Peli alkaa, kun pelaajan ohjastama Hawke juoksee pakoon perheensä kanssa manan mailta nousseita otuksia, jotka ovat tuhonneet heidän kotikylänsä. Pienien mutkien jälkeen Hawke pääty Kirkwallin kaupunkiin, jossa pitkäaikainen kiista maagien ja temppeliritareiden välillä aiheuttaa hämminkiä. Tästä alkaa seikkailu, jonka pääosassa ei ole tuhansia vuosia sitten ennustettu maailmojen pelastaja vaan pakolainen, joka oman nokkeluutensa ja ystävien avulla selvittää Kirkwallin sisäisiä kiistoja, samalla nousten arvoasteikolla ylöspäin. Lähtökohta on virkistävä ja pelimaailma nappaa mukaansa samantien.

Peliä aloittaessa pelaaja valitsee Hawkelleen sukupuolen ja taisteluluokan: ollakko sauvalla räiskivä maagi; tikareilla sohiva ja jouskarilla ammuskeleva roque vai luottaako raakaan voimaan miekan ja kilven avulla ja olla soturi. Omaksi valinnaksi koitui punatukkainen nais-maagi ja pelin edetessä huomasi, että oma valinta osui nappiin. Omaan hahmoon muodostuu tietynlainen side. Matkan varrella Hawke kohtaa monia persoonia, joista jotkut päätyvät lopulta Hawken companioneiksi ja kulkevat ja taistelevat hänen rinnallaan. Kaveruksia löytyy laidasta laitaan ja heihin liittyy monia sivutehtäviä ja keskusteluja, jotka vaikuttavat heidän ja Hawken välisiin suhteisiin. Pelaajalla on myös mahdollisuus luoda romanssi Hawken ja yhden kaveruksen kanssa.

Keskustelut ovat pelissä tärkeässä osassa. Keskuteluissa pelaajalle tarjotaan erillaisia vaihtoehtoja miten Hawke reagoi kanssa keskustelijan puheisiin. Vaihtoehdot voivat olla kyseleviä, vitsailevia, ystävällisiä, vihaisia tai jopa suoraan provokatiivisia. Keskustelut ovat mukavaa seurattavaa ja tärkeintä on se, että omalla Hawkella on myös ääni eikä vastaukset ole pelkkiä rivejä tekstiä.

Pelin taistelumekaniikka muodostuu yhdistämällä X:llä tehtävän perushyökkäyksen ja muista toimintanäppäimistä tehtäviin erikoisiskuihin. Taistelut ovat hektisiä ja ne näyttävät hienoilta. Pelaaja voi hypätä kenen tahansa Hawken kaveruksen saappaisiin lennosta. Tämä tuo taisteluun oman mielenkiintonsa ja on hienoa testata eri hahmoluokkien taitoja.

Peli on suoraan sanoen tylsä graaffisesti. Taisteluita lukuunottamatta pelin värimaailma on geneerinen eikä mikään alue tunnu omalta. Pelialueita pelissä on todella vähän ja sisätilat ovat kopioita toisistaan. Ei, en tarkoita, että ne olisivat samantyyppisiä vaan ne ovat täsmällisiä kopioita toisistaan ja ainoa ero on, että eri paikoissa eri kulkuväylät ovat tukittu. Tämä on täysin idioottimainen juttu ja suuri ihmetyksen aihe on itselläni se, että mitä ne ovat siellä studiolla miettineet kopioidessa pelialueita.

Peli kesti itsellä reilu 30tuntia ja kokemus oli todella positiivinen, kunhan sulki pois mielestään pelin huonot puolet ja se onnistuikin aika helposti. Näin jälkeen päin mietittynä ihmetyttää miten pelin on jaksanut pelata läpi, koska alueiden kopiointi on sen verran outo ja idiottimainen asia mutta juoni, keskustelut ja hahmot olivat todella mainioita.