Uusi maailma houkutuksineen
Kerrottavaa on vaunulastillisen verran, mutta rehellisesti sanoen en osannut tätä kirjoitettaessa päättää, mistä kohtaa aloittaisin. Remnant II:n tarina vaikuttaa heti alkuun hieman samankaltaiselta kuin Souls-peleissä: juuri mitään ei kerrota, muutamille npc-hahmoille jutellaan toimintaosuuksien välissä ja tarina rakentuu mysteereineen kaikkineen vähän kerrallaan. Eniten seikkailussa auttavat henkilöt oppii tuntemaan nopeasti, ja enemmän loresta kiinnostuneet voivat halutessaan valita valmiista puheenparsista haluamansa. Toiminnasta enemmän kiinnostuneille kuitenkin pieni vinkki: kun osoitat kiinnostusta toisen persoonaa kohtaan, juttelet hänelle tärkeistä asioista tai vain kuuntelet, niin se saattaa joskus palkita sinut. Aivan kuten oikeassakin elämässä.
Remnant: From the Ashes -julkaisua pelanneet saavat kotoisan olon lyhyen tutoriaaliosuuden jälkeen huomatessaan, että vanhat ja tutut tekoälyhahmot kansoittavat edelleen vanhaa tuttua Ward 13:n aluetta. Tukikohtana toimivan alueen vahvuuteen on lisätty muutama uusi kasvo, joista kenties yllättävimpänä nähdään edeltävässä julkaisussa nokkapokkasilla pelaajan kanssa ollut Brabus-pomo. Omatoimisista seikkailuista viehättyvä Clementine puolestaan aiheuttaa hämmästelyä poissaolojensa myötä kanssaeläjiensä keskuudessa, sillä nuoren naisen veri vetää usein tutkimaan maailmaa. Toiminnan lomassa on mukavan rentouttavaa vain kuunnella npc-hahmojen jorinoita ennen seuraavia haasteita.
Vaihdetta silmään ja kaasu pohjaan
Remnant II ei kuulu niiden pelien kategoriaan, joissa on hyvin syvällinen tarina ja juonenkäänteitä pulppuava ydin. Täällä vallitsevat sen sijaan viidakon lait ja vahvin hallitsee aseiden voimalla. Tämän suhteen pelaaminen on erittäin helppoa, sillä olitpa luolastossa, leppoisan oloisessa metsässä tai vaikkapa vanhoja raunioita tutkimassa, lähes kaikilla liikkuvilla otuksilla on sama tavoite – ne yrittävät päästää sinut ja mahdolliset kumppanisi päiviltä, joten ampua voi aina ennen kysymistä. Toki silloin tällöin saattaa eteen tulla npc-hahmo tai useampi juttuseuraksi, eivätkä pahistenkaan kanssa käytävät keskustelut ole poissuljettuja. Tässä kuitenkin yksi asia, missä pelintekijät ovat toimineet erittäin fiksusti: et voi tahattomasti vahingoittaa ystävällisiä hahmoja millään alueella.
Vaan voi pojat sitä mahdollisuuksien määrää, mikä onkaan tarjolla. Pelisarjan ensi kertaa kokeville tiedoksi, että jokainen maailmankolkka arvotaan seikkailun alkajaisiksi jokaista yksityiskohtaa ja reittiä myöten. Jopa viholliset (erityisesti pomot), erilaiset arvoitukset ja etenkin löydettävät esineet vaihtelevat tarjoten näin tuhansia erilaisia variaatioita tutkittavaksi. Gunfire Games on kertonut sosiaalisen median kanavillaan, että läpäisemällä Remnant II:n kerran voi nähdä kaikesta 35–40 prosenttia, mikäli penkoo jokaisen kolon tarkasti. Käytännössä jokaisella pelikerralla voi kokea jotain uutta. Uudelleenpeluuarvo on valtava!
Rutinaa ja kehuja
Niin upea peli kuin Remnant II onkin, sekin sisältää siellä täällä pieniä lommoja. Ensinnäkään startti ei ollut helppo, sillä kavereiden kanssa yhdessä pelaaminen sai suorastaan koomisia piirteitä, kun samaan peliin pääsemiseksi kikkailtiin muun muassa kaverilistalta poistamalla ja toisen pelimuodon kautta. Onneksi pelintekijät onnistuivat korjaamaan asian nopealla aikataululla, sillä uutukainen houkutteli kokemaan alussa asioita nimenomaan useammalla pelaajalla – aivan kuten edeltäjässäkin tulin tehneeksi.
