Petri Katajan blogi

Kovin paljoa tulevasta eepoksesta ei tiedetä, sillä nimikkeestä on nähty vain yksi ainoa traileri, minkä lisäksi viestiminen on ollut vähäistä. Tiedossa kuitenkin on, että tuleva nimike rakentaa edellisen osan päälle, tarjoaa uusia ideoita ja sitä varten on otettu inspiraatiota Red Dead Redemption 2:sta. Tuo viimeinen seikka on erityisen mielenkiintoinen, mutta mitä se tarkoittaa, sitä joudutaan vielä arpomaan.

Tuotoksen julkaisuajankohta, juonikuviot ja jopa nimi ovat vielä hämärän peitossa. Pelin nimenä ei tule olemaan The Legend of Zelda: Breath of the Wild 2, sen sentään pitäisi olla selvää. Eikö vain? Milloin sarjassa nähdyt suorat jatko-osat on nimetty vain iskemällä vain numero kaksi tutun nimen perään. Ei koskaan. Nimeksi tulee luultavasti jotain The Legend of Zelda: Blight of Despair -tyylistä. Tai The Legend of Zelda: Curse of Agahnim. Tingle's Revenge. Link's Beautiful Dark Twisted Fantasy. Tai sitten ei. Mutta numeroa kaksi en nimessä suostu näkemään.

Mutta mitä toiveita tulevaan peliin olisi, jos niitä saisi esittää? Olisihan niitä, tällä kirjoittajalla noin kymmenisen kappaletta.

10. Lisää kyliä, kaupunki jopa

Breath of the Wildin maailma oli laaja, suuri, kookas. Siihen oli ripoteltu lukumäärällisesti mukava määrä kyliä, jollain laskutavalla noin seitsemän, minkä päälle vielä kaikki hevostallit, laboratoriot ja muut kohteet. Mutta, jos rauha olisi pelin tapahtumien aikaan (hetkellisesti?) palautettu Hyruleen, päästäisiinkö seuraavassa osassa tutkimaan itse linnan ympärillä olevaa pääkaupunkia? Sitä kunnon kaupunkia kaikkien pienempien kylien ohella.

Olisihan se mukavata.

9. Oma tönö, oma pihamaa

Ja asumuksista puheen ollen. Breath of the Wildissa oli mahdollista hankkia Link-sankarillemme oma asumus, joka oli mukava lisä, mutta kovin staattinen sellainen. Sänky ja muutamat telineet muutamille varusteille, mutta siinäpä se oli.

Tätä sivuseikkaa voisi kehitellä pidemmälle vaikka kuinka ja paljon. Lisää koristelumahdollisuuksia, enemmän hyödyllisiä härpättimiä kasvimaista aseiden hiomapisteeseen. Ei tarvitse ihan Stardew Valley -tyyliin antaa mahdollisuutta muokata vaikka kuinka ja paljon, mutta jotain lisää olisi vekkuli olla.

8. Massiivisemmin musiikkia

Tämä kohta tuntuu hieman erikoiselta kirjoittaa. Breath of the Wildissa on näet musiikkia vaikka kuinka ja paljon. Virallinen soundtrack-kokonaisuuskin koostuu yli 200 sävelmästä. Olisi siis väärin haluta tulevaan tuotokseen enemmän musiikkia. Mutta jos vaikka massiivisemmin?

Monien päähän on ehkä jäänyt käsitys, että nimikkeessä on vain vähän musiikkia ja sekin vähä on yksinkertaista pianonpimputusta. Ehkä tämä johtuu siitä, että peli lähestyi musiikkia eri tapaan kuin sarjan aiemmat osaset. Sävelmiä kuultiin harvemmin ja säästellen, mikä on iso muutos edeltäviin osasiin verrattuna.

Vaikka pidinkin tästä lähestymistavasta todella paljon, niin tulevaan seikkailuun tätä osa-aluetta sopisi… massivoittaa, tuoda enemmän esille.

Oheisessa Rito Village -kappaleessa on uusiokäytetty aiemman Zelda-seikkailun, The Wind Wakerin, yhtä sävellystä mallikkaasti uudelleen, upeata

7. Korokit mäkeen, oikeita salaisuuksia tilalle

Ensimmäisen seikkailun ohessa etsittiin Korok-siemeniä ympäri valtakuntaa. Niitä pystyi löytämään joka paikasta ratkomalla pieniä ongelmia, kurkkailemalla kivien alle ja juoksentelemalla teleporttaavien kasvien perässä. Muun muassa. Kerättävää oli hurja määrä, satoja kappaleita.

Joten eiköhän tätä menoa ole nähty jo tarpeeksi. Aivan sama minkä sortin kartan kolkkaa tutki tai minkälaista mystisen näköistä maastonkuviota ikinä kummastelikaan, niin lähes jokaisen asian takaa paljastui Korok-siemen. Onneksi poikkeuksiakin oli, mutta tämä oli hitusen tylsä ratkaisu loppupeleissä.

Olisihan se hulppeata, jos tulevassa osasessa olisi enemmän mysteereitä ja ne olisivat edes hitusen uniikkeja.

6. Enemmän erilaisia vihulaisia

Breath of the Wildissa oli kosolti erilaisia vihollisia, kyllä, mutta iso osa niistä oli vain värivariaatioita toisistaan. Tyyliin: perusmonsteri, punainen perusmonsteri, sininen perusmonteri, hopeinen perusmonsteri, kullitettu perusmonsteri.

