Kung Fu Panda 2 oli kesän suuria animaatiotapauksia ja tavan mukaisesti elokuvaa seurasi myös pelijulkaisu. Elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta nimellä ratsastavat pelijulkaisut eivät kerää edes sen vertaa kiitosta. Olisi tosin perin helppoa hyökätä Pandan kimppuun syyttäen sitä itsestäänselvyyksistä. Kyllä, peli on lisenssijulkaisu sanan ikävässä merkityksessä. Ja kyllä, peli ratsastaa uusien liiketunnistusohjainten tuomalla erikoisuus-statuksella. Sen sijaan on annettava arvoa sille yritykselle, minkä pelin kehittäjät ovat nähneet tehdessään pelin erilaiseksi jokaiselle alustalle. Kun vain lopputulos olisi ollut yhtään parempi.
Nyt käsittelyssä olevan Xbox 360 -version kohdalla uuden teknologian hyödyntäminen tarkoittaa tietysti tällä hetkellä Kinectiä. Ja jälleen kerran, pelin Kinect-tuesta ei jää hirveästi positiivista kerrottavaa varttuneemman pelaajan näkökulmasta.
Mitä täällä tapahtuu?
Tarinan puolesta Kung Fu Panda 2 seuraa hyvin löyhästi animaatioelokuvan jalanjälkiä. Tarina sijoittuu elokuvan jälkeiseen aikaan, keskittyen itseoikeutetusti sarjan päähahmon tekemisiin hänen jahdatessaan lordi Shenin kätyreitä. Peli ei sisällä suuria spoilereita niille, jotka eivät ole vielä nähneet elokuvaa. Tarinan pelaa läpi noin parissa tunnissa ja kerronnallisesti se on niin kevyttä kauraa, että vielä läpipeluun jälkeenkin ihmettelee tapahtuiko tässä oikein mitään. Tunnelmallisesti peli onkin selvästi suunnattu perheen pienemmille pelaajille. Silti on ihmeteltävä, eikö spoilerivaarasta huolimatta olisi ollut parempi käyttää suoraan elokuvan tapahtumia? Nyt koko peli muodostuu lataustaukojen välissä tapahtuvista mini-peleistä sekä vuoropohjaisesti toteutetuista taistelukohtauksista.
Nuorempaa pelaajakaartia miellyttänee myös pelin kohtuullisen helppo ohjaustyyli. Kinect tunnistaa iskut ja potkut sekä kahden käden tuplaiskun. Hyppypotku onnistuu luonnollisesti hyppäämällä, potkiminen samanaikaisesti on täysin vapaaehtoista. Sopivissa pelin merkitsemissä kohdissa pääsee myös käyttämään yhdistelmäiskuja, jotka toteutetaan valitsemalla haluttu yhdistelmä ruudulla näkyvien ohjeiden mukaan.
Myös äänikomennot ovat käytössä. Taistelun aikana tulee kohtia joissa peli tarjoaa mahdollisuutta käyttää Po:n ystäviä taisteluissa, ja nämä kutsutaan sanomalla tämän hahmon nimi ääneen. Peli tunnistaa hyvin myös vähän sinne päin sanotut nimet, joten tätä ominaisuutta ei tarvitse pelätä, vaikka pienimmille hahmojen englanninkieliset nimet voivatkin tuottaa hankaluuksia.
Vaikea tästä on pitää
Se positiivinen puoli Kung Fu Panda 2:ssa on, että pelaaminen edellyttää jatkuvaa huitomista joten lämmin siinä tulee. Lyhyen tarinan päätteeksi huitomista pääsee harrastamaan lisätehtävien parissa. Käytännössä tämä tarkoittaa lisää samoja minipelejä ja niistä jaettavien mitalien jahtaamista.
Valitettavasti pelistä on erittäin vaikea keksiä hyviä puolia. Joskus yksinkertaisuus on hyvä asia, mutta mitäänsanomattomuus ei toimi koskaan. Vaikka Kinect odottaa television päällä malttamattomana niin lompakko kannattaa pitää tämän kohdalla kiinni. Kung Fu Panda 2 tuskin iskee kuin perheen pienimpiin pelaajiin, jotka sattuvat vielä olemaan sarjan suuria ystäviä.
