The Legend Of Zelda: The Wind Waker HD

The Legend Of Zelda: The Wind Waker jakoi aikoinaan sarjan vannoutuneita faneja kuin Mooses Punaista merta konsanaan. Syy närään sekä ihastukseen oli uudistettu ulkoasu, joka ei enää noudattanut kahden edellisen osan realistisempaa otetta, vaan avasi pelaajille piirroselokuvamaisemman näkymän Linkin seikkailuihin. Alkujärkytyksen jälkeen sarjakuvamainen grafiikka voitti pahimmat epäilijätkin puolelleen, ja niin uusi klassikko oli syntynyt. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Nintendo on julkaissut tekeleestä teräväpiirtoon päivitetyn version paikkaamaan Wii U:n vähitellen helpottavaa pelipulaa ja kosiskelemaan uutta yleisöä mukaan meriseikkailuun.

Jos merelle mielesi tekevi

Aavan meren reunamilla sijaitseva pieni Outset-saari valmistautuu viettämään nuoren Link-pojan synttäreitä. Perinteitä kunnioittaen nuorukaisen on pukeuduttava vihreään nuttuun, joka muistuttaa muinaisen pahuuden karkottaneesta legendaarisesta sankarista. Poikarukka saa hädin tuskin uuden vaatekerran päällensä, kun taivaalta syöksyy jättimäinen lintu ja kaappaa mukaansa Linkin pikkusiskon. Samalla saarelle saapuu merirosvojoukkio, jolla vaikuttaisi olevan oma osansa onnettomassa tapahtumassa. Urhoollinen Link nappaa mukaansa miekan sekä kilven ja lähtee piraattien matkassa pelastusretkelle kohti hylättyä linnoitusta, minne sisko on huhujen mukaan toimitettu. Näistä asetelmista syntyy uusi legenda, joka samalla raottaa hieman muinaisen Hyrulen valtakunnan historiaa, josta enää vain tarinat osaavat kertoa.

The Legend Of Zelda: The Wind Waker HD heittää pelaajan keskelle valtavaa merta. Vaikka aallokkoa riittääkin silmän kantamattomiin, siellä sun täällä tyrskyjen keskeltä pilkistää myös isoja ja pieniä saaria salaisuuksineen. Alkumatkasta sankari kohtaa puhuvan veneen, josta tulee korvaamaton apu ulapalla suunnistamiseen. Pelkkä purtilo ei toki yksin riitä, sillä merivirrat osaavat olla oikullisia. Onneksi Link saa käsiinsä myös tahtipuikon, jolla tuulensuunnan voi kääntää suotuisaksi. Maaginen sauva helpottaa runsasta seilausta, mikä on tärkeää, sillä sarjan aiempien osien tapaan tutkimusmatkailu on suuressa roolissa.

Alussa pelin pääjuoni etenee vauhdilla ja suoraan kuin luotijuna. Tahti on niin hurja, että pelaajan on itse tajuttava ottaa aikalisä tarinasta, mikäli mielii tutkia meren salaisuuksia. Myöhemmässä vaiheessa meno toki hiukan rauhoittuu ja omaehtoiseen seikkailuun kannustetaan. Tekemistä riittääkin valtavasti jo pelkästään elinvoimaa mittaavien sydämenpalasten metsästämisessä, eikä kerättävä rajoitu ainoastaan niihin. Kaikenlaista pientä puuhastelua ja sivutehtävää löytyy pilvin pimein ympäri merta levittäytyneitä saaria. Aika ei siis käy pitkäksi, vaikka tarinan seuraaminen ei aina sattuisi maistumaan.

Sankarin uudet vaatteet

Alkuperäisen The Wind Wakerin pelimekaniikkaa ei ole juuri lähdetty muuttelemaan teräväpiirtopäivitystä varten. Sarjan ehkäpä monipuolisin taistelumekaniikka on siirretty uusioversioon sellaisenaan. Perinteisen miekanheiluttelun lisäksi Link osaa joukon erikoisliikkeitä, jotka saa aktivoitua yhteenottojen tietyissä tilanteissa. Tappelutaitoja on hetkittäin pakko hyödyntää, sillä ne avaavat mahdollisuuden iskeä vihollisten heikkoihin kohtiin. Myös pommeilla, bumerangilla ja jousella on oma roolinsa kahinoissa, sillä kaikki vihamieliset otukset eivät miekasta piittaa. Gamepadilla pelatessa nuolet saa osoitettua kohteeseensa liikkeentunnistusta käyttäen. Hauskana yksityiskohtana vihulaisilta voi varastaa erilaisia tavaroita tarttumakoukun avulla – samaista esinettä käytetään ulapalla aarrearkkujen nostamiseen. Veneretkillä nokkapokat selvitetään yleensä kanuunalla ampuen, mikä ei sulavuudessaan yllä miekkailun tasolle, mutta ajaa asiansa.

