Vuosi 2012 ei vaikuttanut etukäteen järin lupaavalta kevyempien kaahailuiden ystäville. Genre ei vetoa enää entisaikojen tapaan suuriin massoihin, mikä näkyy tarjonnan määrässä. Jälkeenpäin voidaan kuitenkin huojentuneena todeta, että kuluneeseen 12 kuukauteen mahtuu sentään muutama valopilkku. Artikkeliin valikoitui neljä eniten omassa konsolissa kilometrejä niellyttä ehdokasta.
Kevään aikana kauppoihin saatiin niin suomalaisen Bugbearin kehittämä Ridge Racer: Unbounded kuin Codemastersin Dirt: Showdown. Loppusyksystä koettiin seuraava onnistumisten aalto, kun Forza Horizon ja Need For Speed: Most Wanted kirmasivat avoimen maailman laitumille. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kaikki ovat Need For Speediä lukuun ottamatta enemmänkin spinoffeja kuin varsinaisia jatko-osia. Rohkeimmin uusille laduille lähdetään Ridge Racerissa, joka tekee lähestulkoon täydellisen irtioton edeltäjistään. Ryhmän edustajat eroavat myös varsin selkeästi toisistaan. Sekalaisen seurakunnan keskinäinen paremmuus riippuu luonnollisesti jokaisen omista mieltymyksistä. Leikkimielinen vertailu lienee silti joulua odotellessa paikallaan.
Pronssinen törmäyskilpa
Keväiset julkaisut eivät aivan yllä kirkkaimpaan kärkeen, joten pronssista päätyvät kisaamaan runsaasti peltiä romuttavat Dirt: Showdown ja Ridge Racer: Unbounded. Codemastersin spinoffin ensitraileri aiheutti lievää hämmennystä fanien keskuudessa. Osa povasi typistettyä latausversiota, joka keskittyisi yhteen pelimuotoon tai pelkästään verkkopuoleen. Lopputuloksena saatiin kuitenkin täyslevyllinen ajeltavaa uramoodeineen ja moninpeleineen. Etenkin teknisesti peli kohoaa erinomaiselle tasolle. Yllättäen sarjalle tuttu kulmakivi loisti poissaolollaan, kun yksinäiset pikataipaleet jätettiin kylmästi rannalle ruikuttamaan. Erilaisten romurallivariaatioiden ja Gymkhana-tapahtumien ympärillä pyörivä rallattelu viihdyttää lyhyissä annoksissa. Siitä huolimatta sooloura ei jaksa innostaa järin pitkään. Kavereiden kanssa meno sitä vastoin maistuu herkullisen hauskalta kattavien moninpelivaihtoehtojen ansiosta.
Ensimmäistä kertaa sarjan historiassa länsimaisen kehittäjän voimin porskuttava Ridge Racer: Unbounded etenee päinvastaista reittiä. Paperilla hyvältä vaikuttanut verkkototeutus lässähti miltei täydelliseksi pannukakuksi peliseuran uupuessa. Yksinäiselle kuskille tarjotaan silti kosolti viihdettä. Bugbearin tavaramerkit, kuten loistava fysiikanmallinnus ja tiukka ajettavuus, pääsevät oikeuksiinsa Shatter Bayn mielikuvituskaupungin mutkaisilla reiteillä. Virkistävän armottomaksi ruuvattu vaikeustaso koukuttaa yrittämään kisoja yhä uudelleen, kunnes kirkkain mitali vihdoin kilahtaa tilille. Erityismaininnan ansaitsee myös helppokäyttöinen sekä yllättävän monipuolinen rataeditori. Konsolipeleissä harvinainen ominaisuus jää tosin hieman torsoksi aktiivisen yhteisön puutteessa.
Sora-areenoita asuttavan romurallin ja kaupunkien kaduille keskittyvän driftailun paremmuuden määrittäminen ei ole helppoa, mutta vaaka kallistuu suomalaistiimin hyväksi. Sinivalkoisten lasien lisäksi päätöstä voi perustella vaivannäöllä. Codemastersin kesähitti tuntuu välityöltä, jossa kierrätetään vanhaa runkoa uudella kuorrutteella. Bugbearin luomus sen sijaan eroaa riittävästi kehittäjän aiemmista töistä puhumattakaan japanilaislähtöisen sarjan kliinisistä edeltäjistä. Kaavoihinsa kangistuneen pelisarjan irtiotto osoittaa ennakkoluulottomuutta myös julkaisija Namco Bandailta. Harmittavasti panostus tuskin kannatti kaupallisesti, sillä peliä ei nähty lähelläkään myyntilistojen kärkeä. Mikäli Ridge Racer: Unbounded on vielä kokematta, kannattaa aukko sivistyksessä ehdottomasti paikata. Hinnasta hankinnan ei pitäisi jäädä enää kiinni.
Kultataisto
Marraskuun taitteessa vauhtia rakastavien kukkarot joutuivat koetukselle, kun Forza Horizon ja Need For Speed: Most Wanted ilmestyivät perättäisinä viikkoina. Parivaljakko nousee kisaamaan vuoden parhaan autopelin tittelistä. Niitä yhdistää rautaisen laadun ja avoimen maailman toteutuksen lisäksi vahva panostus yhteisöllisyyteen. Forza vannoo realistisen ajettavuuden nimeen muuttaen pelkästään ympäröivät puitteet katu-uskottavampaan muotoon. EA:n pitkäikäisen sarjan tuorein osa puolestaan luottaa rehdin arcademaiseen tuntumaan satojen metrien sivuluisuineen.
Criterionin kehittämää Need For Speed: Most Wantedia verrataan usein syystäkin studion hittiin, Burnout Paradiseen. Tosin tällä kertaa kilvanajoa hämmentää aina valpas virkavalta. Toisena selkeänä erona alle annetaan lisensoidut menopelit mielikuvituskaarojen sijaan. Autokanta keskittyy eksoottiseen tarjontaan, joita tavallinen tallaaja pääsee ihastelemaan lähinnä Top Gearissa. Fairhavenin ympäristö huumaa monipuolisuudellaan: pilvenpiirtäjien ja puistoalueiden keskeltä siirrytään saumattomasti jylhiin metsämaisemiin sekä hyppyreillä kuorrutettuihin teollisuusalueisiin. Kadut täytetään hajoavalla rekvisiitalla, joka elävöittää maailmaa. Aggressiivisen kisaamisen tunnetta tehostetaan ympärillä leijailevan romun lisäksi dramaattisilla törmäysanimaatioilla.
Forza Horizon lähestyy aihetta vastakkaisesta suunnasta. Vaikka Ferrarit ja Lamborghinit ovat menossa mukana, ei valikoimassa karsasteta vanhempia tai laiskempiakaan kulkineita. Need For Speedistä poiketen autoja pääsee virittelemään varsin kattavasti unohtamatta kevyttä ulkoista tuunausta. Coloradon ympäristö ei ensisilmäyksellä vaikuta yhtä monipuoliselta kuin Criterionin luoma mielikuvituskaupunki. Tarkempi tutkailu kuitenkin paljastaa, että kyseessä on tarkkaan mietitty kokonaisuus täynnä mielenkiintoisia reittejä. Osa kisoista käydään muun liikenteen keskellä, mutta poliisit puuttuvat tyystin katukuvasta. Virkavallalle ei olisi juuri tarvettakaan, sillä törttöilystä ei palkita. Törmäystilanteissa toisiinsa tökerösti töksähtelevät autot kielivät kehitystyön keskittyneen muualle kuin näyttävien kolareiden mallintamiseen.
Molemmat pelit edustavat erinomaisia teknisiä taidonnäytteitä. Luonnollisen näköinen Forza ihastuttaa etenkin sulavuudellaan ja kauniilla yleisilmeellään. Näyttäviin erikoisefekteihin luottava kilpakumppani tarjoilee ruudun täydeltä komeaa tykitystä. Most Wanted tuntuu kuitenkin sinnittelevän jo konsolin suorituskyvyn äärirajoilla. Satunnaiset ruudunpäivityksen notkahdukset ja tekstuurien sekoamiset rokottavat arvosanaa. Audiopuolella tilit menevät tasan. Forza nauttii laajemmasta musiikkivalikoimasta, kun EA:n kovat tuotantoarvot kantavat hedelmää miehekkäämmillä moottorinmurinoillaan.
Ruutulipun heiluessa arcadekaahausten herruuden vie Forza Horizon. Most Wantedin nousemisen piikkipaikalle estävät ärsytyskynnyksen ylittyminen aika ajoin sekä suppeammat moninpelimahdollisuudet. Etenkin maaliviivan jälkeen jatkuvat poliisijahdit ja räikeästi huijaava tekoäly kiristelevät hermoja. Forza käyttää kuminauhaefektiä huomattavasti lempeämmin. Lisäksi sen eduksi on todettava erinomainen lähestyttävyys. Kokemusta voi helposti muokata omia mieltymyksiä vastaavaksi tekoälyn tasoa tai ajoapujen määrää säätämällä. Most Wantedissa täytyy tyytyä ennalta määrättyyn vaikeusasteeseen.
Varmoja valintoja
Kaikki neljä ehdokasta tarjoavat lopulta takuuvarmaa viihdettä genren ystäville. Mikäli mielii luisutella
mutkiin kolmesataa lasissa, kannattaa ostopäätös tehdä Ridge Racer: Unboundedin ja Need For Speed: Most Wantedin välillä. Samalla kannattaa miettiä, hakeeko pelkästään tiukkaa yksinpeliä vai yhteisöllisempää kokemusta. Dirt: Showdown soveltuu puolestaan erityisesti offroadin ystäville, mikäli erikoiskokeiden puuttumisen voi antaa anteeksi. Forza Horizon vakuuttaa tasaisen varmasti joka osa-alueellaan. Asfalttikisoja rytmittävät satunnaiset hiekkapätkät, joita ajelee mielellään. Sekä yksin- että moninpelaajat otetaan huomioon erinomaisesti. Kaahaaminen tuntuu palkitsevalta niin ratilla kuin ohjaimella. Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan, mitä vuosi 2013 tuo tullessaan. Toivon mukaan silloin pakkaa sekoittavat myös seuraavan sukupolven konsolit, ja uudet upeat autopelikokemukset.
