Lisenssin ihme

Nyt se on tapahtunut. Konamilla on myönnetty, että Pro Evolution Soccer on jäämässä kilpailevan FIFAn jalkoihin. Tämä on alkanut näkyä paitsi laadussa niin myös myyntiluvuissa. Niinpä japanilaisyhtiössä on kääritty hihat ja ryhdytty hommiin. Pro Evolution Soccer 2010 on nimittäin ensimmäinen pitkän pelisarjan julkaisu, joka on selkeästi erilainen edeltäjäänsä verrattuna. Erityinen ihme on, että peli keskittyy ulkoasuun pelattavuuden sijaan.

Ratkaisu on perusteltu. FIFA-pelien suurin viehätys on tunnetusti näyttävässä grafiikassa ja laajassa lisenssissä oikeine pelaajineen ja joukkueineen. Pro Evolution Soccer on ollut molemmissa kategorioissa väliinputoaja. Ja on edelleenkin, mutta eteenpäin on silti menty. Grafiikka on paljon parempaa kuin edellisvuoden versiossa. Kokonaan uusiksi laitettu grafiikkamoottori näyttää kyntensä jo pelaajien marssiessa kentälle. Pelaajien kasvomallinnus on jopa parempaa kuin FIFAssa, vaikka animaatio ei ylläkään sulavuudessa kilpailijan tasolle. Eroa edelliseen PESsiin on kuin yöllä ja päivällä. Musiikkipuoleltakaan ei enää löydy karmeaa japanilaista loungejazzia, vaan lisensoitua rokkia. Sama mutiseva selostuskaksikko on toki edelleen äänessä.

Konamilla on myös keksitty, että heidän omistamansa Mestarien liigan ja Euroopan liigan lisenssit voidaan valjastaa peliin. Niinpä kausien aikana pelataan jompaa kumpaa suurta seurajoukkuekilpailua oikeine logoineen ja teemamusiikkeineen. Se on jo aimo myönnytys aiemmin penseästi lisensoitiin suhtautuneilta Pro Evolution Soccerin kehittäjiltä. Lisenssineuvottelut ovat kuitenkin ilmeisesti tyssänneet siihen, sillä vain Hollannin ja Ranskan piskuiset sarjat ovat mukana kokonaisuudessaan. Espanjan ja Italian sarjoista puuttuu joukkueita, osa maajoukkueistakin on mukana mielikuvitusmiehistöllä. Editorille on siis edelleen käyttöä..

Pelattavuudesta

Valikoista on jostakin syystä tehty jopa edellisvuotta kankeammat ja rumemmat. Värivalinnat ja valikkojen sijoittelu on epämääräistä, eikä esimerkiksi uusia taktiikkamahdollisuuksia osaa aluksi käyttää. Onneksi kuviot ja kokoonpanot voi jättää tietokoneen päätettäväksi. On kuitenkin positiivista, että valittu taktiikka vaikuttaa aiempaa konkreettisemmin kenttätapahtumiin. Joukkueen voi esimerkiksi määrätä pelaamaan tiukkaa prässipeliä tai vetäytyä siilipuolustukseen omalle kenttäpuoliskolle. Tässä on astuttu iso askel eteenpäin viime vuoden ”puolusta, tasapainota, hyökkää” .-kolmivariaatiosta.

Kentälle päästessä Pro Evolution Soccer 2010 näyttää todelliset kyntensä. Viime vuosien hurlumhei-jalkapallo on unohdettu. Maaleja tulee vähemmän, puolustus pelaa yhtenäisemmin, tietokone osaa pitää palloa ja pelata sitä taaksepäin ja joka pallosta joutuu taistelemaan tosissaan. Pelitapahtumat ovat kaikkiaan paljon lähempänä oikeaa jalkapalloa.

Uudistukset ovat kuitenkin paikoin menneet metsään. ”Puolueeton” tuomari on täysin hukassa ja antaa punaisia kortteja tavallisistakin taklauksista. Liukutaklaukset ovat uudessa pelissä vaikeita toteuttaa. Tekoäly ei niitä juurikaan viljele, joten se ei saa juurikaan varoituksia. Ottelut pelataan lisäksi liian kovalla temmolla, joka rauhoittuu vasta kamppailujen lopussa pelaajien väsyttyä. FIFA-tyylistä tarpeellista temmonsäätönappulaa ei löydy.

Vaikeusasteetkin on kummallisesti porrastettu. Helpoimmilla asetuksilla tietokone pelaa heikosti, vaikeimmalla tasolla se sen sijaan pitää palloa yli-inhimillisen taidokkaasti. Vaikka Pro Evolution Soccer tuo edelleen FIFAa paremmin ilmi pelaajien keskinäiset taitotasot, tekoäly pystyy pitämään pallon hallussaan ja kikkailemaan jopa Shefki ”Atomivoimala” Kuqilla.

Niinpä hauskinta on jälleen pelata moninpeliä. Sitä voi otella samalla koneella tai verkossa. Verkkopeli on jälleen toteutettu puolivillaisesti, vaikka lagia onkin vähemmän kuin aiemmin. FIFAssa pystyy sentään järjestämään sarjoja ja turnauksia, mutta Pro Evolution Soccerissa moisesta voi vain haaveilla.

Yksinpeliin kannattaa siis uppoutua, vaikka tekoäly huijaakin yli-inhimillisellä joukkuepuolustuksella. Maajoukkue- ja sekaturnauksien lisäksi voi pelata Mestarien liigaa, Eurooppa-liigaa tai seurajoukkuesarjoja. Varsinainen ydin on kuitenkin toisaalla. Master Leaguen eri uratilan parissa kuluu taas tunti poikineen, samaten oman pelaajan luomiseen tarkoitetussa Create a Legendissä. Master Leagueta on rukattu lisäämällä sponsorivaihtoehtoja ja korostamalla pelaajakauppojen merkitystä. Muuten se on kuitenkin viime vuodelta tuttu ja kalpenee edelleen verrattuna FIFAn vastaavaan. Create a Legendissä ohjataan vain omaa pelaajaa. Hyvillä suorituksilla pystyy kehittämään taitojaan ja saamaan tarjouksia hyviltä joukkueilta. Tuttua tavaraa, siis. Vain yhden pelaajan ohjaamisen vesittää lisäksi edelleen se, ettei tietokoneen ohjaamat kanssapelaajat tee kuin harvoin mitään järkevää.

Tuttu juttu

Pro Evolution Soccer on yhä oma itsensä. Huolimatta suurista muutoksista grafiikassa ja pelattavuudessa, Konamin peli on edelleen se vanha tuttu. Sarjan vannoutuneet ystävät tuskin tuskailevat uudenkaan julkaisun parissa, vaikka se onkin virheitä täynnä. Pelin kokonaisvaltainen uudistuminen on enemmän kuin tervetullutta, mutta se on vielä jäänyt puolitiehen. FIFA 10 on joka osa-alueella parempi peli kuin Pro Evolution Soccer 2010. Kumpaakin pelaa silti mielellään.