Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Risto Karinkannan blogi

Herkkien aiheiden käsittely on usein vaikeaa. Niiden välttely peleissä ei ole kuitenkaan oikea polku.

Kirjoitushetkellä valtoimenaan vellova Helsingin yliopiston Afrikan tähti -kohu on herättänyt paljon kysymyksiä siitä, miten Afrikkaa ja afrikkalaisia on sallittua esittää peleissä. Samaan aikaan tarjolla on paljon raflaavampia esimerkkejä orjuuden käsittelystä, erityisesti Puerto Ricossa, joka on BoardGameGeekin rankingeissa maailman 30. paras lautapeli.

Plantaaseja ja kaupankäyntiä

Kyseessä on nimensä mukaisesti Karibialle sijoittuva teemapeli, jossa pelaajan keräävät pisteitä tuotannon ja kaupankäynnin avulla. Plantaasit tuottavat erilaisia raaka-aineita, joita jalostetaan edelleen ja rahdataan Eurooppaan. Mekaniikka toimii erinomaisesti, eikä rankingmenestys ole todellakaan tuulesta temmattu. Ilmestyessään vuonna 2002 kyseessä oli Carcassonnen ohella eräs tärkeimmistä europelejä kehittäneistä avainjulkaisuista.

Tietyt yksityiskohdat jäävät kuitenkin käsittelemättä. Eräs keskeinen mekaniikka tuotannon optimoinniksi on työläisten kiikuttaminen Puerto Ricoon ja heidän työllistämisensä kaivoksilla ja plantaaseilla. Sääntökirjan mukaan työtä tekevät "siirtokuntalaiset", joita edustavat ruskeat pelinappulat. Näiden "työläisten" todellinen merkitys ei jää kenellekään epäselväksi, mutta Puerto Rico onnistuu kiertämään aiheen tavalla, jota ei voi pitää 20-luvulla enää tyylikkäänä.

Resurssit liikkuvat laivoilla itään, ahkerat "siirtokuntalaiset" länteen.

Aiheesta ja aiheen ympäriltä

Kolonialismi ja vähemmistöjen oikeuden eivät olleet vieraita teemoja kaksikymmentä vuotta sitten. On vaikeaa arvioida, miksi orjuus päädyttiin lakaisemaan täysin maton alle. Sekä pelimekaniikka että teema paljastavat täysin, että kyseessä on orjateollisuuteen perustuvan järjestelmän managerointi. Kuitenkaan ohjekirja tai muut materiaalit eivät mainitse sanallakaan orjuutta tai tummaihoisia ihmisiä.

Tämä on vain arvailua, mutta luultavasti kyseessä on eräänlainen poliittinen korrektius. "Hallinnoi orjia ja valloita Euroopan markkinat!" ei olisi mennyt läpi edes vuosituhannen alussa. On kuitenkin erikoinen kompromissi jättää koko asia käsittelemättä – nyt Puerto Ricon pohjalta joku voisi kuvitella plantaasien tosiaan pyörineen eurooppalaisien siirtokuntalaisten ja palkkatyöläisten varassa.

Toisaalta vielä turhauttavampaa olisi se, jos kolonialismia tai orjuutta ei voisi käsitellä teemana lainkaan – en tiedä ottaisiko nykyisessä keskusteluympäristössä kukaan riskiä tällaisesta teemavalinnasta. Puerto Rico ei ole opetuspeli, jonka tavoitteena olisi opettaa pelaajilleen historiaa, vaan kyseessä on täysin viihdettä ja kilpailuhenkeä nostattava julkaisu. On kuitenkin menetetty mahdollisuus, ettei orjakaupan realiteeteista ole mahdollista oppia mitään. Liiallinen hienovaraisuus ampuu valitettavasti itseään jalkaan.

Ja sitten nää menis töihin tupakkaplantaasille.

Entäs se Afrikan tähti?

Olisi kaikesta hedelmällisintä, mikäli historiasta olisi mahdollista ottaa oppia. Herkkiä teemoja käsitteleviin peleihin on mahdollista laittaa sivu tai kaksi teemaa käsittelevää lisäsisältöä. Useissa neutraalimmissa julkaisussa tällaista infoa löytyykin, ja olen päässyt oppimaan niin portugalilaisesta keramiikasta kuin ranskalaisesta linnoitusarkkitehtuurista.

Afrikan tähti alkaa olla melko vanha teos niin pelimekaniikaltaan kuin kuvitukseltaan. Aktiivisemmalle lautapelurille tuuripohjainen nopanheitto ei ole pitkän päälle kovin mielenkiintoista, joten lauta tulee kaivettua esiin lähinnä nostalgia- ja perhesyistä. Toisaalta sen vaikutusta suomalaiseen kulttuuriin ei ole syytä väheksyä – yhä tänä päivänä laudan kuvitus vaikuttaa ihmisten mielikuviin Afrikasta. Yliräikeä uusversio poisti kuvituksesta pöhköimmät savimajat, vaikka en ole täysin varma miksi valkoihoinen rosvo piti muuttaa pantteriksi.

Siitä ei pääse kuitenkaan mihinkään, että Afrikan tähti on varsin kolonialistinen julkaisu. Se esittää Afrikan sellaisena kuin se 50-luvulla nähtiin – länsimaisen ihmisen aarreaittana, josta jalokivet kiikutettiin kuninkaallisten koruiksi. Tämä on hyvä sanoa ääneen – mutta se ei ole syy, miksi Afrikan tähden pelaaminen tulisi lopettaa. Kyseessä on epävirallinen kansallislautapeli, jossa on syytä ymmärtää sen olevan aikansa tuote. Erityisesti perheen nuorimmille on selitettävä, että Afrikka nähtiin todella eksoottisena maanosana, josta maailman arvokkaimpia resursseja ryövättiin.

Itse kohussa on aikamoinen ripaus väärinkäsitystä, sillä vaihto-opiskelijan huoli koski ensisijaisesti väitettyä orjuuden käsittelyä. Afrikan tähti ei varsinaisesti sisällä orjuutta, vaikka Slave Coastin ruudussa voikin päätyä menettämään vuoroja. Sen sijaan se sisältää resurssien ryöväämistä ja nykykantilta tarpeettoman vanhentunutta eksotisointia. Afrikka ei ole mikään valtava savikylä, vaan kovaa kasvava talousalue. Joten mitä jos lopetettaisiin toistemme haukkuminen, jatkettaisiin pelaamista ja samalla nostettaisiin ihmisten ymmärrystä Afrikan synkästä historiasta ja mielenkiintoisesta nykytilasta?

Uusversio on järkyttävän räikeä.

Kirjaudu kommentoidaksesi