Zeldoille ominaisesti välillä poiketaan luolastoihin ja temppeleihin, joissa toiminta ja pulmanratkonta yhdistyvät oivaltavilla tavoilla. Sokkeloihin on piilotettu aina joku tärkeä esine, jota tarvitaan tarinassa etenemiseen sekä kyseisen linnoituksen pomovastuksen päihittämiseen. Muihin sarjan osiin verrattaessa The Wind Wakerissa on vähemmän luolastoja, mutta niiden puutetta paikataan muulla tekemisellä. Jokaiselta saarelta löytyy jonkinlainen salaisuus selvitettäväksi, ja palkinnoksi saa vähintäänkin aimo annoksen rupioita lompakon täytteeksi. Suuremmilla maakaistaleilla on useampia mysteereitä ratkottaviksi. Parhaimmillaan sivutehtävät juoksuttavat pelaajaa muutaman eri saaren välillä.

Uusittuun ulkoasuun on panostettu kiitettävän paljon. Nintendo olisi voinut helposti mennä aidan matalimmasta kohdasta ja nostaa vain resoluutiota, mutta onneksi näin ei ole. Tekstuurit on tehty uusiksi ja kuvasuunnittelu on täynnä pieniä kauniita yksityiskohtia. Laajakuva mahdollistaa avaramman näkymän, eikä Gamecube-version taustoja vaivanneesta suttuisuudesta ole enää tietoakaan. Maailmaa voi tuttuun tapaan tarkastella ensimmäisen persoonan kuvakulmasta, mutta tervetulleena uudistuksena Link voi tuolloin myös liikkua, mikä tuo maisemien ihailuun aivan uuden ulottuvuuden. The Wind Waker HD on kaunis ja omaperäisen näköinen peli, jonka ei tarvitse hävetä modernien kilpailijoiden rinnalla. Äänipuoli ei ole kokenut suuria mullistuksia, mutta se toimi moitteetta jo alun perinkin.

Ehdottomasti ensikertalaisille

Uudistukset eivät ole jääneet pelkästään ulkoasuun ja pieniin yksityiskohtiin. Alkuperäisen pelin helppoudesta kärsineet saavat lääkitystä Sankari-tilassa, joka vaikeuttaa seikkailua huomattavasti. Siinä viholliset tekevät enemmän vahinkoa, eikä parantavia sydämiä löydy enää pusikoista tai ruukuista, joten parantavia juomia kannattaa kantaa mukana mahdollisimman paljon. Myös aikaa vievää purjehtimista on nopeutettu ostettavalla purjeella, joka ottaa tuulen alleen ilman tahtipuikon heiluttelua. Pelin loppuvaiheilla tapahtuvaa Triforcen palasten metsästämistä on sitäkin virtaviivaistettu reilulla kädellä. Uutena ominaisuutena pelaaja voi lähettää pullopostia muille merenkävijöille Miiversen välityksellä. Gamepadin kosketusnäyttö on valjastettu valikoiden ja tavaroiden hallintaan, mikä sujuvoittaa kokemusta mukavasti.

The Legend Of Zelda: The Wind Waker HD on täydellisyyttä hipova tuotos, josta on vaikea löytää oikeasti pahaa sanottavaa. Kuivaa maata voisi toki olla enemmän, eikä yksi lisätemppeli olisi ollut pahitteeksi, mutta tällaisenaankin kyseessä on pitkä ja huima seikkailu. Pelin HD-päivityksen tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, ja hetkittäin tuntuu, että kyseessä on eräänlainen graafinen kokeilu tulevia Zeldoja ajatellen. Eihän tämä toki Gamecube-veteraaneille mitään varsinaista uutta tarjoa, mutta ensikertalaisille kyseessä on ajattoman klassikon paras versio. Mikäli Linkin meriseikkailu ei ole ennestään tuttu, arvosanaan voi huoletta lisätä vielä viidennen tähden.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi