Battlefield: Bad Company
Hyvällä huumorilla höystetty vapaa räiskintä peli. MP en testaillut.
Hyvällä huumorilla höystetty vapaa räiskintä peli. MP en testaillut.
Vuoden parasta antia fantasia nälkäisille. Kevyttä roolipelaamista mielenkiintoisessa maailmassa jossa on paljon tekemistä.
Autopeli, joka hakee vertaistaan vielä yli vuosi julkaisunsa jälkeen.
Autoja ja säädettävää löytyy mielinmäärin.
Jokaisen autoilusta pitävän xbox360-konsolin omistajan pakko-ostos.
Pelin tunnelma pitää otteesaan loppuun asti. Pelin olisi toivonut olevan pidempi, mutta näinkin peli ansaitsee täydet 5 tähteä!
Mahtava tarina, mukaansatempaavat dialogit ja mielenkiintoinen miljöö. Mielestäni jopa parempi kuin KOTOR:it.
Valtava pelimaailma ja jopa 200 tunnin edestä pelattavaa. Peli sisältää kuitenkin valitettavan paljon bugeja ja ruudunpäivitys tahmaa turhan paljon. Tästä huolimatta tämän sukupolven parhaimpia roolipelejä.
Peli, jonka vuoksi 360 tuli aikoinaan ostettua.
Taattua Halo laatua. Kampanjan osalta ei aivan ykkösen tasolle päästä, muttat äydellinen moninpeli nostaa pelin omalle tasolleen.
Conanin voi oikeutetusti sanoa olevan köyhän miehen God of War - tai paremminkin Heavenly Sword. Etenkin pelimekaanisesti erot HS:ään ovat kovin pieniä, ja vaikemmallakaan tasoilla pelimekaniikka ei vain ole kovin haastavaa ja syvää. Tämä ei suinkaan ole etenkään Conanin kohdalla huono asia, päinvastoin. Conan on viihdyttävää mätkettä jossa veri lentää ja tissit näkyy ja mitään muuta se ei yritäkään olla. Kun peli on audiovisuaalisesti keskinkertaisen yläpuolella ja tarinakin istuu peliin kuin nyrkki kamelin otsaan, pelasin Conan läpi ihan mielellään.
Peli, jossa CIA-agentti kaataa väliamerikkalaista hallitusta ei voi olla kokonaan huono, eihän? Just Causessa on ainekset paljon parempaankin peliin, mutta valitettavasti pakonomainen alueiden valloittelu alkaa nopeasti käydä vanhaksi.
Teknisesti kyseessä ei ole mitenkään mullistava tuotos, äänet ja grafiikka ajavat asiansa, ja helikopterin kyydistä maisemia voi nähdä vähän kauempaakin. Ehdottomasti hauskinta pelissä on liitovarjoilu satunnaisten autojen vetämänä ja mahdollisuus kaapata helikopteri lennosta.
kastlen upea arvostelu sai ainakin minut tämän kyseisen pe...epäpelin ostamaan.
wii fit on hyvinkin omaperäinen "kuntoilu"väline, joka jaksaa huvittaa vielä pidemmänkin session jälkeen. varsinkin kavereiden kanssa tästä saa kyllä paljon huvia irti, vaikka hahmon vaihtaminen onkin tehty erittäin kömpelöksi.
kuntoiluun tämä sopii ehkä soffaperunoille, ei muille. painoa on kyllä mukava seurata tämän avulla, tuleepa siinä samalle tämä painoindeksi ja kehitystä on helppo seurata taulukoiden avulla.
edelleen tämän genin yksi parhaimmista peleistä, joka jaksaa vieläkin porskuttaa. graaffinen ilme on mitä kaunein ja pelattavuus on rautaa. jos jotain huonoa pitäisi pelistä kaivaa, niin luultavasti menisi ääninäyttelyn puolelle, jota ei siis ole.
Yksinpelille kolme tähteä, multiplayerille täydet viisi! Puutteistaan ja bugeistaan huolimatta mikään mp ei ole minua näin kovasti koukuttanut sitten Subspacen.

Pandoran lippaaseen on kätketty myytin ja tiedon salaolennot, muinaisten voimien lukitsemana ihmiskunnan säilyttämiseksi. Siellä ne ovat odottaneet ikuisuudet vapauttamistaan hallitakseen maailmaa taas kerran. Kun varas nimeltään Deckard palkataan ryöstämään muinaisesine, hän tietämättään käynnistää ihmisen ja myytin välisen sodan.
Pelin tarina oli aika pettymys kun sitä vertasi ensimmäiseen Haloon, tarinasta puuttui vain se jokin, varsinkin lopetus tuntui olevan sutaistu kiireellä. Lisäksi balanssi kampanjassa oli päin honkia, panoksia pitää kokoajan etsiä lisää, viholliset kestävät lippaita vaikka ampuisi päähän, lisäksi Master Chief kestää osumia naurettavan vähän verrattuna muihin.
Ihan aluksi on tehtävä selväksi, ettei allekirjoittanut ole varsinainen FPS -genren ylin ystävä, vaikka toki erityisesti samalla sohvalla pelattavat co-opit á la Gears of War ja Halot ovatkin maistuneet. Yksinpelattavina peleinä shootterit ovat tuntuneet varsin puiselta ja kun tähän tilanteeseen vielä lisätään pahamaineinen EA ja kulahtanut WWII teema, ei ihan heti uskoisi, että Medal of Honor: Airborne yllättää positiivisesti.
Kyllähän Just Cause oli hauska peli - ennen GTA4:ää. Mutta koska on epäreilua verrata kaksi vuotta aiemmin tullutta peliä GTA4:ään, teeskentelen arvostelussa ettei GTA:ta olisi koskaan tullutkaan. Päähenkilö tuntuu jostain syystä putoavan aina jaloilleen eikä kaadu koskaan, kuvakulma on huono, automaattitähtäys tekee kaiken liian helpoksi, ampuessa pää- ja jalkaosumilla ei ole eroa, autot ovat höyhenenkevyitä ja leijuvat 10 senttiä ilmassa (kuten myös kaikki ihmisetkin, jopa enemmän paikasta riippuen) ja sivutehtävät toistavat itseään. Oikeasti. Plussaa mahtavista stunteista.
Buginen kuin mikä, muuten loistava peli. Päätarina ei jaksa erityisemmin kiinnostaa, mutta sen sijaan muut tehtävät ovat suurimmaksi osaksi todella mielenkiintoisia ja tutkittavaa maailmasta löytyy järjettömän paljon. Hahmoaan voi kehittää uskomattoman monella eri tavalla ja ulkonäön muuttaminen on melkein liian yksityiskohtaista. 300 pelituntia meni joka paikan tutkimiseen ja lisäosiin.
Aivan liian lyhyt, ja buginen peli. Jaksaa viihdyttää yhden läpiveto kerran, jonka jälkeen peliä ei yksinkertaisesti enään vain jaksa. PS2 ja PS3 Ratchetit ovat moninkerroin parempia ja viihdyttävempiä.
Kaiken lisäksi peli on tavattoman lyhyt, vaikka PSP:eelle onkin suunniteltu.
Parhaita moninpelejä ikinä, konsolisukupolvensa paras peli. Peli näyttää ja kuulostaa vieläkin hyvältä, mutta tärkein toimi liki täydellisesti, pelattavuus. Loistava niin casual- kuin turnausmielessäkin. Peli johon ei voi kyllästyä.
Ei "aitojen" final fantasyiden tasoinen, mutta ihan pelattava tämäkin oli.