Hyvät tasohyppelypelit ovat nykyään harvassa. Nekin muutamat tekeleet, jotka tämän genren alle menevät, sisältävät yhä enemmän elementtejä muista genreistä, kuten rooli -ja toimintapeleistä. Lajityyppi on kuitenkin sellainen, että lisäämällä voi vain pilata, ei parantaa, sitä. Kun tilanne on tämä, on tasoloikkakuningas-Marion entistäkin helpompi viedä ykkössija; vaikka peli on jo pelkästään omienkin ansioidensa vuoksi täyttä rautaa, ei kilpailijoiden puute ainakaan pahenna tilannetta. Alkuperäinen Super Mario Galaxy toi klassikkosarjaan paljon uusia elementtejä. Mariohan ei varsinaisesti – spin-off-pelejä lukuunottamatta – ole juurikaan muuttunut sitten 80-luvun. Wiin Mario kuitenkin mullisti ohjattavuuden ja vei putkimiehemme entistäkin kolmiulotteisempaan maailmaan. Super Mario Galaxy 2 on käytännössä edellinen osa uusilla kartoilla. Pieniä muutoksia on tehty sinne ja tänne, mutta edellisosaa pelaaville peli tuntuu lähinnä vain päivitykseltä. Mutta mikä päivitys kyseessä onkaan! Super Mario Galaxy 2 loikkii loppuun täysin pistein, tällä kertaa molempien putkimiesveljesten voimin.

Sienissä, pilvessä ja liekeissä

Sienivaltakunnassa vietetään jälleen seesteistä ja huoletonta päivää, kunnes yhtäkkiä taivaalta sataa tulta ja Bowser kätyreineen laskeutuu maan kamaralle. Jälkeen jää traumatisoituneita Toadeja, palaneita niittyjä ja yksi putkimies vailla prinsessaa. Takatukkainen putkenrassaaja ei kuitenkaan lannistu, vaan ampaisee kohti tuntemattomia galakseja Peachin pelastaakseen. Liidellen edes Mario ei pärjäisi kylmässä avaruudessa, ja tarinan alussa porukka hyvätahtoisia tähtiolentoja tarjoaakin Mariolle tämän pään muotoisen avaruusaluksen käyttöönsä. Kyllä, tarina on varmasti tuttu ja päättyy myös tutulla tavalla, joten ei siitä sen enempää. Yleensä ihmiset kaipaavat muutosta lähes kaikkeen, mutta Mariolle toisto ja staattisuus sopivat yhtä hyvin kuin tämän haalarit ja lakki. Jokainen sukupolvi saa todennäköisesti jatkossakin varastaa prinsessansa Bowserilta takaisin ja hyvä niin.

Super Mario Galaxy 2 on tasoloikka, joka etenee kenttä kerrallaan. Pelaaja voi valita alussa muutamasta kentästä, mutta saatuaan tarpeeksi tähtiä voi hän edetä pidemmälle, kenttiä vapaammin valiten. Toisin kuin edellisosassa, jatko-osassa liikutaan aikaisemmille Mario-peleille tutulla kartalla. Ratkaisu on parempi, muttei silti voita Super Mario 64:n legendaarista linnaa pihoineen, luolineen ja salakäytävineen. Tutkimisaspekti on edelleen läsnä, sillä Mario voi koluta päänsä muotoista avaruusalusta. Lisäksi avaruusalus täyttyy vähitellen erilaisista vieraista ja paikoista. Sienimies luovii läpi universumin kuuden tähtijärjestelmän ja lukuisten galaksien läpi matkalla kohti Bowserin tukikohtaa. Erilaisia galakseja (siis kenttiä) on hurja määrä ja ne poikkeavat toisistaan huomattavasti. Tämä ympäristöjen variaatio onkin selvästi eräs pelin valteista.

