Halo: Combat Evolvedin tarina on melkoisen simppeli. Master Chiefiksi kutsuttu supersotilas tekee kavereineen pakkolaskun keinotekoiselle Halo-rengasplaneetalle. Viehättävän Cortana-tekoälyn avustamana mestaripäällikkö rankaisee muukalaisia isän kädestä, pelastaa tovereitaan vihollisten kynsistä ja kohtaa pelottavan Flood-parasiitin. Lopulta Master Chief joutuu räjäyttämään rengasplaneetan palasiksi ja jää yksinäisenä selviytyjänä ajelehtimaan avaruuteen. Tarina on yksinkertainen, eikä siitä välttämättä ensimmäisenä paista läpi valtava syvyys. Bungien suunnitelmat olivat kuitenkin paljon kauaskantoisempia kuin ensisilmäyksellä saattoi näyttää.

Halon tarinaa kerrotaan peleissä pääasiassa välinäytöksillä ja repliikeillä, mutta pelkkiä välivideoita tuijottamalla ei nähdä metsää puilta, sillä keskeinen osa Halo-kokemusta rakentuu tuimista taisteluista, huomaamattomista huomioista ja yllättävistä yksityiskohdista. Kaikista vakavimmin näkemystämme Bungien luomasta universumista syventävät kirjallisuuden teokset. Halo 3:ssa taasen välinäytösten tarina on vain yksi osa suurta saagaa, joka osaa aika-ajoin hämmästyttää yhtenäisyydellään. Juonellisesta kokemuksesta suuri osa jää pelaajayhteisön tulkintojen ja spekulaation varaan. Kaikesta tästä voimme päätellä, että Bungie kiinnittää tarinaan ja universumiin paljon enemmän huomiota kuin "pelkältä" räiskintäpeliltä saattaisi odottaa. Tapahtumista voimme havaita studion suunnitelleen sarjaa pitkällä tähtäimellä: viittaukset, eeppisen mittakaavan itsemurhasuunnitelmat ja vuosituhansien takainen sota puhuvat puolestaan.

Tämän kaksiosaisen katsauksen tarkoituksena ei ole sisällyttää kaikkea mahdollista Halo-tietoutta samaan artikkeliin vaan enemmänkin luoda yleissilmäys universumin tapahtumiin ja herättää samalla mielenkiintoa sekä kysymyksiä lukijoissa. Lukemisen jälkeen voit ehkä palata takaisin pelien tai kirjojen pariin ja kokea todellisen ahaa-elämyksen. Tai sitten naurahdat koko paasaukselle fanipoikien hourailuna ja jatkat tosimiesten pelien pelaamista.

Father's sins passed on to his son

Lähtäkohtana Halon mytologialle voidaan pitää muinaista forerunner-rotua, joka hallitsi Linnunrataa yli 100 000 vuotta sitten. Rodusta tiedetään varsin vähän, mutta sen perintö on hyvin näkyvä: muinaisten teknologian jättiläisten mahtipontiset rakennelmat ja laitokset kuuluvat galaksimme kiintopisteisiin. Tekniseltä osaamiseltaan rotu oli selvästi edellä ihmiskuntaa tai Covenant-liittoumaa. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan forerunnerit puolestaan voidaan kuvitella ihmisten kaltaisiksi, vaikka mitään faktaa asiasta ei olekaan suoranaisesti annettu.

Suurin osa forerunner-faktoista ja -spekulaatiosta on peräisin Halo 3:n terminaaleista sekä Iris-mainoskampanjasta. Eri lähteistä löytyy viittauksia forerunnereita edeltäneestä rodusta, jolta nämä katsoivat perineensä niin kutsutun Mantlen eli velvollisuuden ja oikeuden suojella galaksia ja biologista monipuolisuutta kaikilta uhkatekijöiltä. Osana tätä uskontoa he päättivät rajoittaa aseistusta Linnunradalla. Mantlen vaikutus rodun yhteiskunnalliselle kehitykselle oli haitallinen, sillä ajatus omasta ylivertaisuudesta hidasti kehitystä ja johti lopulta heidän turmiokseen.

