Project Sylpheed ei kauheasti intohimoja herättänyt. Lojuihan peli vuoden ajan hyllyssä koskemattomana, sen jälkeen kun pelin ensimmäinen tehtävä oli mennyt läpi. Pakko kuitenkin myöntää, että peli parantaa pidemmälle edetessään kuin sika juoksuaan. Ja kun vauhtiin pääsee, peli pitää otteessaan loppuratkaisuun saakka.

Locoroco näytti vahvasti esimerkkiä, että Nintendon DS ei toki ole ainoa laite jolla pääsee pelaamaan innovatiivisia pelejä. Nyt käsikonsolien sotatantereelle marssii pienet patapon soturit, jotka ovat syösty vallasta Zigotonien mailman valloituksen yhteydessä. Pelaajalle annetaan kaksi rumpua, joiden avulla hänen pitää komentaa pientä Patapon armeijaa kohti luvattua maata ja kunniaa. Vastaan asettuu toinen toistaan vaarallisempia hirviöitä, sekä pahamaineinen Zigoton armeija.

Haze kuuluu ehdottomasti tämän vuoden suurimpiin pettymyksiin, se lunastaa lupauksensa vain harvassa kohtaa ja jää hyvin tehokkaasti "Halo tappaja" maineensa alle.
Pelin suurimmat ongelmat löytyvät lyhyessä kestossa, huonossa tekoälyssä, huonossa grafiikassa sekä juonen toteutuksessa.

Call of Duty oli yksinpeliltään tylsä ja niin nähty. Moninpeli mielestäni hyvinkin viihdyttävä Livessä.

Moninpelin dynaaminen WAR-pelimuoto oli loistava ja siihen ei meinannut kyllästyä millään. Asetasapaino ei ollut aivan kunnossa ja n00b tube-miehet pääsivät hiukan liikaa hallitsemaan. Saksalaisten kertalaukeava ja hetitappava pulttilukkoinen Kar oli pelimiehen valinta sarjatuliaseiden sijaan.

Pimennän pelihuoneeni. Käynnistän keskiraskaan 5.1. kotiteatterijärjestelmäni ja 50" Sonyn televisioni. Lataan Playstationiin uuden Condemnedin. Olen yksin kotona rivarissani joten väännän volyymit kipurajalle kaakkoon. Tätä on odotettu. Kunnon kauhupeli isolla äänellä ja kuvalla.

Kolmen vartin päästä aukaisen oven ja suuntaan keittiöön. Päässäni tuntuu kummalliselta. Jotenkin ahdistaa. Keitän kahvia. Istun hiljaa keittiön pöydän ääressä ja hoen itselleni: "Se on vain peliä. Sie olet yli 30 vee. Se on vain peliä."

Paavi hyvin tuossa aiemmin tiivisti sen mikä teki minulle rakkaasta Halosta niin suuren. Kilpailullinen pelaaminen, toimiva, edistyksellinen pelimekaniikka, tiukat ja tasaiset pelit olivat Halon suola ja pippuri.

Stranglehold iski puskista. Toki John Woon elokuvat ovat aina olleet mieleeni, mutta silti joka kerta kun pelin kannessa loistaa jokin elokuvamaailmassa menestynyt henkilö tai brändi, alkavat hälytyskellot soimaan. The Chronicles of Riddick oli elokuvapelien osalta iloinen poikkeus, ja Stranglehold voidaan lisätä samaan kategoriaan.

Call of Duty 4 lukeutuu helposti kaikkien aikojen parhaimpien konsoliräiskintöjen harvaan joukkoon. Elokuvamainen, tunnelmallinen ja kaikin puolin nautittava yksinpeli tarjoaa komeaa ruudinkatkuista sotafiilistelyä muutaman illan tarpeisiin. Yksinpeliä voisi haukkua turhan lyhyeksi, mutta toisaalta tällaisenaan se ei sisällä mitään ylimääräistä täytettä, vaan tarjoaa kohtuullisesti vaihtelua ja pitää mielenkiinnon yllä koko pituutensa ajan.

Mass Effect on vahvasti Biowaren vanhempien Knights of the old republicien tyyliin tehty eeppinen avaruusooppera. Hieno juonenkerronta ja luontevalta tuntuva interaktiivinen dialogi ovat ilman muuta tämän kohtuullisen toimintapainotteisen roolipelin parasta antia yhdessä huolella suunnitellun pelimaailman kanssa.

GTA IV on kaikinpuolin hiottu ja ainutlaatuinen pelikokemus. Pelattavuus, visuaalinen ilme ja etenkin äänimaailma ovat parasta A-luokkaa. Alkuun peli iskee lujaa, ja Rockstarin tuotosta on nostamassa jo vuoden parhaan pelin kärkikamppailuun. GTA kaatuu kuitenkin omaan ylivertaisuuteensa. Se tarjoaa pelaajalle jopa liian paljon tekemistä, jotta mielenkiinto kestäisi alusta loppuun. Tehtäväkuviot on koettu jo aiemmissa osissa, ja mitä pidemmälle peli etenee, sitä yksitoikkoisemmaksi ja tylsemmäksi peli muuttuu.

Vaikka yksinpeli ei jaksanut kantaa omalla kohdalla aivan sinne loppuun saakka, jäi pelistä hyvät muistot sen kotimaisen verkkoskenen ansiosta. Kun 20-pelaajan Suomi-partio pääsee vauhtiin, on jälki sen mukaista :)

Peli edustaa lokalisoinnin kohdalla parasta mitä pleikkarilla nähty tähän mennessä. Roolihahmot todella saavat sielun hyvän ääninäyttelyn myötä. Imi mukaansa.