Sitä ihmettelen, että miksi edeltäjän erittäin selkeä alkuruudun serverilistaus on poistunut käytöstä. Tilalle on raahattu astetta erikoisempi näkymä, jossa ruudun keskellä oleva portaali toimii paluureittinä edelliseen lokaatioon Ward 13:ssa vierailun jälkeen. Portaalin ympärille on siroteltu pallukoita, joista voi loikata muiden avuksi. Yksi etu ratkaisussa kuitenkin on: pallukan alta näkee kaverilistalla olevien pelaajien ja alueiden nimet, mikäli pelaajat ovat asettaneet serverinsä joko avoimeksi tai kavereille liityttäväksi. Se kuitenkin harmittaa, että toisen peliin ei voi liittyä alkuvalikosta, vaan se vaatii niin sanotun portaalikiven koskemista omassa maailmassa. Tämän välivaiheen olisi voinut jättää kokonaan pois.
Graafisesti ja äänimaailmaltaan Remnant II on yhtä tunnelmallinen ja värikkään yksityiskohtainen kuin edeltäjänsä. Tosin välillä tekstuurien sekoilut saattavat aiheuttaa väliaikaisen malkan muutamaksi sekunniksi silmän verkkokalvoon. Ulkoisesti näkymät ovat oikein laadukkaalla tasolla, vaikka etenkin eräs scifi-teemainen maailma tuntuu eräältä osin kovin tyhjältä ja ontolta muiden värikkäiden alueiden rinnalla. Musiikin paisuminen vihollisia kohdatessa toimii oivana tehokeinona ja myös tunnelman kiristäjänä möllien käydessä päälle. Erityismaininnan ansaitsee repäisevän viiltävä ääni, joka kertoo suuremman vaaran ilmaantuneen lähipiiriin, vaikka aseiden ja kykyjen pauke viekin suurimman osan huomiosta orkesterin keulakuvana.
Toisinaan myös oma hahmo kommentoi jotakin tilanteeseen sopivaa, kuten "come on, come on!" monstereiden lähestyessä ja asetta ladattaessa. Hyödyllisin näistä on usein kuultu kommentti "I'm in trouble...", joka kuvastaa terveyspisteiden vähyyttä. Kommentista on paljon hyötyä, sillä terveysmittaria ei aina ehdi katsoa toiminnan keskellä. Yksi repliikeistä alkoi kuitenkin suorastaan ärsyttämään, ja sen pohjalta syntyi seuraavanlainen mielikuva: oma hahmo päästää joskus ilmoille hengästyneen naurun muutaman sanan kera kuulostaen samalta kuin kyseessä olisi hulluuden partaalla oleva sohvaperuna, joka ensimmäistä kertaa vuoden tauon jälkeen astuu kotiovestaan ulos ja hengästyy sydänkohtauksen rajamaille jo talon vieressä olevan lenkkipolun nähdessään.
Satunnaista ärsytystä ovat aiheuttaneet myös kaatumiset ja muutamat jäätymiset, mutta nämä ovat tyypillisiä lastentauteja pelin ensiviikkoina. Tätä kirjoitettaessa on kuitenkin saatu jo muutama päivitys, jotka ovat parantaneet kokemusta pelattavampaan ja pelaajien toivomaan suuntaan. Jotkut saattavat myös kaivata erilaisten asustekokonaisuuksien kehittämistä samaan tapaan kuin aseidenkin kohdalla, sillä edeltäjässä se oli tärkeä osa hahmon kokonaisuutta rakennettaessa.
Traitteja ja hahmoluokkia
Yhtenä parhaista uudistuksista edeltäjään verraten Remnant II tarjoaa useamman erilaisen hahmoluokan, joiden määrä on paisunut 3:sta peräti 11:een. Tarjolla on esimerkiksi lääkintäpuolen spesialisti, koiraseuralaisen kanssa seikkaileva hahmo, tankkimainen ja kestävä "haastaja", tuliaseiden erikoismies ja vihollisia kyvyillään helposti havaitseva metsästäjä. Pääasiallisen hahmoluokan rinnalle saa ilahduttavasti lisätä toisen arkkityypin, jonka kyvyt tulevat automaattisesti käyttöön päähahmoluokan taitojen rinnalle, kunhan sellaisen löytää tai ostaa ensin.