Forerunnerit kohtasivat pahimman vihollisensa G617g-koodinimellä tunnetulla planeetalla. Tämä vihollinen oli flood-parasiitti, jonka alkuperän he uskoivat geneettisten eroavaisuuksien vuoksi olevan galaksimme ulkopuolella. Viattomasta kohtaamisesta käynnistynyt tapahtumaketju johti lumivyöryn lailla täysimittaiseen sotaan. Flood hyökkäsi forerunnereiden suojelemille planeetoille levittäytyen yhä laajemmalle galaksiin. Forerunnerit yrittivät puolustautua epätoivoisesti tuhoamalla omia planeettojaan, käyttämällä massatuhoaseita ja jopa räjäyttämällä kokonaisia tähtiä, mutta kaikki tuntui olevan turhaa. Flood valtasi galaksia vääjäämättä, planeetta planeetalta. Lopulta forerunnerit päätyivät tylyyn ratkaisuun ja rajasivat itselleen tiukasti suojellun alueen, joka oli turvassa parasiitiltä. Sota jatkui täydessä mittakaavassa alueen ulkopuolella.

I am peace, I am salvation

Suojelusalueensa uumenissa forerunnerit kehittivät uusia suunnitelmia, joista yhden ytimeen kuului seitsemän Haloa. Näiden ympäri galaksia sijoiteltujen planeetta-aseiden avulla forerunnerit uskoivat voivansa viime kädessä tuhota kaiken elämän Linnunradalta estääkseen floodin täydellisen valloituksen. Vastapainona Haloille toimivat pommisuojiksi tarkoitetut suojamaailmat sekä aseiden vaikutuspiirin ulkopuolelle rakennettu Arkki, jonne kerättiin talteen vielä tartunnatta selvinneitä yksilöitä Linnunradan eri kolkista. Nämä pelastetut lajit oli tarkoitus palauttaa Halojen laukaisemisen jälkeen alkuperäisille asuinsijoilleen elämäänsä jatkamaan. Kuljetusta nopeuttamaan rakennettiin portaaleja, joista yksi sijoitettiin Maahan, nykyisen Afrikan maaperään.

Ihmiskunnan ja forerunnereiden suhde on mielenkiintoinen. Muukalaisten tekoälyt käyttävät ihmisistä termiä ”reclaimer”, mikä viittaa ihmiskunnan rooliin forerunnereiden perijänä. Terminaalien pohjalta voidaan päätellä, että he pitivät meitä erityisessä asemassa, mutta tarkkaa syytä tähän ei tiedetä. Ehkä kahden rodun kehityksessä oli jotain samanlaista, ehkä meillä oli jotain, joka puuttui heiltä. Toisaalta forerunnereiden ja ihmisten välistä suhdetta voidaan verrata forerunnereiden ja näiden edeltäjien väliseen suhteeseen: he tarvitsivat perinnölleen jatkajan, joka jatkaisi galaksin suojelemista. Ihmiset olivat ilmiselvästi heidän mielestään parhaita tähän vaativaan tehtävään.

Ennen luovuttamista forerunnerit päättivät yrittää vielä kerran vastaiskua. Floodin kehitys oli edennyt niin pitkälle, että parasiitillä oli eräänlainen keskusyksikkö, Gravemind, joka hallitsi muiden yksilöiden toimintaa, jolloin koko flood-kokonaisuutta voidaan pitää yhtenä kollektiivisena jättiläismielenä. He uskoivat, että Gravemindin tuhoaminen pysäyttäisi vihollisen lopullisesti tai ainakin hidastaisi sen etenemistä. Ensin se piti kuitenkin löytää. Tehtävää varten he kehittivät lähes rajattomalla aivokapasiteetilla siunatun itsetietoisen tekoälyn. Mendicant Biasin haltuun annettiin valtava laivasto, jonka se ohjasi syvälle floodin hallitseman alueen syövereihin. Vuosikymmenien ajan laivasto etsi, tutki, havainnoi ja raportoi vihollisen käyttäytymisestä takaisin Arkin suojassa kykkiville isännilleen. Lopulta Gravemind löytyi, mutta Mendicant Bias ei jostain syystä hyökännyt. Odottamaton oli tapahtunut.

I am a monument to all your sins

Mendicant Bias ehti matkansa aikana nähdä paljon. Hän näki, kuinka forerunnerit ennemmin uhrasivat kokonaisen planeetan kuin antoivat sen joutua floodin käsiin. Hänestä oli tehty liiankin älykäs, sillä hän osasi epäillä ja tehdä johtopäätöksiä lähes rajattoman kapasiteettinsa tukemana. Gravemind hyödynsi tätä heikkoutta ja esitti Mendicant Biasille kysymyksen: mitä jos flood olisikin luonnollisen kehityksen seuraava askel, jota forerunnerit ylittäisivät väkisin estellä. Gravemind luultavasti esti kommunikaatioliikenteen Arkilta tekoälylle päin, joten hyökkäyskäskyä ei voitu koskaan saada perille. Sen sijaan epätietoisuus muhi mielessä epäilykseksi, joka kasvoi lopulta eräänlaiseksi hulluudeksi. Gravemind sai manipuloitua Mendicant Biasin puolelleen. Nyt vihollisella oli käytössään valtava laivasto sekä sisäänpääsy forerunnereiden suojellulle alueelle.