Putkimiesmaisesta habituksestaan huolimatta tässäkään seikkailussa Mario ei loista LVI-taidoillaan, vaan pomppii, pyörii ja potkii vihollisensa kumoon. Marion liikearsenaali on pysynyt Mario 64:n ajoista asti samana, lukuunottamatta pyörähdysliikettä, joka tuli tutuksi ensimmäisessä Super Mario Galaxyssa. Vakioliikkeiden lisäksi viiksekäs sankarimme saa lisävoimia erilaisia pukuja käyttämällä. Tulipuku on jo klassikko, mutta muun muassa pilvi -ja kivipuku ovat uusia tuttavuuksia. Näistä ensimmäinen antaa Mariolle kyvyn luoda pilviä, joiden avulla eteneminen yli rotkojen ja huippujen käy helpommin. Kivipuku sen sijaan saa Marion pyörimään vimmatusti kuin keilapallo ja tekee selvää kaikesta vastaantulevasta. Uudet voimat ovat toki mukava lisä, mutta niiden situationaalisuus hieman vesittää ne; tietty asuste löytyy aina vain ja ainoastaan sieltä, missä sitä ilmiselvästi tarvitaan etenemiseen. Varhaisemmissa Marioissa puvun kuin puvun saattoi löytää sieltä täältä, mikä loi erilaisia ja luovia lähestysmistapoja pelaamiseen. Tästä huolimatta uudet kyvyt mahdollistavat mielenkiintoisia ja vauhdikkaita hetkiä. Oman mausteensa tuo Luigi, jonka voi lukuisissa kentissä päästää veljensä tilalle prinsessaa pelastamaan.

Kumpi tuli ensin: Yoshi vai muna?

Kaikkien rakastama Yoshi tekee Super Mario Galaxy 2:ssa komean paluun. Vihreä dinosaurus liittyy Marion joukkoon jo alkumetreillä, ja tarjoaa tehokasta apuaan aina kun sitä eniten tarvitaan. Yoshin kyydissä eteneminen käy vauhdikkaasti, ja lisäksi Yoshi nielaisee hetkessä vaikeammankin vihollisen ja muuntaa tämän tähtipaloiksi, jotka toimivat sekä valuuttana että aseena. Syömällä erilaisia hedelmiä Yoshi saa uusia voimia ja voipa vihreä dinosaurus ahmia vihollisten panoksetkin – ja ampua nämä takaisin. Galaksit ovat täynnä kolikoita, tähtiä, tähtisirpaleita ja muuta keräiltävää tavaraa. Jokainen galaksi koostuu tehtävistä, joiden läpäisemisestä palkitaan tähdellä. Tähtisirpaleita on tuttuun tapaan siellä täällä, ja niitä voi ampua vihollisia kohti tähtikursoria ohjaamalla.

Selväpiirteisten tehtävien lisäksi tarjolla on paljon salaisia sijainteja, joiden löytäminen ei kuitenkaan ole kovin haastavaa. Tämä on tavallaan sääli, sillä aikaisemmissa Mario-peleissä salamaailmojen löytäminen vaati huomattaviakin ponnistuksia. Lukuisat galaksit eivät kaikki suinkaan ole pyöreitä, vaan joukossa on runsas määrä erilaisia kenttiä: litteitä laatoista koostuvia maailmoja, aavetaloja, lentäviä saaria. Aikaisempaa osaa pelanneille näkymät ovat tuttuja, mutta onneksi tarjolla on myös uudenlaisia maailmoja. Löytyypä joukosta eräs tribuuttikin Mario 64:lle. Super Mario Galaxy 2 tasapainottelee haastavan ja helpon välillä. Varsinkin ensimmäiset galaksit ovat melkoisia läpijuoksuja, tosin joukkoon mahtuu yksittäisiä vaikeita kohtia. Loppua kohden vaikeustaso nousee kiitettävästi, joskin loppupomo tuottaa suuren pettymyksen. Viimeinen kenttä itse – kuten pelin kaikki Bowser-linnat – on sen sijaan todella intensiivinen ja huikea kokemus.

