Julkistuksessa ristiriitaisia tunteita herättänyt Super Mario 3D World on viimein julkaistu täällä karussa pohjolassa. Kehnosti myyvä Wii U asettaa Nintendon lempimaskotin harteille melkoisen taakan, sillä konsoleita täytyisi saada kaupaksi. Ennenkin kiperistä paikoista selvinneellä putkimiehellä on nyt näytönpaikka: Riittääkö kissapuku nostamaan japanilaisen pelijätin uuteen nousuun vai kapsahtaako yritys katajaan kuin koopa konsanaan?
Rajattu maailma
Super Mario 3D Worldin suurin innovaatio piilee moninpelissä, jota ei aiemmin ole kolmiulotteisissa Marioissa päästy kokemaan. Kimppakivan lisäyksen vuoksi mukaan on tullut tiettyjä rajoitteita, kuten suurelta osin tarkasti rajatut kamerakulmat. Jostakin hämäräksi jäävästä syystä ympäristöä ei tarkkailla vapaasti edes yksinpelissä, mikä voi olla pettymys maisemabongareille. Lisäksi kapeakatseisuus saattaa aiheuttaa koordinaatiovirheitä, jotka pahimmillaan johtavat kuolemaan, mutta se on loppujen lopuksi melko harvinaista – ainakin kokeneemmille tasohyppelijöille. Ja siinäpä ne huonot puolet jokseenkin olivat.
Marion uusi seikkailu ammentaa paljon sarjan historiasta, tuoden elementtejä niin kaksi- kuin kolmiulotteisista peleistä. Kentät ovat omia kokonaisuuksiaan, joita piinaa pääasiassa reilu aikaraja. Maaliin pääsy ei ole ainoa tavoite, sillä ympäristöön on piilotettu vihreitä tähtiä, joita tarvitaan muutamien myöhempien tasojen avaamiseen. Radan lopussa seisovan lipputangon saavuttaminen ei varsinkaan pelin alkupuolella ole kova urakka, mutta tähtien metsästys vaatii paikoin yrittämistä. Haastavuus toki kiristyy pelin edetessä, mutta muinaisten Marioiden tasolle ei nousta vasta kuin läpäisyn jälkeen avautuvissa bonusmaailmoissa.
Perinteiden mukaan Mario saa käyttöönsä jos jonkinlaista apuvälinettä. Niistä lienee erikoisin paljon ennakkokohua aiheuttanut kissapuku. Viiksekäs mies on toki huvittava näky uusissa spandekseissaan, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että mirrinä on mukavaa. Tämä oivallus muuttaa mekaniikkaa juuri sopivasti, tuoden seikkailuun ripauksen kaivattua tuoreutta. Toinen uudistus on vihollisia hämäävä goomba-puku, joka tosin jää varsin pieneen rooliin. Muuten tavaravalikoima koostuu pääasiassa tutuista tulikukista, hetkellisen kuolemattomuuden takaavista tähdistä ja pesukarhupuvusta. Lisäelämiä ropisee anteliaasti, joten game over -ruutua ei välttämättä tarvitse tuijottaa kertaakaan.
Pelattavuus on juuri niin hyvää kuin Nintendolta sopii odottaa. Marion liikevalikoima on tosin kaventunut sitten edellisten kolmiulotteisten seikkailujen, mutta puuttuvia elementtejä ei oikeastaan osaa edes kaivata. Onpahan homma helpommin omaksuttavissa lapsille ja aloittelijoille. Myös hahmovalinnallaan voi vaikuttaa yllättävän paljon pelin sisäistettävyyteen, mutta siitä lisää myöhemmin. Taidot kehittyvät matkan varrella huomaamatta ja ne tulevat tarpeen, sillä yleisestä helppoudestaan huolimatta siellä täällä on varsin kiperiä kohtia.
Terävää jälkeä
Perusmaailmoita on tuttuun tapaan kahdeksan, joiden teemat vaihtelevat tulesta jäähän. Kentissä tämä perinteinen jaottelu ei onneksi näy, sillä niiden maisemat voivat olla mitä vain. Kaikki tasotkaan eivät noudata samoja kaavoja, vaan juoksun ja hyppelyn sijasta välillä kiivetään vaikkapa vesipedon selkään koskea laskemaan. Vaihtelua piisaa juuri sopivissa annoksissa, eikä eteneminen käy missään vaiheessa tylsäksi. Valitettavasti eräitä uusia gamepadia hyödyntäviä ideoita nähdään vain kerran tai pari koko pelin aikana. Muutenkaan Wii U:n uusi ohjain ei ole kummoisessa käytössä, lukuun ottamatta Kapteeni Toadin nokkelia tähdenmetsästyskenttiä.