Forerunnerit tajusivat tilanteen ajoissa ja ehtivät reagoida siihen kehittämällä uuden Offensive Bias -tekoälyn, jolle annettiin tehtäväksi tuhota Mendicant Bias. Vaikka puolustava laivasto oli määrältään selkeästi pienempi, oli sillä selkeä etu: isäntiään vastaan kääntynyt Mendicant Bias menetti järkensä mukana kyvyn ajatella selkeästi. Se halusi yksinkertaisesti runnoa luojansa maanrakoon. Joukot kohtasivat lopulta suojelusalueen laidalla. Mendicant Bias ja flood hyökkäsivät odotetun aggressiivisesti ylivoimansa hurmiossa. Vihollinen tuhlasi aluksiaan säälimättä niiden tai kohteiden miehistöä. Offensive Bias piilotteli kuitenkin osaa laivastostaan, sillä Halojen lauettua tilanne kääntyi päälaelleen: puolustajilla oli käytännössä ylivoima. Halot tuhosivat parasiitin ja Offensive Bias voitti taistelun. Hän vangitsi Mendicant Biasin ja vei tämän Arkkiin, mutta osa hänestä onnistui pakenemaan.

Wort, wort, wort!

Forerunnereiden todellinen kohtalo on epäselvä: kuolivatko he kaikki Halojen tykitykseen vai tapahtuiko jotain aivan muuta? Joka tapauksessa heidän jälkeensä jäi valtavat määrät teknologiaa ja mitä ihmeellisimpiä vempeleitä. Terminaaleissa mainitaan myös mystinen Great Journey, joka myöhemmin loi perustan Covenantin uskonnolle. Muukalaisliittouma nousi esiin lähes 100 000 vuotta forerunnereiden katoamisen jälkeen.

Covenantin liikkeelle panevana voimana voidaan pitää rotua nimeltään San’ Shyuum eli ihmisten kielellä profeettoja. Heidän teknologinen kehityksensä eteni niin pitkälle, että he kykenivät ymmärtämään jumalten asemassa pidettyjen forerunnereiden laitteiden saloja pala palalta. Lopulta yhteiskuntaan muodostui kaksi lahkoa: enemmistö halusi kunnioittaa jumalten perintöä antamalla esineiden ja laitteiden olla rauhassa, kun taas vähemmistö halusi tutkia ja kokeilla näitä mystisiä vehkeitä. Tilanne johti siihen, että vähemmistö pakeni kotiplaneetaltaan valtavalla forerunnereiden sota-aluksella, jäännöksistä kaikkein pyhimmällä. Alus päätyi lopulta virtalähteeksi Covenantin valtavan keinoplaneetan, High Charityn, ytimeen. Kyseessä oli todennäköisesti juuri se alus, jonka avulla osa Mendicant Biasista onnistui pakenemaan Offensive Biasin kynsistä vuosituhansia aikaisemmin.

Profeetat eivät olleet mahtavimpia sotureita, vaan he halusivat keskittyä tutkimaan jumaliensa perintöä. Tähän tarjoutui mahdollisuus, kun he kohtasivat Sangheilit eli eliitit. Kansojen välille syttyi aluksi sota, mutta lopulta profeetat suostuttelivat soturikansan liittoon lupauksella pelastuksesta eli ”Suuresta Matkasta”. Covenant oli syntynyt.

Vuosien saatossa Covenant levittäytyi laajemmalle galaksiin. Liittouma keräsi suojiinsa uusia rotuja, joille jokaiselle löytyi sijansa hierarkiassa. Profeetat pysyivät kuitenkin suuren neuvoston johtajina yhdessä eliittien kanssa. Covenantin aikajanaa kuvataan seitsemän vaiheen sykleissä, joihin kuuluu aina epäilystä, vaikeuksia ja lopulta uskon vahvistuminen. Aikojen kuluessa muun muassa gruntit (Unggoy) ryhtyivät kapinaan, mutta vastaavanlaiset kriisit saatiin ratkaistua viimeistään Arbiterin avulla. Arbiterit ovat itsemurhatehtäviin lähetettäviä eliittejä, joita muistetaan heidän kuolemansa jälkeen suurina marttyyreina.

