Kun Sega kertoi viime syksynä ensimmäiset tiedot Nintendo DS:n Project Rubista, kuulosti uutukainen harvinaisen persoonalliselta ja kiinnostavalta. Peliä, jossa pelaajan täytyy valloittaa nuoren neidon sydän mitä hullunkurisimpien minipelejä suorittamalla, ei oltu aiemmin nähty. Vielä kun Project Rubin kerrottiin hyödyntävän monipuolisesti Nintendo DS:n uusia ominaisuuksia, olivat ennakko-odotukset korkealla. Vaikkei lopputulos aivan odotusten tasolle noussutkaan, on tarjolla kelpo viihdettä. Hieman onton pelikokemuksen takaa löytyy varsin persoonallinen kokonaisuus.
Pirteät värit räiskyvät
Ensimmäisenä Project Rubissa huomio kiinnittyy täysin omalaatuiseen ulkoasuun. Käytetty väripaletti on kirkas, ja liikkuvan kuvan sijaan peli etenee ruudulta toiselle kuin sarjakuva. Osana persoonallista ilmettä hahmoilla ei näy ollenkaan yksityiskohtia. Tällä tavoin hahmoon samaistuminen on vaikeampaa kuin perinteisissä peleissä; toisaalta ratkaisun ansiosta pelaaja voi värittää tapahtumia omalla mielikuvituksellaan. Tähän on varmasti pyrittykin: myyhän Project Rub osittain seksillä.
Tarinan osalta peli tarjoaa kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Hupaisasti minipelit sidotaan aina jollain tavalla juonikuvioihin. Milloin tytön sydän valloitetaan etsimällä hänen kadottamansa tavarat hiekkarannalta, milloin ajamalla yksipyöräisellä ohuilla lankuilla kerrostalokattojen välillä. Outo tarina etenee kaupunkiympäristöistä aina autiosaarelle asti, minkä jälkeen pelaaja palaa takaisin ihmisten ilmoille. Kerta toisensa jälkeen tyttö joutuu pulaan, ja vasta liki 30 minipeliä selvitettyään neitosen sydän on voitettu omalle puolelleen.
Hiero, kosketa, puhalla ja liikuta
Nintendo DS:n WarioWare: Touched! -peliin verrattuna Project Rub tarjoaa minipelipaketin, jossa tempo ei ole yhtä kova. Kun ensiksi mainittu keskittyy muutaman sekunnin pituisiin nopeisiin sykäyksiin, tarjoaa jälkimmäinen huomattavasti rauhallisemman tahdin. Pelisuoritukset kestävät useimmiten joitakin minuutteja, joskin vaikeustaso kohoaa koko ajan. Poikkeuksena tästä ovat pomotaistelut, jotka kestävät muutaman hetken enemmän. Niissä toiminta on hieman monipuolisempaa, eikä se keskity vain yhden idean varaan. Esimerkiksi pelaajan on vuorotellen pidettävä neitosta kädestä kiinni ja hätistettävä paikalle tulevat ampiaiset pois.
Project Rub hyödyntää mainiosti Nintendo DS:n ominaisuuksia. Pääosa minipeleistä pelataan kosketusnäytöllä, mutta mukaan on mahtunut muutama mikrofoniakin hyödyntävä alipeli. Niissä pelaajan on esimerkiksi puhallettava purjeveneelle vauhtia tai sammutettava kynttilät. Stylus-kynällä toimivien minipelien osalta toiminta vaihtelee enemmän. Vuoroin pelaajan on kuljetettava hahmoa ruudulla, hierottava näyttöä, annettava sankarille kynällä vauhtia ja niin edelleen. Lisäksi paketista löytyy sellaisiakin minipelejä, joissa pelaajan on syötettävä oikea numerosarja laskukoneeseen taikka siivottava piikkipallojen täyttämä tie ostoskärryjen tieltä. Minipelejä on siis mukana jos jonkinlaista, mutta valitettavasti DS:n WarioWaren innovatiivisuuden tasolle Project Rubista ei ole.
Melkoisen pr0n…
Pääpelitilana toimivassa tarinamoodissa ei riitä muutamaksi tunniksi kauempaa tekemistä. Uusiin läpipeluukertoihin yritetään houkutella avautuvien vaikeustasojen ja niin sanottujen piilotettujen pupujen avulla. Jos minipeliä edeltävästä sarjakuvasta löytää nimittäin kätketyn kuvakkeen, saa palkinnoksi uusia kuteita sankarin lemmitylle. Vaatteita voi hyödyntää Maniac-pelitilassa, jossa pelaajalle annetaan mahdollisuus koristella neitonen uusilla peruukeilla, kengillä ja kuteilla. Vaikka Maniac on varsin turha pelimuoto, tarjoaa se ainakin muutamaksi hetkeksi mukavaa puuhastelua. Plussaa tulee myös siitä, että uusilla vaatteilla varustettu naishahmo siirtyy sellaisenaan Maniacin ohella muihin pelitiloihin.
Tarinamoodin ohella uusia vaatteita saa suorittamalla jo kerran läpäistyjä minipelejä Memories-pelimuodossa. Siinä alipelejä pelataan samalla periaatteella kuin pääpelitilassa, mutta vaikeustasoja on viiden sijaan mukana kymmenen. Memories tarjoaa tarinamoodin ohessa mukavaa tekemistä, ja se tuo tarvittavaa lisähaastetta minipeleihin. Samalla se myös pidentää pelin elinikää, ja on mainio lisä tarinamoodin yhteyteen.
…muttei ihan tarpeeksi
Project Rub on minipelikokoelmaksi ok-tasoinen paketti. Pelistä löytyy yllin kyllin särmää, mutta WarioWaren hullunkurisuuden tasolle ei ole päästy. Myös seksiaiheen hyödyntäminen on jäänyt osin puolitiehen. Hyvien minipelien ystävien kannattaakin suunnata katseensa Game Boy Advancen ja Nintendo DS:n WarioWare-pelien suuntaan. Mikä tärkeintä, ne tarjoavat Project Rubia paremman pelattavuuden, vaikkei Segankaan tuotos mikään huono ole.