Ollut nautittava kokemus kaikinpuolin. Tykkää pelata tälläisiä monipuolisia verkkosotia, kun et ole sidottu vain siihen ahtaaseen rooliin jalkaväen miehenä, jossa kivääri ja mies on se kaikkeus.

Maisemien puolesta lähellä omaamme, löytyy koivikkoa ja vehreää maalaismaisemaa vesistöineen. Tämän pelin mukavia erikoisuuksia on maiseman osittainen hajoaminen, joka varsinkin talojen kohdalla on osa taktisuutta, ainakin näin sinkomiehen näkökulmasta :) Äänimaailma parasta mitä kuultu tähän asti, myös mukana siinä sopassa josta syntyy se Battlefield -tunnelma.

IGN oli oikeassa. Paras pelidiili koskaan.

Mukana maailman paras räiskintä ja kaksi sen lisäriä, hulvattoman hauska TF2 sekä aivoja venyttävä Portal.
Tulisipa Episode 3 jo.. Half-Life kannattaa kokea jo lähes pelkästään mainion tarinankerronnan takia. Välivideoita ei ole ja tarkkasilmäiset saavat pienistä yksityiskohdista paljon irti.

Pakkohankinta.

Haukkoja on tullut jauhettua ipanasta saakka, niin ainahan uusin on testattava.

Aivan liikaa turhia, täysin skeittaamiseen liittymättömiä tehtäviä. Esimerkkinä mainittakoon katoilla kiipeily Bam Margeran kanssa. Tähän vielä päälle paskat kävelykontrollit. Oikeasti, Neversoft? Oikeasti? Huonot ääninäyttelijät(kieltämättä sivuseikka, mutta harvoin tuntee näin suurta myötähäpeää). Liikaa uusia ominaisuuksia. Peli on muutenkin täynnä jo ennestään turhaa tilpehööriä.

Onhan tämä GTA, siitä ei pääse yli eikä ali. Ei tätä silti vain jaksa pelata samalla innolla kuin aikaisempia. Tiedä sitten johtuuko se iästä vai mistä, mutta yhden läpipeluun jälkeen Nikon seikkailut ei enää oikein kiinnosta.

Silti yksi nykyisen sukupolven parhaista peleistä.

Komppaan Esaa, tosin mun mielestä ehkä jopa hiukan riisuttu versio. AI on myös liian agressiivinen, jolla varmaan pyritään nopeuttamaan pelejä entisestään. Nopein tapa voittaa on lähes on suora hyökkäys, joka on mielestäni tylsää. Space Race voitto FTW!

Silti pirun koukuttava, niin kuin aina.

Tälläiselle sunnuntai-kuskille ihan sopivan oloinen formula-peli. Täysin lokalisoitu.

Video tuli joskus tehtyä Monacon katuradasta: http://www.youtube.com/watch?v=GHZwZ8se_Mg

Tarjosi kohtuullisen yksinpelin päälle erinomaisen verkkopelin.

Mukava suoraviivaista toimintaa, ollakseen kuitenkin myös roolipelaamista. Video siitä piti muistoksi jättää: http://www.youtube.com/watch?v=4deT59H9EDA

Tässä samoja hyviä aspekteja kuin Battlefield-pelisarjassa, kun monipuolisuus tekee taistelusta värikkään. Siihen päälle vielä 32 pelaajan serverit ja erinomainen verkkokoodi. Nami.

Täydestä lokalisoinnista lisäksi vielä plussaa.

Video tuli aiheesta joskus tehtyä: http://www.youtube.com/watch?v=N3e2jloBk1Q&fmt=18

Esipuhe tulevasta ja hyvä sellainen. Haastetta riittää niin yksin- kuin verkkopelin puolella. Silityslautakin sai uuden ilmeen, kun siihen bygattiin kiinni ratti ja alle polkimet.

Video Lontoon katuradasta: http://www.youtube.com/watch?v=QrpkOl0Xp-U&fmt=18

Kaikesta upeasta huolimatta, lievähkö pettymys. Silti kokemisen arvoinen ja hieno peli!

Graafisen ulkoasun ei kannata antaa hämätä, kyseessä on todella ihan oikea golf-peli. Verkon puolelta löytyy peliseuraa helposti, eikä tarvitse olla mikään kalakaveri sen suhteen. Aitoja onnistumisen tunteita, kun haastavuutta kuitenkin riittää.

Gran Turismo5: progolue oli valitettavasti minulle pienimuotoinen pettymys. Ratoja oli vain muutama ja useimmat näistä olivat simppeleitä ovaaleita muutamalla mutkallaan. Nettipeli puolella kisailu tuntui parhaimmillaan turhauttavalta, ei siksi etteikö ajaminen olisi onnistunut mutta röyhkeät kilpakumppanit romuralleineen ja ihmeelliset haamuauto ratkaisut sekä kilpailu valikot toivat niin keskeneräisen kuvan pelistä.

Everybodys golf tuo mukavaa vaihtelua räiskintäpelien keskelle. Anime ulkonäöstään huolimatta peli sisältää varsin tiukan golf simulaattorin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Yksinpeliä tarjoaa kymmenittäin samankaltaisia kilpailuja eri sää ja sääntö olosuhteissa. Tähän on tietysti mausteena lisätty pienimuotoinen hahmon kehitys sekä avautuvat radat sekä mailat. Muuten yksinpeli on pelin suurin heikkous.

Metal Gear solid4 vie neliosaisen sarjan hienosti päätökseen. Tarinassa ei olla liiemmin oikaistu vaan useimmat aiempien osien luomat kysymykset saavat tarvittavat vastaukset. Tarinan kerrontaa tehostetaan vielä runsailla puhekohtauksilla ja välianimaatioilla joita ei kuitenkaan pakoteta katsomaan mikäli haluaa suoraan toimintaan.