The Walking Dead on juuri nyt kuumaa tavaraa. Robert Kirkmanin luoma sarjakuva on sittemmin levinnyt televisiosarjaksi ja episodipohjaiseksi peliksi, eikä loppua näy. Activision ja Terminal Reality iskevät kiinni samaan brändiin näillä näkymin ensi vuonna julkaistavalla The Walking Dead -pelillään. Puolen tunnin mittaisessa pressiesittelyssä käytiin laajalti lävitse pelin ominaisuuksia, mutta kaikki informaatio oli PR-miehen tarkoin sanelemaa. Pelistä ei ollut näytillä lainkaan videomateriaalia.

Terminal Realityn tuotos perustuu AMC:n tuottamaan televisiosarjaan. Lauseen voi kääntää myös siten, ettei pelillä ole Kirkmanin tukea. Kyseessä on ensimmäisestä persoonasta kuvattu selviytymisräiskintä, jossa seurataan Dixonin veljeksistä nuorempaa, Darylia, juuri zombiepidemian kynnyksellä. Tarinan syvemmät säikeet ovat vielä visusti varjeltu salaisuus, samoin alkuperäisten näyttelijöiden mahdollinen mukanaolo. Tekijät painottivat kaikesta huolimatta pitävänsä juonen ykkössijalla kerronnassa. Kakkosena ovat selviytyminen ja kolmantena vasta zombit. Henkilöhahmot olivat jääneet listalta pois.

Peli sijoittuu koko mantereelle. Ilmeisesti päänäkymänä on Yhdysvaltojen kartta, jossa pelaajalle annetaan vapaahko mahdollisuus liikkua kaupunkien välillä. Kohteen valittuaan määränpäähän edetään automaattisesti karttaa pitkin, mutta matkan aikana luodaan satunnaisia tapahtumia. Tällaisia ovat esimerkiksi selviytyjään törmääminen tai hylätyistä autoista muodostuva ruuhka. Jokaisessa tilanteessa pelaajalle annetaan mahdollisuus joko hoitaa homma saman tien tai palata taaksepäin ja etsiä mahdollisesti ongelmattomampi reitti haluamaansa kohteeseen. Jälkimmäinen vaihtoehto kuluttaa aina enemmän elintärkeää bensaa, mutta toisaalta peruuttamalla saattaa selvitä ihmisvahingoitta. Mikäli pelaaja haluaa kuitenkin hoitaa esimerkkitapauksen ruuhkatilanteen välittömästi, siirrytään pelissä ensimmäisen persoonan näkymään.

Ensimmäisen persoonan pelattavuudesta on vaikea esittelyn perusteella sanoa mitään. Päällisin puolin sitä hyödynnetään resurssien, kuten ruuan, bensan tai selviytymistarvikkeiden, haalimiseen ja tietysti zombiuhan luomiseen. Mikromanagerointi tuntui nousevan kuitenkin hallitsevaksi osaksi peliä. Pelaajan harteille asetetaan lukuisia eri päätöksiä, jotka vaihtelevat oman ryhmän koosta käytettävään kulkuneuvoon. Yksilölliset kanssaselviytyjät tuovat omat hyötynsä yhteisölle, esimerkiksi lisäämällä tavarankantorajaa tai keräämällä paremmin lääketarvikkeita, mutta jokainen ylimääräinen suu tietää nopeampaa ruuankulutusta. Samalla lailla pienempi auto kuluttaa huomattavasti vähemmän bensaa kuin iso maasturi, mutta yhtäältä siihen mahtuu myös paljon vähemmän tavaraa ja selviytyjiä mukaan reissun päälle.

Valinnat olivat koko esityksen ydin, mutta presentaation tapaan se jäi vain puheasteelle. Ilman mekaniikan näkemistä ja testaamista on mahdoton kommentoida homman toimivuutta. Paperilla kaikki kuulostaa äärimmäisen mielenkiintoiselta ja syvälliseltä, mutta käytännössä toteutus voi olla kummassa äärilaidassa tahansa. Kutina takamuksessani kääntää vaakakupin kohti epäonnistumista, sillä studion resursseihin – ja aiempiin tuotoksiin – nähden on haukattu aivan liian iso pala hoidettavaksi. Tahtoisin olla väärässä.

Syyhyä ei helpottanut pelimoottorin ja taistelusysteemin hehkutus. Studion omatekemällä koodilla pyörivä The Walking Dead näytti kuvissa äärimmäisen rujolta ja tönköltä. Toki kyseessä oli vasta ties mikä alpha-versio, mutta jos peli on tarkoitus julkaista jo ensi vuonna, ei ihmeisiin ole liioin aikaa. Visuaalista puolta kehuttiinkin lähinnä zombien osalta, sillä ne on rakennettu tuhansista eri vaihdeltavista osista, eikä yksikään otus näytä samalta. Kummasti heti ensimmäisessä kuvassa identtiset veljekset esittelivät purukalustoaan yleisölle, mutta julkaisua varten on tarkoitus luoda vielä tuhansia erinäköisiä ja erilailla liikkuvia ruumiinosia luomaan variaatiota.

Taistelu on tekijöiden mukaan viimeinen keino zombeja vastaan. Yksi zombi kaatuu vielä helposti, mutta kaksi on jo ongelma. Neljä on takuuvarma kuolema, ja eräässä kuvassa rehvasteltiin yli seitsemällä rumalla veljeksellä. Pakeneminen on ilmeisemmin zombien kansoittamassakin maailmassa opeista tärkein, mutta lähitaisteluun on kuulemma panostettu. Tätä demonstroitiin (puhein) erillisellä grapple-systeemillä, joka antaa monipuoliset mahdollisuudet taistella selviytymisestä zombeja vastaan. Mieleeni nousi jostain syystä UFC-pelien kaltainen mekaniikka.

Lopuksi esiteltiin dynaamista tekoälyä, jonka avulla zombeista on pyritty luomaan mahdollisimman kuolleita. Perusidea on tehdä heistä lihaa himoitsevia mätäsäkkejä, jotka löntystelevät pelaajan tai äänen kimppuun suorinta mahdollisinta reittiä. Näkö- ja kuuloaistin lisäksi niiden pitäisi reagoida myös hajuun, ja ilmeisesti pelimekaniikkaan on luotu jonkinlainen hikisimulaattori. Kuvitelkaapa sitä. Esteiden kaataminen tielle tai ovien lukitsemisen pitäisi olla aika idioottivarma keino selvitä hengissä, mutta juju ei olekaan näkyvistä zombeista eroon pääseminen, vaan oman pakoreittinsä jatkuva optimointi. Joten ennen kuin lukitsee itsensä vessaan turvaan siltä yhdeltä zombilta, kannattanee varmistua siitä, ettei samassa tilassa ole oloansa huojentamassa puolisen tusinaa uusherännäistä.

The Walking Deadin esittely oli pelkkää puhetta. Toki ilmassa lenteli monia mielenkiintoisia aspekteja ja uuden messiaspelin aineksia, mutta ennen kuin sana muuttuu lihoiksi, on todellisuudesta mahdoton sanoa yhtään mitään. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.