Mahtavaa, vihdoinkin kädessä autopeli, joka löytyy GBA:lta! Mutta vastasiko peli odotuksia? Oikeastaan voisi sanoa, että lähes, mutta ei ihan. Miksikö? No siitähän tehtäväni olisi kertoa. 

Ensivaikutelma on ainakin visuaaliselta puolelta mahtava. Ei millään jaksa uskoa, että sellaista grafiikkaa näkee kannettavalla koneella. Voit jopa valita säätilan aurinkoisen ja sateisen väliltä. Mutta siihen tottuu nopeasti, ehkä liiankin nopeasti. Loppujen lopuksi grafiikka alkaa näyttämään tasapaksulta, koska siinä ei tapahdu mitään uutta; radat ja autot näyttävät ikävystyttävän samanlaisilta. Mutta alkuhuuma pitää kuitenkin tunnelman sellaisessa balanssissa, että grafiikkamoottori hoitaa loppujen lopuksi tehtävänsä kelvollisesti.

Äänipuoli ei kummemmin karvoja nostata pystyyn, ei niin negatiivisesti, kuin positiivisestikkaan. Se vain on ja pysyy. Kun toden teolla alkaa kuitenkin audioon tutustua, niin onhan se ihan kohtalainen. Auton äänet on saatu hyvin toteutettua, ottaen huomioon GBA:n rajat. Musiikkia ei pelistä löydy muuta kuin valikoista, jotka ovat ikävä kyllä varsin puuduttavaa sorttia...

Mutta oikeasti se asia, mikä ensivaikutelmassa säikäyttää, on pelattavuus. Se vaikuttaa aluksi aivan hirveältä; jos teet pienenkin virheen, niin siitä rankaistaan kivenkovalla kädellä. Auton vauhti hidastuu penkkaan tai toiseen autoon osuessa aivan liian paljon ja kun auton kiihtymisessä kohtuu-vauhtiin kestää kauan, niin muutaman virheen jälkeen on hyvin vaikea päästä palkintopallille. Ja asiaa ei auta yhtään, että virheitä tapahtuu arveluttavan paljon, ainakin aluksi. Se käy liiankin nopeasti ärsyttämään. Ainoa lääke on ankara opettelu. Ajan kanssa ohjaus tarttuu selkärankaan ja pelaaminen sujuu ihan mukavasti.

Top Gearista löytyy runsas määrä autoja, joissa on keskinkertaiset säätömahdollisuudet. Voit vaihtaa renkaita, vaihdeväliä, ilmanvastusta jne. Mutta kuten sanoin, säätömahdollisuudet ovat keskinkertaiset, esim. vaihdeväliä on vain kolme vaihtoehtoa "Low", "Medium" ja "High". Mutta pääasiahan on, että pelistä ylipäätänsä löytyy säätömahdollisuudet. Hieno asia myös on, että autot ovat oikeita eikä keksittyjä.

Pelissä on kuusi rataa ja jos nämä eivät enää maistu, niin siihen auttaa mukana tuleva rataeditori, joka itseasiassa on paljon monipuolisempi, kuin miltä aluksi saattaa vaikuttaa. Ei mikään erikoinen tuotos, mutta tietysti mukava lisä, eli pelkkää plussaa. Odottamaton tervetullut asia pelin radoissa on, että ainakin osa on oikeasta elämästä napattuja. Toinen mukava asia on, että radoissa on ylä- ja alamäkiä, jotka on toteutettu muuttamalla horisonttirajan korkeutta. Kyseinen ominaisuus onkin asia, jonka puutteesta ihmiset ovat moittineet GBA:n autopelejä. Enää siihen ei siis periaatteessa ole syytä. Mäkien teko ei tosin ole mahdollinen rataeditorissa.

Vaikka Top Gear ei välttämättä aluksi kovin kummoiselta vaikuta, niin pienen pelaamisen jälkeen tajuaa, että eihän rahat ihan kankkulan kaivoon menneetkään. Pelin elinkaaren ollessa lähes täysin pelaajakohtainen, mutta vähimmäistapauksessakin keskiverto, niin Mario Kartia ja GT Advancea odottaessa Top Gear GT Championship on varsin varteenotettava vaihtoehto autopelifaneille.