Uncharted 3: Drake's Deception on sarjan paras peli - kun otetaan lukuun myös moninpeli. Yksinpeleiltään UC2 ja UC3 ovat suunnilleen tasoissa. Henkilökohtaisesti pidin enemmän UC2:n välinäytöksistä ja tarinakin oli kuljetukseltaan eheämpi. UC3:ssa tunnuttaan pomppivan nopeasti paikasta toiseen, mutta ainakin maisemat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, joten kyllästymistä ei pääse tapahtumaan. Näitä kahta peliä verratessa UC3:ssa on selvästi enemmän näitä pirun hienoja kohtauksia, joissa joka paikka sortuu, uppoaa tai putoaa. Hengähdystaukoja ei ole alkupäätä lukuunottamatta. Kaikki tapahtuu reaaliajassa: samalla siis taistellaan muun maussa kokonaista vihollislaumaa vastaan, väistellään maata pitkin liukuvia laatikoita ja yritetään vielä selvitäkin tilanteesta.
Yksinpelin "kentissä" (kentät heittomerkeissä siksi, että koko pelinhän voi läpäistä yhdeltä istumalta ilman yhtäkään lataustaukoa) - parempi sana olisi 'chapterit' / kappaleet / luvut - oli vaihtelua ja huomasi, että Naughty Dog oli suunnitellut ensin nuo eeppiset kohtaukset ja rakentanut tarinan sitten siihen ympärille. Hyvä ratkaisu, pelaaminen ennen tarinaa. Juonessa ei kuitenkaan tapahtunut seikkailun varrella juuri minkäänlaisia merkittäviä muutoksia ja sivuhahmojen roolit jäivät laihoiksi. Tämä selitettäneen sillä, että tässä kolmannessa osassa haluttiin syventää Nathanin ja Sullyn suhdetta. Tarinan aikana tulee kuitenkin muutama mukava käänne, joita pelaaja tuskin osaa odottaa.
Kolmannessa osassa kaikista hahmoista välittää jo väkisinkin. Naughty Dog onnistuu luomaan pelissään suurinta jännitystä siitä, että sattuuko jollekulle sivuhahmolle kohta jotain. Ehkä Among Thieves opetti varomaan... Uncharted 3:ssa liikutaan suurimmalti osalti Sullyn kanssa ja luonnollisesti aarteenmetsästäjämme joutuvat täpäriin tilanteisiin tuon tuosta. Sullyn hengestä saakin jännittää kiitettävästi.. senkin koirat. :)
Kaikilla hahmoilla on hetkensä ja jopa uuden lisäyksen hahmokaartiin tuova Charlie saa pelaajan puolelleen. Ilman pahiksia tällaista peliä ei voi tehdä. Tällä kertaa antagonistina toimiikin vaihtelun vuoksi nainen: hyvin käyttytyvä ja lempeältä vaikuttava vanhempi naishenkilö nimeltään Katherine Marlowe, joka onkin sisimmältään melkoinen ilkimys. Hän on Francis Draken sormuksen perässä, joka nähdään Nathanin kaulassa jo Uncharted: Drake's Fortune -pelissä. Sormuksen saaminen selitetäänkin juonen aikana, samoin Marlowen ja Nathanin välinen historia.
Pelattavuus on pysynyt pitkälti samana kuin kakkososassa. Suurin muutos on tullut lähitaisteluun, joka on nyt todella mielekästä ja siihen tekeekin mieli turvautua yhä useammin vaikka aseitakin olisi tarjolla. Kiipeilyyn ei ole tullut uudistuksia, mutta se olikin hiottu Among Thievesissä jo huippuunsa. Kontrollit toimivat niin kuin pitääkin. Ainoa valituksen aihe on hidastunut ja kömpelöitynyt tähtäys. En tiedä mikä siinä on, mutta pääosumien tähtääminen tuntuu aiempia osia paljon hankalammalta. Onneksi tähän tottui pian ja nyt kaikki onnistuu jälleen kuin tanssi.
Kuten Uncharted 2:ssa, myös kolmas osa tarjoaa entistä kattavammat moninpelit. Pelistä löytyy tavalliset kilpailuhenkiset moninpelimuodot. Killzonesta lainatulla tyylillä pelimuodot vaihtuvat lennosta, mikä tuo pelaamiseen vaihtelua ja uutta kivaa. Pelimuodoista löytyy jotain kaikille: tavallista tappomatsia, kukkulankuningasta, alueiden valtaamista tietyssä järjestyksessä, CTF-variaattina toimii aarteenryöstö, ja uutuutena sarjan kolmannessa pelissä on 2vs2vs2 Team Deathmath, jossa siis kolme paria kilpailevat toisiaan vastaan. Moninpelin puolelta löytyy myös kattavat co-op-mahdollisuudet. Mainittavan arvoista on myös, että jok'ikistä moninpelimuotoa voi pelata myös jaetulla ruudulla kaverin kanssa. Nettipelissä koukkua pitää yllä jatkuvasti palkitseva ja uutta tavaraa säännöllisesti avaava ranking-systeemi. Myös hahmoja, omia emblem-kuvioita ja aseita voi muokata hyvin monipuolisesti.
Uncharted 3:n voisi tiivistää näin: maisemia riittää, juoni on perushyvä ja varsinkin historiallisesti kiinnostava, teknisesti peli on ottanut taas uuden harppauksen sitten kakkososan ja entistä monipuolisempi ja parantunut moninpeli tarjoaa vielä yksinpelinkin jälkeen paljon pelattavaa, varmasti useiden kymmenien tuntien edestä. Jokaisen Uncharted-sarjan fanin pitäisi tämä peliä kokea, sillä yksinpeli on tasoltaan suunnilleen yhtä hyvä kuin Among Thieves, ja se kertoo jo jotain.
Vuoden paras peli omalle kohdalleni ja täällä on tullut jo koettua mm. Battlefield 3, Batman: Arkham City, LittleBigPlanet 2 ja muut vuoden kovimmat nimikkeet. Täydet viisi tähteä irtoaa helposti.