Covenantin suurin kriisi sai alkunsa, kun brutet (Jiralhanae) otettiin mukaan liittoumaan. Äärimmäisen aggressiivisena rotuna he uhkasivat eliittien asemaa, ja konfliktit olivat välttämättömiä. Lisäksi profeetat alkoivat suosia bruteja tarjoamalla näille nopeita ylennyksiä vastuullisiin tehtäviin. Kriisi kiihtyi kliimaksiinsa, kun Covenant ja ihmiskunta kohtasivat.

Reclaimers

Covenantista poiketen ihmiskunta kehittyi pitkään galaksin omassa nurkkauksessaan vailla vuorovaikutusta muukalaisten kanssa. Ihmiset kehittivät itse oman teknologiansa, joten he pysyivät innovatiivisina ja kykenevinä sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin, kun Covenantin teknologia perustui pitkälti kopiointiin. Ihmiskunta levittäytyi oman aurinkokuntansa planeetoille 2100-luvulla. Tähtienvälinen matkustaminen aloitettiin 2200-luvun lopulla, kun Shaw-Fujikawa-moottori mahdollisti nopean matkustamisen "yliavaruuden" avulla.

Kehitys ei sujunut täysin kitkatta. Jo 2100-luvulla taisteltiin Aurinkokunnan herruudesta erilaisten äärijärjestöjen kanssa. Avaruuden rauhaa ylläpitämään perustettiin UNSC eli United Nations Space Command. 2500-luvulle mentäessä ihmiset ehtivät levittäytyä galaksin uumeniin perustaen samalla siirtokuntia sopiville planeetoille. Kaikki eivät kuitenkaan halunneet elää UNSC:n alaisuudessa. Osa yksinkertaisesti katosi kattojärjestön tutkasta, kun taas osa rupesi taistelemaan järjestelmää vastaan. Pahimmillaan kapina oli uloimmissa siirtokunnissa. UNSC pisti kovan kovaa vastaan aloittamalla Operaatio TREBUCHETin vuonna 2513. Se halusi murskata kapinalliset kertalaakista ja saada pakotettua järjestyksen myös kaukaisimpiin siirtokuntiin. Veriset taistelut vaativat monien mielestä liikaa uhreja, mikä herätti paljon arvostelua. Vastauksena ongelmiin kehitettiin Spartan II -ohjelma. Tavoitteena oli luoda täydelliset erikoisjoukot, joiden avulla voitaisiin saada tuloksia vähällä verenvuodatuksella.

Projektia edeltänyt Spartan I -ohjelma käynnistettiin jo 2400-luvun lopulla. Tuolloin vapaaehtoisia avaruusjääkäreitä parannettiin biologisin keinoin ja keinotekoisin implantein. Monikaan osallistuneista ei selvinnyt käsittelystä hengissä, mutta operaatiota pidettiin silti jonkinasteisena menestyksenä. Vuonna 2517 alkaneessa Spartan II -projektissa tulevat supersotilaat kaapattiin jo kuuden vuoden iässä. Geneettiset valioyksilöt koulutettiin taistelemaan, kestämään kuritusta, toimimaan yhdessä ja pärjäämään äärimmäisissä olosuhteissa lapsesta lähtien. Normaalia fyysistä ja psyykkistä kehitystä vauhditettiin erilaisilla hormoneilla ja stimulanteilla. Projekti saavutti huippunsa vuonna 2525, kun nuorten näköä, refleksejä ja muita fyysisiä ominaisuuksia parannetaan huomattavasti. Menetelmät olivat julmia, sillä 75 kandidaatista 33 kuoli ja 12 rampaantui pysyvästi. Loput 33 selvisivät taistelukykyisenä, ja he saivat käyttöönsä MJOLNIR I -taisteluhaarniskat.

It was the coins fault

Samana vuotena tapahtui myös jotain paljon merkittävämpää: ihmiset ja Covenant kohtasivat ensimmäisen kerran. Kontakti tapahtui, kun pieni Covenant-alus Minor Transgression löysi vahingoittuneen ihmisaluksen, jonka navigointitietokanta paljasti Harvest-siirtokunnan sijainnin. Muukalaisten tietokonejärjestelmät näyttivät, että planeetalla olisi paljon forerunner-artefakteja ja jopa yksi muinainen tekoäly. Ahneet otukset alkoivat kaapata ihmisten rahtialuksia hyvän saaliin toivossa ennen viranomaisille ilmoittamista. Tilanne johti väistämättömään aseelliseen konfliktiin, josta vain kaksi muukalaista onnistui pakenemaan ehjin nahoin.

