Battlefield 3: End Game viimeistelee sotapeliin suunnitellun viiden laajennuksen paketin. Lisäkivan suola on ennen kaikkea kaksi uutta pelimuotoa, lipunryöstö ja ilmaherruus, mutta piristystä taistelutantereelle tuodaan myös karttojen, toimeksiantojen ja ajoneuvojen muodossa.

KonsoliFIN-toimituksen leipiintynyt reservialiupseeri J. Pikkarainen jätti kotiväen taakse ja siirtyi rintamalle ottamaan vihollisen (lippu)tangosta mittaa.

End Game

End Game tarjoaa sisällön puolesta laajennusten kattavimmat uudistukset. Perinteisiä toimeksiantoja ja karttoja mielekkäämmäksi nousevat kaksi uutta pelimuotoa, joista etenkin lipunryöstö on kaivattu lisä lajivalikoimiin. Vastustajan tukikohdassa sijaitseva lippu pitää varastaa omaan päätyyn, mutta samanaikaisesti osan tiimistä täytyy puolustaa omaa tankoa vihollisilta. Pisteet ryöstöstä napsahtavat nimittäin tilille ainoastaan silloin, kun oma on edelleen turvattuna. Tämä tekeekin lipunryöstöstä hyvin tiimipainotteisen pelimuodon, joka vaatii molemminpuolista tavoitepelaamista yksilösuoritusten sijaan. Hetkittäin tätä näkee onneksi myös satunnaisporukalla pelatessa.

Air Superiority vie sodan puolestaan taivasalle. Perinteisenä Conquestina toimiva pelimuoto käydään yksinomaan hävittäjien välityksellä, joten olohuoneen punertavat paronit pääsevät näyttämään taitonsa tikun varressa. Henkilökohtaisesti pelkillä hävittäjillä sotiminen ei pelin lentomekaniikalla ole järin antoisaa, ja pelimuodossa menetetään suurin osa Battlefieldin verkkomatsien viehätyksestä. Ilmaherruudesta olisi mieluusti taistellut myös taisteluhelikoptereilla.

Lisätyistä ajoneuvoista mielekkäimmäksi nousevat nopeat moottoripyörät, jotka ovat omiaan lipunryöstössä. Kahden istuttavilla prätkillä pystyy taittamaan taistelukentän hetkessä läpi, ja uudet kartat ovat suunniteltu varta vasten mopoilla tehtäviä ilmalentoja varten. Vauhdikkuudesta huolimatta yksi Javelin-mies tiputtaa horisontissa liihottavan prätkäjengiläisen hetkessä. Molemmat puolet saavat lisäksi ilmatorjuntajeepit, joiden toissijaiset raketit tekevät vahinkoa myös maajoukkoihin. Armored Killissä debytoinut rahtikone palaa End Gamen Conquest-pelimuodoissa, mutta tällä kertaa laskuvarjojääkärien ohella lentokoneesta voi pudottaa oman tiiminsä tueksi rynnäkköpanssarivaunuja.

Taistelutantereet

Neljä uutta karttaa on suunniteltu nopeatempoista joukkuesotaa varten. Vuodenajoista teemansa ottavat tantereet tuovat lisäväriä entuudestaan tuttuihin kenttiin ja ovat muutenkin pohjakaavaltaan hyvin suunniteltuja ryhmäpohjaiseen toimintaan. Lisäksi ne ovat keskenään kiitettävän erilaisia.

Keväinen Kiasar Railroad on nelikon parhaimmistoa. Toiminta tapahtuu metsän siimeksessä sijaitsevan puutehtaan ympäristössä, joka on maaston muodoltaan vaihtelevaa ja tarjoaa paljon suojaa niin puiden kuin kukkuloiden kautta. Alue on etenkin moottoripyörille otollinen, mutta tukikohdat suoraan yhdistävä rautatie sekä rannikon kautta kulkeva autotie mahdollistavat nopeat siirtymät myös raskaalle kalustolle.

Kentän etu on ennen kaikkea maaston monimuotoisuudessa. Kukkulat toisen perään tekevät Kiasar Railroadista ehkä kuoppaisimman kentän koko pelisarjan historiassa, mutta vaihtelevat pinnanmuodot tuovat karttaan kosolti taktista näkökulmaa. Tukkikasat, kivet ja tiheät metsät tarjoavat paitsi suojan myös hyviä väijymispaikkoja jalkaväelle.

Nebandan Flats sijoittuu auringon korventamalle peltoalueelle, joka ei tarjoa liioin suojaa. Lähes täysin tasainen maasto pakottaa kulkemisen ajoneuvoissa, sillä omasta tukikohdasta on miltei suora näköyhteys vihollisen aloituspaikkaan. Välimaasto koostuu lähinnä yksittäisistä heinäpaaluista, laakeasta pellosta sekä yksittäisestä navetasta kentän laidalla. Omasta charmistaan huolimatta kyseessä on selkeästi uusien karttojen heikoin lenkki, sillä taistelu pakotetaan yksinomaan ajoneuvoihin.

Syksyiseen vuodenaikaan sijoittuva Operation Riverside on niin ikään uutukaisten parempaa osastoa. Joen halkoma alue jakaa osapuolet veden molemmin puolin. Keskellä sijaitseva voimalaitos ja sen sähköverkostot dominoivat ympäristöä, joka on omiaan jalkaväelle. Valtavat kivenlohkareet, pienet hökkelit ja kukkulat tarjoavat paitsi suojaa, myös upeita hyppypaikkoja prätkähulluille lipunvaltaajille. Kentän pitkää sivua koristavat tiet, jota pitkin raskas kalusto pystyy liikkumaan.

Operation Riverside on oikeastaan ainoa kenttä, jossa jalkaväki pystyy kuljettamaan lipun vihollistukikohdasta omaan päähän jalan, sillä maaston muodot ja lukuisat hökkelit tarjoavat suojaa tulelta miltei koko matkan ajan. Kartta on muutoinkin suunniteltu erinomaisen hyvin tiivistä sodankäyntiä ajatellen.

Sabalan Pipeline tuo toistamiseen lumen Battlefield 3:n sotatantereelle. Karttaa hallitsee keskellä sijaitseva öljyjalostamo, jonka putket ylettyvät miltei joka puolelle kenttää. Täten ne tarjoavat myös nopean – joskin vaarallisen – siirtymän jalkaväelle. Muutoin alueen kulkuyhteydet ovat melko kapeat ja helposti puolustettavat, joskin tukikohdat toisiinsa yhdistävä tie avartuu laajemmaksi alueeksi.

Pelattavuuden osalta Sabalan Pipeline on näennäisen aukea, mutta se tarjoaa siitä huolimatta lukuisia suojapaikkoja ja näköesteitä niin jalkaväelle kuin ajoneuvoille. Öljyjalostamo ja pari muuta korkeampaa rakennelmaa ovat myös otollisia tarkka-ampujille. Ympäristönä Sabalan antaakin ehkä nelikon monipuolisimman kattauksen sotimiseen, sillä sen kenttäsuunnittelu suosii niin yksittäisiä sotureita, raskaita ajoneuvoja kuin helikoptereita.

Battlefield 3:n viimeinen laajennusosa End Game päättää lisäsisällön komeasti. Neljää uutta tannerta tuovat sopivasti vaihtelua vanhojen karttojen joukkoon, mutta laajennuksen todellinen kruunujalokivi on viimein mukaan saapuva lipunryöstö. Toivottavasti Battlefield 4:n verkkomittelöt pitävät pelimuodon sisällään jo julkaisupäivänä.