Nykyään on muotia yhdistellä eri peligenrejä. Tällä kertaa sulatusuuniin joutuvat musiikkipelien rytmirämpytys ja Zuma:n kaltainen palikoiden poksauttelu. Lopputulos on Microsoftin julkaisema Go! Go! Break Steady, joka ilmestyi kaikessa hiljaisuudessa viime kuussa. Hypelataukset taidettiin säästää elokuun huippupeleille, mutta se ei tarkoita Break Steadyn olevan sutena julkaistu. Miten se pärjää parrasvaloissa paistatteleville kilpailijoilleen?
Go! Go! Break Steadyssa ideana on pudotella palikkakehän osaset pois. Tämä onnistuu muodostamalla kolmen tai useamman palasen ryhmiä kehälle sijoitettavilla irtokappaleilla. Mitä massiivisemman poistokombon aiheuttaa, sitä suuremmat pisteet napsahtavat laskuriin. Kehän tyhjennyksessä käytettävät irtopalat saadaan musiikkielementtiä hyödyntävässä minipelissä, jossa pitää naputella oikeat komennot biitin tahdissa kuin Guitar Herossa ikään.
Pelin vahvempaa osuutta edustaa puzzlemainen palikoiden poistelu. Kiekon tyhjentäminen on simppeli idea, joten mukaan pääsee kokemattomampikin. Beatnik-nappuloiden poistourakka ei kuitenkaan ole lastenleikkiä, sillä jouduin renkkaamaan viimeisiä kenttiä useamman kerran – helpoimmalla vaikeustasolla. Aluksi mahdottomilta tuntuvat haasteet kuitenkin helpottuvat vaikeustason mukautuessa pelaajan taitojen mukaan. All City Tournamentia -pääpelitilaa tahkotessa täytyy tähdätä isoihin komboihin, koska beatnikien virta ehtyy vasta tietyn pisterajan ylittyessä.
Vastaavasti Break Steadyn heikompi osa-alue on rytmipohjainen näpyttely, sillä painallukset on synkronoitu huonosti bassojytinän kanssa. Musiikkiraidat taidettiin kyhätä GarageBandin tasoisilla sunnuntailaitteistolla, sillä Casion syntikastakin saa irti samantasoisia jumputuksia. Taustamusiikissa vastaava laatu vielä menee, mutta kun äänipuoli on iso osa varsinaista pelikokemusta, alkavat halvat tuotantoarvot häiritä. Myös rämpytysosuuksissa vaikuttaa mukautuva vaikeustaso, joka helpottaa pieleen mennyttä painallussarjaa uusintakerralla. Hyvä niin, sillä suuntaohjaimen painelu ei ole XO-padilla aivan ihanteellista.
Pelattavaa Break Steady tarjoaa reilummasti. Sooloilijoille löytyy edellä mainittu All City Tournament, kestävyyttä koetteleva Endurance ja Challenge-haastetila. Viimeksi mainittuja voi pelata samalla koneella/livessä kaksistaan joko yhteistyössä tai vastakkain kilpaillen. Koko paketin niputtaa tyylikäs urbaania alakulttuuria henkivä grafiikka. Go! Go! Break Steadya voi suositella niille Zuman ja Luxorin kaltaista haastetta hakeville, jotka eivät modernia särmikkyyttä kavahda.
