Esikatselussa: Transworld Snowboarding

Kehittäjä: Housemarque
Julkaisija: Infogrames
Julkaisuaika: Marraskuu 2002
Valmiusaste: 99%

Transworld Snowboarding Suomesta, hyvää päivää

Viimeaikojen
Suomi-pelit ovat olleet kaikki laadukkaita. Remedyn Max Payne ja
Bugbearin Rally Trophy näyttivät, että vaikka Suomesta ei tulekaan
pelejä liukuhihnalta, ne ovat sitäkin paremmin tehty. Housemarquelta
muutama vuosi sitten tullut Supreme Snowboarding oli tämän linjauksen
ensimmäisiä pelejä ja samalla lumilautailupelien eliittiä, ja nyt House
tekee paluun rinteeseen Transworld -lisenssin alaisuudessa Transworld
Snowboardingilla. XboxFIN kävi tarkistamassa pelin paikanpäällä, ja
vaikuttaa siltä että Xboxin ensimmäinen täysin kotimainen peli on
taattua Suomi-laatua.

Lauta mukaan ja rinteeseen

Transworld
Snowboarding tuo pelaajalle 16 kenttää ja 10 laskijaa, sekä yhden
bonuksen molempiin näiden lisäksi. 10 peruslaskijaa ovat kaikki lajin
ammattilaisia. Käyttöön saa neljä erilaista lautaa kullekin sekä pinon
erilaisia asusteita. Kentät sijoittuvat ympäri maailmaa eri kohteisiin
ja Suomikin on edustettuna kahteen kertaan. Kolilta löytyy Half Pipe ja
Kittilästä Big Air. Rinteet eivät ole korkeuseroiltaan eivätkä
muodoiltaan oikeiden esikuviensa kaltaisia, vaan hauskuuskerrointa on
viilattu rajusti ylöspäin. Pudotusta löytyy enemmän kuin kroppa
oikeasti kestäisi, mutta se ei menoa ainakaan haittaa. Rinteet ovat
isoja niin leveydeltä sekä pituudelta, eikä keinotekoisia rajoja
tunneta. Maasto muodostaa tietysti omat rajoitteensa, mutta
periaatteessa rinne on kokonaan laskijan käytössä. Vaihtoehtoja onkin
käytössä mukavasti ja niiden kaikkien läpikäymiseen kuluneekin
luultavasti muutama hetki. Hyppypaikkoja ja grindattavia pintoja tuntui
olevan riittävän usein, ja muita esteitä ja objekteja radoilla tulee
vastaan todella usein.

Pelimuodoista pelissä
on Transworld Tour -uramoodi, yksittäinen lasku, 2-4 pelaajan moninpeli
joko jaetulla kuvalla tai vuorotellen laskien sekä Freeride eli
vapaalasku missä tahansa avatussa rinteessä. Moninpeli ei tue Xbox Live
-nettipelisysteemiä. Laskutapoja ja samalla rinnetyyppejä on 5
erilaista. SlopeStyle on extreme-urheilupeleille standardiksi
muodostunut pistelasku, jossa tavoitteena on erilaisten tehtävien
tekeminen. Malli on aivan sama kuin Tony Hawk's Pro Skater -peleissä.
SlopeStyle moodin ohella peli tarjoaa myös Backcountry -muodon, joka on
idealtaan aivan sama, mutta vaikeuskerrointa on vedetty korkeammalle
vaikeampien tehtävien ja ratojen avulla. Boarder Rally on kilpalasku,
jossa päätavoite on olla ensimmäisenä maalissa. Big Air ja Half Pipe
ovat puolestaan kaikille lajia seuraaville tuttuja. Big Airin
tavoitteena on saada yksi mahdollisimman hyvin onnistunut hyppy ja Half
Pipessa lasketaan puolikuorua lopputuloksen määräytyen käytetyn ajan
sekä tehtyjen temppujen yhteistuloksena.

Transworld
Tourin aikana pääsee tutustumaan kaikkiin rinteisiin ja pelimuotoihin.
Poikkeuksena monista peleistä, uramoodi ei kuitenkaan sisällä
hahmonkehitystä, eli lisäpisteitä taitoihin ei saa. Tämänkin johdosta
laskijoilla myös on eroja, eikä kaikista muodostu loppua kohti
täydellisiä laskijoita. Ammattilaista kun on kyse, ei taidoista
kuitenkaan ole puutetta. Pelin ammattilaisia pääsee näkemään myös
videoissa, joita pelistä löytyy jopa puolitoista tuntia.

Silmänruokaa

Transworld
Snowboarding on visuaalisesti häikäisevä. Vaikka sen pystyi havaita jo
kuvakaappauksista joita netissä on liikkunut jo pidemmän aikaa,
aiheutti peli silti "oho" -reaktion. Peli onkin ilmestyessään varmasti
yksi upeimpia konsolipelejä. Piirtoetäisyys kantaa todella pitkälle ja
maisemat piirtyvät kauniisti. Samalla grafiikka on myös tarkkaa, eikä
lähikuvissa laskijoistakaan erotu moitittavaa. Visuaalisuuden voisi
olettaa vaativan veronsa, mutta vaikka peli on vielä viilausta vaille,
on myös piirtonopeus kohdallaan, eikä hidastumista erottunut kuin
kaikkein kiivaimmissa kilpalaskukisoissa, joissa parhaimmillaan kuvaan
tunki 6 laskijaa samanaikaisesti.