Nintendon teräväpiirtoon siirtyminen näkyy Super Mario 3D Worldissa ehkäpä paremmin kuin yhdessäkään aiemmassa Wii U:n pelissä. Grafiikka on kauttaaltaan kaunista, värikästä ja terävää. Kaikenmoiset visuaaliset efektit elävöittävät maisemia, rikastuttaen pelimaailmaa entisestään. Ja uskokaa pois, komeimmat näkyvät tulevat vasta viimeisissä alueissa. Musiikkeihin on tullut jatsahtavampi ote, mikä sopii hyvin pelin pirteän rentoon tunnelmaan. Tuttuja melodioitakin kuullaan uusina orkesterisovituksina. Muuten äänipuoli edustaa mariomaisen tuttua linjaa, lukuunottamatta pahaa verta herättänyttä maukaisua, joka ei oikeasti ole niin hirveä kuin annetaan ymmärtää. Kyllä tosimiehetkin voivat kissimirreistä pitää, kysykää vaikka Paavilta!
Ystävien kesken
Moninpelin sisällyttäminen Super Mario 3D Worldiin on onnistunut mainiosti. Useamman pelaajan voimin hauskuus nousee aivan uudelle tasolle, harrasti pelaamista sitten yhteistyönä tai kilpailumielessä. Seikkailijakaarti koostuu viiksivallun lisäksi Luigista, prinsessa Peachista ja Toadista, joilla jokaisella on omat erikoisuutensa. Esimerkiksi Peach pystyy leijumaan ilmassa hetken aikaa, kun taas Luigi hyppää korkeimmalle. Sankarin voi valita vapaasti myös yksinpelissä, mikä muuttaa tasoloikan luonnetta oivallisesti. Joidenkin salapaikkojen saavuttaminen on tietyillä hahmolla helpompaa kuin toisella, joten kenttiin tulee palattua kerta toisensa jälkeen, jos kaiken mielii kerätä.
Pisteitä jaetaan vihollisten kurmottamisesta, kolikoiden sekä tavaroiden keräämisestä, ja ylijäämä ajasta kentän päätyttyä. Parhaan potin kerännyt palkitaan kruunulla, jota muut pelaajat voivat yrittää kaapata seuraavassa tasossa. Kilpailuvietin purressa tämä pieni ominaisuus lisää omanlaistaan jännitystä, kun kruunupää on pahimmillaan muiden pomppijoiden ahdistelun kohteena leijonan osan ajasta. Nintendo osoittaa jälleen kerran, että pienillä jutuilla saadaan yllättävän paljon aikaan.
Salakavalan riemukasta
Pakko myöntää, että aluksi Super Mario 3D World herätti varsin ristiriitaisia tunteita. Rajattu kamera ei juuri sympatiaa kerännyt, mutta ratkaisua on oppinut ymmärtämään. Marion uusin tuleminen on siitä kummallinen, että siihen kiintyy huomaamatta, vaikka kuinka vastustaisi. Nostalgialta ei voi välttyä, ja etenkin moninpelin tuoma ilo on kerrassaan sykähdyttävää. Jos taloudesta löytyy jälkikasvua, niin seuratkaapa vain ilmeiden ja riemunkiljahdusten kirjoa. Vaikka tämä ei ehkä ole sitä, mitä upeiden Galaxyjen jälkeen olisi odottanut, kannattaa pelille antaa reilu mahdollisuus.
Super Mario 3D Worldissa on toki paljon pieniä näppäriä oivalluksia, mutta se ei kuitenkaan ole aivan sellainen nerokkuuden ilmentymä kuin maailmalla on annettu ymmärtää. Tämän hyväksyminen ei tosin vähennä pelin viehätystä vähäisimmässäkään määrin, sillä sitä on hykerryttävän hauska pelata ja eikös se ole pääasia. Marion matkassa vanhakin nuortuu!