Covenantin High Charity -päämajassa tiedon tilanteesta saivat kaksi profeettaa, jotka aikoivat artefaktien avulla kaapata vallan ja syrjäyttää senhetkiset kolme johtavaa profeettaa. He onnistuivat kiristämään valtaistuimen itselleen, ja ottivat nimikkeikseen Truth (Totuus), Mercy (Armo) ja Regret (Katumus). Asiat kääntyivät kuitenkin päälaelleen, kun oraakkeli eli High Charityn muinaisen taistelulaivan tekoäly paljasti muukalaisten näkemien merkkien todellisen tarkoituksen: symbolit eivät kertoneet tuhansista forerunner-artefakteista vaan forerunnereiden perillisistä eli ihmisistä. Julkisuuteen päästessään moinen paljastus olisi vienyt pohjan koko Covenantin uskonnolta, joten profeetat julistivat ensitöikseen pyhän sodan ihmisiä vastaan ja pitävät totuuden visusti omana tietonaan hamaan loppuun saakka.

Harvestin konflikti kasvoi lopulta näin täysimittaiseksi sodaksi, jossa ihmiset olivat täydellisiä altavastaajia alusta lähtien. Maajoukkojen taisteluissa ihmiset kykenivät panemaan hanttiin Spartan-sotureiden johdolla, mutta avaruudessa muukalaiset hallitsivat ylivertaisen teknologiansa turvin. UNSC pyrki piilottelemaan totuutta kotijoukoilta suodattamalla rintamalta saatavia tietoja ja levittämällä propagandaa. Taistelumoraalia nostatetaan luomalla myytti kuolemattomista Spartan-supersotilaista. Todellisuudessa spartalaisia kuoli taisteluissa, mutta nämä merkittiin listoille ”taistelussa kadonneiksi”.

Epätoivoisena keinona UNSC:n alajaosto käynnisti Spartan III -projektin, jonka tavoitteena oli luoda supersotilaita enemmän, halvemmalla ja nopeammin. Kolmannen polven spartalaisista ei julkisuudessa puhuttu, sillä heitä käytettiin vain äärimmäisissä itsemurhatehtävissä.

Tonight we dine in hell

Siirtokunta toisensa jälkeen joutui Covenantin tuhoamaksi. Muukalaiset eivät säälineet ketään. Ihmiset taistelivat pitääkseen kotiplaneettansa piilossa, mutta vuonna 2552 kaikki oli muuttuva. UNSC suunnitteli uhkarohkeaa operaatiota spartalaissotilailleen. Tarkoituksena oli kaapata yksi muukalaisliittouman johtavista profeetoista ja neuvotella panttivangin avulla mahdollinen aselepo. Spartanit valmistautuivat tehtävään Reach-planeetalla, joka oli UNSC:n sotajoukkojen keskus. Tehtävää ei kuitenkaan päästy suorittamaan, sillä Covenant hyökkäsi kesken kaiken Reachille. Suuri osa spartalaisista lähetettiin puolustamaan tärkeitä kohteita maanpinnalle, mutta supersotilaiden johtaja, Master Chief eli John, jäi kiertoradalle pienen ryhmän kanssa tuhotakseen erään avaruusaseman navigaatiotietokannan. Vain Master Chief selvisi operaatiosta ehjänä takaisin mukanaan pahasti loukkaantunut Linda, joka syväjäädytettiin välittömästi parempien aikojen toivossa.

Reachin taistelu sujui yhtä surkeasti kuin muukin sota. Spartaneiden salaista tehtävää avustamaan tullut Kapteeni Keyes pakeni taistelusta Pillar of Autumn -risteilijällään. Aluksen mukana olivat Master Chief ja Cortana-tekoäly, joka bongasi koordinaatit pakohypylle muinaisesta artefaktista. Pakolaiset saivat perillä huomata ikäväkseen, että osa vihollisista oli seurannut heitä. Kehittyneemmän teknologian ansiosta he olivat saapuneet perille ennen ihmisiä. Vihollinen aloitti nopeasti valtaustoimenpiteet, mutta suurimman huomion tilanteessa vei määränpäästä löytynyt Halo, jonka pinnalle Pillar of Autumn lopulta teki pakkolaskun. Master Chief ja monet muut ihmissotilaat erkanivat sitä ennen aluksesta laskeutuen pakokapseleissa Halolle.