Huonevaraus epäilyttävässä hotellissa

Lyhyen prologin jälkeen pelin päähenkilö Roberto Leite Lopes astuu sisään kauniiseen hotelliin, tarkoituksenaan tutkia lähiympäristössä tapahtuneita katoamisia. Alue, jossa hotelli sijaitsee, tunnetaan katoamisistaan sekä muista yliluonnollisista tapahtumista. Tuore toimittajanalku Roberto näkee tilaisuutensa tulleen. Jo heti vastaanottotiskillä alkaa kuitenkin epäilyttää, kun Roberton ottaa vastaan mies, joka välttelee suoraan vastaamasta hänen kysymyksiinsä.

Tutkittuaan paikkoja viikon verran Roberto tulee siihen lopputulokseen, ettei alueella ole yhtään mitään uutisoitavan arvoista. Edes Stephanie, joka alunperin vihjasi Robertolle paikasta, ei enää vastaa hänen sähköposteihinsa. Kuitenkin, vain hieman ennen kuin Roberton on tarkoitus lähteä, hänen hotellihuoneessaan tapahtuu jotain selittämätöntä ja hän menettää tajunsa. Herättyään hänen huoneensa on läpikotaisin myllätty. Tarvitaan vielä vain ajan yli näkevä kamera, ja seikkailu pääsee alkamaan!

Kameran avulla paljastetaan salaisuuksia ympäristöstä, etsitään välineitä ja avaimia sekä löydetään uusia kulkureittejä. Aluksi kerroksia on vain kaksi, mutta tapahtumapaikka laajenee pelin edetessä. Pääosin tarina aukeaa pelaajalle lähinnä vain siellä täällä lojuvien dokumenttien ja ääninauhojen kautta, ja pian käy ilmi, että hotellissa on valloillaan jotain muutakin kuin vain hämärä kultti.

Kaunista rappiota

Fobiaa on kaunista katsoa. Hotelli näyttää ja kuulostaa hyvältä, ja salaisuuksia piisaa – melkein liikaakin. Etenemistä hidastavat lukuisat lukot tai ketjut, joihin ei heti alkupuolella löydy työkalua. Jos on yhtään hitaampi keksimään ratkaisuja – kuten itse olen – niin pelaaminen muuttuu nopeasti todella turhauttavaksi. Sitäkin ärsyttävämpää on joutua ravaamaan edestakaisin kaikkialla, vaikka etenemistä tapahtuisikin.

Liikkuminen on pääosin sujuvaa, mutta kontrolleissa on jonkin verran kömpelyyttä, joka tulee pahiten esiin taistelutilanteissa. Pomokohtaamisia piti yrittää useamman kerran, että onnistui löytämään parhaimman ja sulavimman tavan liikkua.

Tarina aukeaa hitaasti, ja vaikka se pääosin onkin hyvä, jättää se lopuksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Yleensä asia ei haittaisi niin paljon, mutta Fobian tarina jää muutenkin niin aukkoiseksi, ettei loppuun pääseminen tunnu tyydyttävältä. Asetelma on kutkuttava, ja siitä olisi saanut irti paljon enemmänkin. Peli ei myöskään ollut ihan niin pelottava kuin olin toivonut.

Perinteistä pelottelua

Kaiken kaikkiaan Fobia - St. Dinfna Hotel on hyvin tyypillinen kauhupeli. Kauhuelementtejä olisi voinut olla mukana kuitenkin enemmän, ja tietyllä tapaa taistelun korvaaminen piileskelyllä ja hiiviskelyllä olisi tuonut peliin vielä lisää jännittävyyttä.

Jos kaipaa itselleen tuttua ja turvallista kauhua, niin Fobia on silloin kokeilemisen arvoinen.