Hauskaahan tuo otusten kanssa tappelu parhaimmillaan oli, ei siinä, mutta enemmän vihulaisvariaatiota silti sopisi kyytiin. Esimerkiksi aiemmista osasista tutut Darknut-soturit voisi palauttaa messiin.

5. Luolastoja pyhäkköjen sijasta

Ensimmäinen peli oli täynnä… pyhäkköjä (shrine), joista jokaisessa oli jonkin sortin lyhykäinen koitos, joko aivopähkinä tai taistelu tai jotain niiden väliltä. Niin hupia kuin ne olivatkin, niin en ehkä toista peliä samalla idealla haluaisi nähdä.

Lisäksi neljän Divine Beast -otuksen kitusiin päästiin seikkailemaan luolastojen tapaan. Oli vihollisia, oli puzzleja ja lopussa odottava pomovastus. Niin hupia kuin nämä olivatkin, niin eivät ne kunnon luolastoille pärjänneet.

Vaikka isot tyrmät ovat kenties jo vähän nähty asia Zelda-peleissä, niin jos valitsisin ehkä kuitenkin paluun niihin. Niin hupia kuin ne shrinet ja beastit olivatkin.

4. Muistettavampia pomovastustajia

Divine Beast -kolossien lopussa odottaneet pomovastustajat olivat parhaimmillaan haastavia, mutta kovin mieleenpainuviksi monstereiksi niitä ei voinut kutsua. Ne häviävät vääjäämättä melkeinpä minkä tahansa aiemman Zelda-seikkailun pomovastustajille. Paitsi Skyward Swordin The Imprisoned -korstolle. Mikä tahansa on parempaa, kuin kyseistä pomovastusta vastaan taisteleminen. Aivan mikä tahansa.

Mutta siis, mielenpainuvampia loppuvastustajia. Niitä toivoisi.

3. Aseiden soisi hajoavan jatkossakin

Oma kaino toiveeni on, että lähes kaikkien muiden inhoama aseiden hajoamismekaniikka pysyisi edelleen mukana. Breath of the Wildissa kaikki matkan varrella kerätyt aseet hajosivat tarpeeksi monen käyttökerran jälkeen. Aivan sama, oliko kyseessä maasta poimittu oksa tai metallista työstetty tulikeihäs.

Itse pidin tästä mekaniikasta, sillä tällöin eri säiliä tuli käytettyä laajemmin, eikä tullut juututtua yhteen ja samaan aseeseen. Uutta kättä pidempää myös löysi vähän väliä, joten harvassa olivat hetket, jolloin meno uhkasi kaatua miekkojen puutteeseen. Haastavammasta Master Mode -pelimuodosta en tosin osaa mennä takuuseen, sillä en sitä itse kokenut.

Joka tapauksessa tätä puolta voisi toki särmätä. Enemmän kestävyyttä aseille, kulumisesta indikoiva mittari, mahdollisuus korjata rikkonaiset säilät. Näistä mikä tahansa tai vaikka kaikki voisivat olla paikallaan.

2. Enemmän tarinaa, selkeämmin

Ensimmäisen osan yksi isoimmista kritiikeistä oli tuotoksen juoni, joka ei auennut lineaarisesti. Tarina oli "piilotettu" ympäri pelialuetta sijoitettuihin muistelokohtiin. Mikäli ei niitä löytänyt, jäi paljosta paitsi. Ja vaikka ne löysikin, olisi lopputulos kaivannut kosolti lihaa luidensa ympärille.

Niinpä olisi perin mukavaa saada jatko-osaan enemmän tarinaa ja kenties paremmin esilletuotuna. Viittaukset muihin sarjan peleihin olisivat myös varsin tervetulleita, sillä vaikka suoranaista yhtä kaikkien pelin kattavaa juonikaarta ei olekaan, ovat erilaiset viittaukset onnistuneet nostattamaan ihokarvoja hyvällä tapaa pystyyn.

1. Pelattava Zelda, lyhyet hiukset sen kertovat

Pelattavasta Zeldasta on kuultu spekulaatiota jo jonkin verran. Nimittäin. Olisiko pelin nimihahmo viimein pelattavana tulevassa nimikkeessä, sillä trailerilla Zeldan hiukset ovat lyhyet? Näin hahmo olisi helpompi animoida, nähdä pelattavana hahmona.

Myönnetään kaikkien spekuloijien puolesta: tämä ei ole vielä kovin painava perustelu sille, miksi tämä uumoilu toteutuisi. Mutta olisihan se jo aika päästää Zelda irti. Kun sarjassa on aiemmin nähty suoria jatko-osia, ovat ne olleet kovin erilaisia verrattuna edeltäjiinsä. Verratkaa vaikka Ocarina of Timea sitä seuranneeseen Majora's Maskiin. Kovin ovat eri maata. Ensimmäinen on puhdasverinen seikkailu, joskin aikamatkustuksella maustettu, kun jälkimmäisessä... ollaan myös tekemisissä ajan kanssa, kun saman kolmen päivän tapahtumia koetaan uudestaan ja uudestaan. Huono esimerkki, mutta muilta osin pelit eroavat toisistaan kyllä.

Joka tapauksessa! En ole tämän Zelda-toiveen kanssa yksin. Miten tämän twiitin jälkeen voisi sanoa ei?

---

Niin, ja olisihan pelin nimen, julkaisupäivän tai trailerin näkeminen varsin kiva juttu. Odottavan aika ja sitä rataa.

Odotellessa voi katsoa vielä kerran tämän trailerin vuodelta 2019.