Koska olen planeetan isoimpia Lost-faneja (yritän laihduttaa), tiesin, että jokin päivä tämäkin peli tulisi hankittua. Ilo oli siis suuri, kun bongasin kotelon pelikaupan hyllyssä kymmenen euron hintaan.

Lost: Via Domus on pettymys niin monella tasolla. Ubisoftilta löytyy ihan osaavaa väkeä toteuttamaan teknologiaa, mutta valitettavasti Lostin ihmishahmot on poimittu zombi-tehtaalta ja koko pelimekaniikka on kuin kehnoimmista 80-luvun point & click -seikkailuista.

Toinen suunnaton heikkous on ponneton ääninäyttely. Etenkin Dominic Monaghanin ja Terry O'Quinnin puuttuminen sattuu pahasti, mutta ei esimerkiksi Sayidin tai Sawyerinkään esittäjiä voi paljon kehua.

Pahinta on se, että pelin tarina ei liity millään lailla TV-sarjan tapahtumiin. Päähenkilöä ei ole koskaan näytetty sarjassa, vaikka pelissä kaikki tuntuvatkin olevan kovasti kiinnostuneita hänestä. Sarjan tärkeimpien hahmojen esiintymiset tuntuvat tarkoitushakuisilta. Vaikka kaikki Lost-elementit korvaisi jollain itse keksityllä, voisi Via Domus säilyä muuttumattomana.

Lost: Via Domusin voi pelata kertaalleen läpi, mutta Lost-fani ei siitä mitään uutta saa irti. Helpot tuhat pistettä on kyllä tarjolla, joten sikäli en kympin sijoitusta kadu.