Laskijoiden sekä
rinteiden luomiseen on käytetty lukematonta määrää valokuvia. Rinteet
on käyty kuvaamassa oikeissa paikoissa, aina puumökkejä ja taustalla
pilkoittavia vuoria myöten, joten pelaajalle tulee helposti tunne, että
tuollahan voisi olla oikeasti laskemassa. Etenkin laskijat ovat
erittäin hienosti luotu, jopa kasvojen liikkeitä myöten. Laskijoilta
myös löytyy ilmevalikoimaa, joka on vaikutuksessa laskun kanssa ja jota
voi sitten ihailla mukavasti uusinnoista. Uusinnoissa silmään pistää
myös se, että vaikka pelatessa huomasi piirtoetäisyyden vievän kauas
eteenpäin, huomaa sen piirtyvän myös taaksepäin samalla kaavalla. Pelin
valaistus on silmänruokaa parhaimmillaan. Erilaiset valot, hohteet ja
lamput loistavat illan pimeydessä upeasti. Vaikka talvi ja lumiset
maastot voivat kuullostaa mahdollisimman harmaalta ajatukselta, on
TWS:n värien käyttö monipuolista ja kaunista. Värejä on ympärillä
kaikkialla, ja niitä on paljon.

Äänipuoli tuntuu
olevan hoidossa ihan hyvin, joskaan mitään ihmeellistä mainittavaa
siitä ei tuntunut löytyvän. Taustaääniä kuulee niin autoista,
katsojista kuin laskijoistakin. Musiikkipuoli puolestaan vaikutti
erittäin hyvältä. Peli sisältää yli 70 kappaletta ja lisää saa
käyttämällä omia kappaleita Xboxin kovalevyltä. Jokaiseen rinteeseen on
myös oma kustomoitu soundtrack, ja kappaleiden vaihtaminen sujuu
nopeasti ja vaivattomasti napin painalluksella.

Pysyy pystyssä... pysyy pystyssä...

Kun
pelattavuus toimii, on laskeminen on helppoa. Ja näin se on myös
Transworld Snowboardingin kohdalla. Vertailukohtana on jälleen hyvä
pitää Tony Hawk's Pro Skateria, eli sisään pääsee nopeasti mutta
mestarin taidoista on alkuun syytä vain uneksia. Samankaltaisuus
mestari-Hawkiin tulee ilmi myös grindatessa, eli putken päälle päästyä
tasapaino pidetään pitämällä mittarin kohdistin mahdollisimman
keskellä. Kontollit ovat kohdallaan, ja tuttuja kaikille pelityyppiä
aiemmin pelanneille.

Kun tavoitteena on isojen
pisteiden metsästys, ei yksittäisistä hypyistä kerry tarpeeksi
pisteitä. Kombot ovat myös Transworld Snowboardingissa tärkeässä
roolissa. Periaatteessa koko kentän voi alusta loppuun tehdä jatkaen
vain yhtä komboa, mutta kaatumisen riski voi näkyä jo lievinä
hikipisaroina rinteen loppupäässä, sillä yksikin kaatuminen vie koko
kombon pisteet. Kaatuminen ei kuitenkaan ole kovinkaan helppoa, vaan
usein epäonnistuminen näkyy vain huonona alastulona tai vauhdin
loppumisena. Kombojen jatkamiseen aina vain pidempään on omat
temppunsa. Alastulotempun tehtyään saa muutaman sekunnin aikaa jatkaa
komboa seuraavalla liikkeellä, ja taustalla kasvavaa mittaria voi
tyhjentää boost-napin avulla jolloin lautailijaan saa hetkellisesti
lisävauhtia. Pistebonusta saa myös sytyttämällä lautansa tuleen, mikä
onnistuu vaikka hyppäämällä palavan tynnyrin yli. Kun lauta palaa,
tulee kaikki pisteet bonuskertoimen kera, joten tulien käyttäminen ei
ole pelkästään suositeltavaa vaan myös erittäin tärkeää kun tähdätään
ennätyslistan kärkipäähän.

1080 ja täydellinen alastulo?

Hype-juna
liikkuu, mutta tällä kertaa tuntuu että se päätyy oikealle asemalle.
Transworld Snowboardingissa on kaikki ainekset hittipeliksi, ja
jokainen pikkuasia vaikuttaa viilatulta loppuun asti. Mutta vasta
alkutalvi näyttää riittääkö pelattavuudessa pitkäikäisyyttä ja
monipuolisuutta mitä todellinen hittipeli vaatii. Pelityypiltään SSX:ää
ja Ampedia sopassa keittävä TWS löytänee kyllä ostajansa. Visuaalisella
puolella peli tulee varmasti keräämään paljon kehuja, mutta onko
Housemarquen uusimmasta extreme-urheilupelien kuninkaaksi? Ainakin Tony
Hawkin kannattaa olla nyt varuillaan, sillä Suomesta on tulossa
sellainen pommi rinteeseen että sen tuntee aivan huipulla saakka.
Transworld Snowboarding on viemässä itseään lumilautailupelien
tiennäyttäjäksi ja antaa talven Xbox-peleille loistavan lähdön.




Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi