin saattoi olla Microsoftin halu saada useampi Kinectiä tukeva peli heti lisälaitteen julkaisussa kauppojen hyllyille. Valitettavasti arcadekaahailun juuret näkyvät, eikä täysi hinta tunnu oikeutetulta.

Hallinta kateissa

Kinect Joy Riden idea sai kaveriporukassa positiivista vastakaikua - karskit ukot halusivat totta kai ajaa autolla. Innostus lopahti kuitenkin nopeasti, kun Kinect Joy Ridella ei ollutkaan oikean autoilun kanssa juuri mitään tekemistä.

Isoin kompastuskivi on pelattavuus. Tuntuma on yksinkertaisesti kateissa, kun pelaaja yrittää ohjata ruudulla kiitävää autoa kuvitteellinen ratti kädessään. Peli reagoi liikkeisiin vaihtelevalla menestyksellä, mutta hyvin usein sai halailla aitoja, pensaita tai muita tien reunoilta löytyviä esteitä, vaikka kuinka yritti rattia kääntää oikein. Auton hallinnan puutetta lisää se, että pelissä ei voi kaasuttaa, eikä jarruttaa ollenkaan. Ainoa tapa vaikuttaa auton vauhtiin on boostin käyttäminen. Boost-mittari kerätään täyteen pitämällä kädet lähellä rintakehää ja aktivoidaan työntämällä kädet suoraksi eteen. Tällöin auton saa hetkellisesti kulkemaan huippunopeaa kyytiä. Jälleen kerran toteutus on puolitiessä. Jostain syystä boostia ei voi ladata jatkuvasti, vaan välillä lataaminen onnistuu heti käytön jälkeen, välillä ei. Toisinaan taas boost pamahtaa päälle ihan omia aikojaan.

Perinteisen rata-autoilun kaavaa rikotaan lisäksi sivuluisuilla ja ilmalennon aikana tehtävillä tempuilla. Sivuluisut ja temput aktivoidaan kallistamalla ylävartaloa haluttuun suuntaan. Helpotusta tiukkoihin kurveihin ei silti ole juurikaan luvassa, sillä luisut toimivat on/off -periaatteella, eikä kääntymiskulmaa pysty säätämään. Tempuilla on stunt-pelimuodossa tärkeä rooli, mutta ratakisailussa ne jäävät vaille suurempaa tarkoitusta.

Viimeistelemätön ohjaustuntuma näkyy myös siinä, että lapsille suunnatussa Kinectimalssissa autolla ajaminen on toteutettu järkevämmin, vaikka se on vain yksi minipeli muiden joukossa. Kinectimalssissa ruudulla näkyy pelaajan käsissään pitämä kuvitteellinen ratti toisin kuin Kinect Joy Ridessa, jossa ratin asentoa voi vain arvailla. Pelissä pystyy myös säätelemään auton vauhtia ja jopa peruuttamaan. Kaiken tämän lisäksi Kinectimals reagoi pelaajan liikkeisiin paremmin. Tässä tapauksessa ideoiden kopiointi olisi ollut enemmän kuin suotavaa.

Perinteinen autoilu jää taka-alalle

Kinect Joy Ridesta löytyy normaalin kisailun lisäksi erilaisilla kerättävillä aseilla varustettua kaahailua ja Xbox Live -moninpeli. Sattuneesta syystä Liven puolella ei pelaajia juuri linjoilla näkynyt, mutta onneksi kaikkia pelimuotoja voi ajella myös jaetulta ruudulta kaverin kanssa. Tuntuma on edelleen kateissa, mutta kun myös kaveri ajelee pitkin seiniä, meno jaksaa viihdyttää hetken pidempään. Jos perinteinen radan kiertäminen kyllästyttää, tarjolla on lisäksi neljä minipeliä. Minipelit tarjoavat jopa enemmän hauskoja hetkiä kuin varsinainen radalla kisailu, sillä nämä pelimuodot eivät vaadi niin tarkkaa ohjausta.

Stunt-pelimuodossa autolla rällästetään skeittiramppia muistuttavassa kaukalossa temppuja tehden. Tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä kentistä löytyvien bonuksien avustuksella. Dash muistuttaa kiihdytysajoa, jossa ajetaan tietty pätkä mahdollisimman nopeasti esteitä väistellen. Smashissa taas on tarkoitus tuhota mahdollisimman paljon patsaita pisteiden toivossa. Trick muistuttaa kaikista vähiten autolla ajamista. Pelaajan hahmo hyppää lentävän auton siivelle ja yrittää matkia erilaisia vartalon asentoja. Minipelit toimivat suurimmalta osin hyvin, mutta valitettavasti ratoja on tarjolla pelimuodosta riippumatta aivan liian vähän.

Kinect-julkaisupeleille uskollisesti avatar-hahmot ovat jälleen mukana. Pelin värikäs maailma sopii yhteen hahmojen kanssa, eikä hieman kulmikkaasta grafiikasta viitsi nostaa haloota. Vaikka radat ovatkin keskenään kovin samannäköisiä, radoista löytyvät hyppyrit, oikoreitit ja hajoavat esineet tuovat kisaamiseen pientä vaihtelua. Uusia autoja ja ratoja avataan keräämällä faneja, joita ansaitaan esimerkiksi kisoja voittamalla ja keräämällä kisan tiimellyksessä radoilta löytyviä kolikoita. Autoja voi maalata, ja automalleista löytyy useampi versio. Valitettavasti erot autojen välillä ovat lähinnä kosmeettisia.

Latauspeli täyteen hintaan

Kehittäjä BigParkin ja Microsoftin olisi ehdottomasti kannattanut pysyä alkuperäisissä julkaisusuunnitelmissaan. 800 tai jopa 1200 pisteen hinnalle peli olisi tarjonnut jotain vastinetta, mutta 50 euroa on vain yksinkertaisesti liikaa. Sisältöä löytyy liian vähän ja kontrollit olisivat vaatineet rutkasti lisää hiomista. Vaikka Kinect Joy Ride on tällä hetkellä ainoa Kinectille julkaistu autopeli, ei sitä voi varauksetta suositella.