Yhtä asiaa hieman kaipaan edeltävästä julkaisusta, sillä hahmon kykyjen tueksi kerättäviä trait-kortteja oli tuolloin enemmän valikoimassa eli 40 kappaletta. Kortteihin myös mahtui tuolloin peräti 20 pistettä, kun nyt yhden kortin pistemäärä on rajattu 10:een. Nopealla matematiikalla trait-pojoja sai siis laitettua huimat 800 kappaletta. Jatko-osassa maksimimäärä on rajattu vain 65:een, joka aiheuttaa pientä parranpärinää ainakin allekirjoittaneessa, vaikka sitä onkin kompensoitu eri hahmojen kesken jaetulla valmiilla pistepotilla.
Perusvihollisten niittäminen tuntui muutama vuosi takaperin paljon mielekkäämmältä, kun kokemusmittarin täyttyessä ruutuun napsahti tasaisin väliajoin palkintona yksi korttia parantava piste. Myös traittien saatavuutta on huomattavasti rajoitettu, sillä satunnaisesti löydettävien sinisten kirjojen ohella vain voitettu pomotaistelu kerryttää yhden lisäpisteen. Onneksi hahmoluokkien levelöinti paikkaa hieman trait-nälkää, mutta silti olisin toivonut suurempaa maksimia tai jopa rajatonta pisteiden käyttöä edeltäjän tapaan ultimaattisen taistelijan kehittämiseksi.
Liekki palaa kylmien väreiden jälkeenkin
Harva peli tarjoaa näin paljon ensivaikutelmaa hönkiviä hetkiä kuin Remnant II. Vaikka satunnaisuuden myötä törmää väkisinkin myös itseään toistaviin tilanteisiin, meno maistuu edelleen mitä parhaimmalta. Noin 90 pelitunnin jälkeen veri vetää edelleen vahvasti vihulaisten kansoittamille alueille, eikä seikkailun viimeisen pomon kaaduttua koetut kylmät väreet sekä lopputekstit hyydyttäneet lainkaan, vaan halusin kokea lisää.
Yksi varoituksen sana on kuitenkin paikallaan, sillä neljä vaikeustasoa tarjoava uutukainen ei missään nimessä ole helppo peli edes matalimmalla survivor-tasolla. Vaikka kuolisit 20 kertaa peräkkäin samalle pomolle, minkäänlaisia apuja tai kädestä pitämistä ei ole luvassa. Aina on kuitenkin mahdollisuus pyytää pelikavereita apuun tai asettaa serveri avoimeksi lisävahvistusten toivossa. Tai sitten vain käyt Adventure-pelimoodissa, seikkailemassa muiden peleissä parantamassa hahmoasi tai tutkit esinevarastosi tarjoamia etuja ja kulutustavaroita.
Ja uskokaa pois, vaikka moni onkin kanssani eri mieltä: mikäli lähtökohtaisesti peli on vaikea, niin viimeisen pomon kuuluu myös olla sitä, eikä mikään tappiin asti levutetulla hahmolla muutaman yrityksen jälkeen kaadettava pieni bonus seikkailun päätteeksi. Kyseinen äivötys on monesta suusta kuultuna ollut se pelin ylivoimaisin vastus ollen näin poissa linjasta useiden tasapainoisempien pomovastusten kanssa. Valehtelematta käytin siihen itsekin kymmeniä yrityksiä ennen lopullista jackpotia. Yhdessä pelatessa mainitun otuksen kaataminen on muutaman pelikaverin mielestä kuitenkin ollut mielekkäämpää kuin yksin päätä seinään lyötäessä.
Rokkenroll, Gunfire Games
Diablo 4:n parissa vietetyn noin 300 tunnin jälkeen Remnant II saapui täydelliseen aikaan, odotettuna ja toivottuna kuin uusi perheenjäsen, eikä odotuksiin tarvinnut pettyä. Eikä uutukaista ole pilattu hinnankaan osalta, sillä seikkailun saa kokea 49,90 euron hinnalla. 20 euroa hintavampaan settiin luvataan pienen lisätilpehöörin ohella peräti kolme lisäsisältöpakettia, mikä ei kuulosta lainkaan hassummalta tarjoukselta. Erittäin järkevää hinnoittelua Gunfire Gamesilta.
Mikäli haaste maistuu, yhteistyöpelaaminen on oma juttusi ja tykkäät mellastaa darksoulsmaisessa maailmassa tuliaseiden voimalla, on tämän hankkiminen mitä mainioin sijoitus – etenkin pitkän tähtäimen viihteenä.