Vaikkei Super Mario Galaxy sisälläkään varsinaista kaksinpelimoodia, voi toinen pelaaja ohjata oranssia Luma-tähteä kursorillaan. Konseptia on edellisosasta kehitetty reippaasti. Nyt kakkospelaaja voi tähtien keräämisen lisäksi poimia talteen lähes kaikkia muitakin esineitä, mikä mahdollistaa pienimuotoista taktikointiakin; pelikaveri voi esimerkiksi poimia pomotaistelussa kolikon talteen ja luovuttaa tämän Mariolle vaaran hetkellä. Näiden ohella toinen pelaaja voi lisäksi jähmettää ja tuhota vihollisia, avata kytkimiä ja ampua tähtiä. Yhteistyö luo lähes sataprosenttisen kaksinpelivaikutelman, mutta sillä on myös varjopuolensa; kaverin kanssa pelatessa meno helpottuu hurjasti ja näin viimeisetkin haasteen rippeet karisevat pois. Nuorille tai taitamattomille pelaajille tämä ei tietenkään ole ongelma, ja lopulta hauskuus kompensoi konkarinkin menetetyn haasteen.

Pastellit ja piruetit

Super Mario Galaxy 2 on monin tavoin Wiin näyttävimpiä pelejä. Graafisesti se ei eroa edellisosasta käytännössä lainkaan, mikä ei tietenkään himmennä visuaalisuuden loistoa. Väripaletin kaikki värit ja sävyt ovat rohkeasti käytössä, mutta ällövaikutusta ei synny, sillä galaksit poikkeavat toisistaan myös graafisesti. Bloom-tehostetta ei ole säästelty ja osittain se luokin koko komeudelle loppusilauksen. Perinteisesti koko Marion maailma on täynnä liikettä ja elämää, eikä Super Mario Galaxy 2 tee tässä poikkeusta. Viholliset hytkyvät musiikin tahtiin ja vieressä seisoskelevat Toadit, Lumat ja Bob-ombit pyörivät ja hyppivät Marion rinnalla. Ruudunpäivitys ei hyydy lainkaan, ja tuntuma onkin kautta linjan sulava ja mutkaton. Äänipuolella kuullaan uudelleentulkintoja vanhoista Mario-kipaleista, kuten myös uusiakin melodioita. Aivan Super Mario Galaxyn tasolle ääniraita ei yllä; ero on kuitenkin hyvin pieni.

Marion uusi universumin kiertue on sopivan mittainen, ja haastetta kaipaaville tarjolla on tuttuun tapaan 50 lisätähteä 70 pakollisen lisäksi. Nintendo voisi käytännössä kierrättää Super Mario Galaxyn konseptia monenkin jatko-osan verran, sillä kaava yksinkertaisesti vain toimii niin hyvin. Kuitenkin jo tämän jatko-osan jälkeen voi todeta, ettei kolmas kenttäpaketti houkuttele yhtä paljon kuin uusin kujein varusteltu Super Mario. Se, valitseeko uusi pelaaja ensimmäisen vai toisen Galaxy-Marion on yhdentekevää, sillä molemmat tarjoavat yhtä viimeisteltyä ja hauskaa tasoloikintaa. Putkimiehen loikkailuja 80-luvusta asti pelanneelle konkarille Super Marion viehätys ei tietenkään ole enää yhtä voimakas kuin keltanokalle. Siitä huolimatta kaava on säilynyt mielenkiintoisena ja jännittävänä näinkin pitkän ajan. Samaan ei ole kovin moni pelisarja pystynyt. Super Mario Galaxy 2 sopii erinomaisesti kevyeksi kesäpelattavaksi, kaverin kanssa tai yksin. Samalla se tarjoaa kovan vastustajan niille, jotka tahtovat kerätä kaikki 120 tähteä – kaiken muun ohella.