Nuori ja kokematon avaruuskadetti pääsee seikkailemaan eri planeetoilla ja näyttämään osaamistaan taisteluissaan vihollisia vastaan. Taistelutantereina toimivat heksapohjaiset pelilaudat, joissa aivotyöskentelyn lomassa pääsee joskus jopa käyttämään laserpyssyjä.

Hektisyyttä heksalaudalla

Puzzle Quest -sarja on tunnettu uudentyyppisestä genrestään, jossa yhdistellään Bejeweled-henkistä ongelmanratkontaa, RPG-pelien tarinankerrontaa sekä hahmojen ja alusten kehittämismahdollisuuksia. Ensimmäisestä Puzzle Questista tutut ominaisuudet ovat saaneet Puzzle Quest: Galactrixin myötä eri vivahteen sijoittuessaan avaruuteen, mutta radikaaleja muutoksia ei ole kuin pelilaudassa. Aluksi pelaajan täytyy valita mies- tai naishahmo ja staattisten juonta kuljettavien ruutujen jälkeen päästään tositoimiin. Avainsana on vuoropohjainen puzzletaistelu.

Pelaajan tehtävänä on vaihdella eri väristen heksagonin muotoisten laattojen paikkoja niin, että vierekkäin sattuu kolme saman väristä. Tällöin laatat räjähtävät tuusan nuuskaksi ja laudalla olevat muut palaset siirtyvät tyhjien tilalle. Onnistuneet räjäytykset tipauttavat vastapuolen energia- ja suojatasoja. Suuntavaihtoehtoja on nyt kuusi, joten tämäkin tuo neljään suuntaan tottuneiden aiempien Puzzle Questien faneille vaihtelua. Värisuorat kehittävät erilaisia ominaisuuksia: punaiset lisäävät asearsenaalin energiaa, vihreillä saadaan potkua CPU:lle, keltaisilla ylläpidetään aluksen moottoreita ja puolustuksen vahvuus lisääntyy sinisillä laattayhdistelmillä. Kun useampia saman värisiä laattojen muodostamia suoria räjähtää peräkkäin ilmaan, nousee hymy huulille jo pelkästä onnistumisen ilosta. Samalla pisteet myös moninkertaistuvat, ja tämä vetää suun suorastaan messingille. Pelilaudalla pähkäilyn lisäksi pelaaja voi käyttää ostamiaan aseitaan vastustajan harmiksi. Strategiahenkisyyttä lisää ennen kaikkea sopivan alusvalikoiman käyttäminen oikeissa tilanteissa.

Minipeleillä on merkitystä

Vaihtelua pelilaudoille tuovat viihdyttävät minipelit, kuten eräänlaisten planeettojen välisten porttien hakkeroiminen. Hakkeroimista vaikeuttaa aikarajoitus, jonka puitteissa pelaaja joutuu muodostamaan tietyn värisiä värisuoria oikeassa järjestyksessä. Minipelit eivät vaikuta pakolliselta lisältä, vaan ne ovat yhtä viihdyttäviä kuin itse peruslaudan parissa tehtävä aivotyöskentely.

Tarinatilan lisäksi valittavana on kahden DS:n välinen langaton moninpeli sekä Quick Battle, jossa päästään taistelemaan laudalle ilman turhan lööperin seuraamista. Puzzle Quest Galactrixin ongelma onkin tyhjänpäiväiseltä ja päälleliimatulta pakkopullalta vaikuttava tarina, joka unohtuu samantien kun seuraava älytehtävä ilmestyy ruudulle. Tekstiruuduilla kerrottu juoni ei vain sytytä, vaikka kuinka yrittäisi keskittyä hahmojen väliseen juupailuun.

Grafiikka on selkeää ja värimaailma näyttäytyy varsin miellyttävänä. Animaatiot ja efektit ovat minimissään, joka on itse asiassa tarinaa ajatellen hiukan säälikin. Taustamusiikkina kuullaan muka-pahaenteistä maalailua, joka ei tarjoa ikimuistoisia hetkiä. Eräs teemakappale on muuten pöllitty tökerösti Battlestar Galactica -televisiosarjan huikeasta tunnarista.

Juonesta viis (en tarkoita tähditystä)

Puzzle Quest Galactrixin pulmatehtävät ovat juuri niin addiktiivisia kuin ennakkotietojen perusteella uskalsin odottaa. Erityisesti aseiden järkevä käyttäminen tämän kaltaisessa tuotoksessa on piristävän omaperäinen lisä. Valitettavasti tarinan kuivakkuus vaikuttaa koko pelin tunnelmaan, sillä jaarittelun suuresta osuudesta huolimatta dialogiin ja hahmoihin ei ole panostettu. Puzzlet ovat kuitenkin täyttä rautaa.