Ensimmäinen ratti vuosikausiin
En ole autopelien suurkuluttaja, vaikka niistä nautinkin aika ajoin. Varsinkin Forza Horizon- ja Gran Turismo -sarjat ovat omassa suursuosiossa. Molempia yhdistää täydellisen illuusion tavoittelu, vaikka realismiin ei välttämättä pyritä, ainakaan Horizonin parissa. Autoista niin ulkoiset kuin sisäiset elementit on mallinnettu huipputarkasti, ja jokainen kiesi kuulostaa juuri siltä kuin pitääkin. Mutta ohjaimella niiden kontrollointi on aina esteenä parhaimmalle mahdolliselle immersiolle. Tästä huolimatta ratin ja polkimien hankinta ei ole koskaan ollut korkealla ostoslistallani. Olen aina järkeillyt asian niin, että minun pitäisi pelata autopelejä huomattavasti enemmän, jotta hyvän ratin hankinta olisi järkevää. Halvasta tulisi vain paha mieli, joten sellaista ei edes harkita.
Joten kun Turtle Beach tarjosi heidän VelocityOne Race KD3 -mallinsa arvosteltavaksi, olin hitusen epävarma, tulisiko tästä vain uusi turhake lojumaan hyllynkoristeeksi. Kyseessä ei missään nimessä ole halvin kombo, joka markkinoilta löytyy. Sen OVH on kolmen ja puolensadan euron tietämillä, mikä on vielä kuitenkin sieltä järkevämmästä päästä, kun miettii, miten helposti näiden hinnat nousevat tuhansiin euroihin. Tästä huolimatta usean sadan investointi vaatii jo pientä harkintaa, varsinkin jos haluaa jotain, mikä kestää vuosikausia.
Parin kuukauden testauksen jälkeen on kuitenkin ilo huomata, että VelocityOne ei ole jäänyt lyhyeksi ihastukseksi. Päinvastoin, se on saanut minut pelaamaan autopelejä tavallista enemmän ihan siksi, että sitä on niin ilo käyttää.
Asentaminen helppoa, jopa ilman ohjekirjaa
VelocityOne on liki käyttövalmis heti paketista vedettynä. Turtle Beach suosittelee kuitenkin ajurien päivitystä, varsinkin jos laitteella on tarkoitus tehdä mitään vaativampaa. Ensimmäinen kokeiluni laitteen kanssa tapahtui PC:llä, joten ajurien ja ohjelmistojen asentaminen tapahtui luonnostaan, vaikka se ei olisi ollut päällimmäisenä prioriteettina. Siinä vaiheessa, kun siirsin koko laitoksen olkkariin Xboxia varten, asentaminen sujui kuin tanssi, enkä edes huomannut minkäänlaista viivettä käyttöönotossa. Turtle Beach on ottanut huimia harppauksia tällä saralla pelkästään viimeisen parin vuoden aikana.
Itse ratti ja polkimet on pakattu fiksusti, eikä kokonaisuutta tarvitse kauaa ihmetellä, kun sen ottaa esille. Ratin voi kiinnittää ruuveilla pysyvään paikkaan tai käyttää paketissa tulevaa irrotettavaa jalustaa, joka kiinnitetään puristimella pöytään tai valittuun pohjaan. Alumiinista rakennetuilla polkimilla ei ole erillistä kiinnikettä, mutta pohjassa olevat kumitäpät ovat yllättävän hyviä pitämään kiitetävän jykevät polkimet paikallaan. Toki jos luonnollinen reaktio on painaa poljinta koko painolla joka kurvissa, niin jonkinlaiseen erilliseen lisäpainoon tai kiinnitykseen kannattaa panostaa. Vaihdekeppiä paketista ei löydy, ja sellaisen haluavat joutuvat hankkimaan sen erikseen.
Itse ratti on kiitettävän painava ja laadukkaista materiaaleista tehty. Vähän vajaat puolitoista kiloa painava ratti ja sen akseliväli eivät tunnu lainkaan muovisilta, ja varsinkin ratista löytyvät napit sekä metalliset siivekkeet ovat kauttaaltaan laadukkaita. Kiinnityksen jälkeen ratin suuntausta voi korjata ylös ja alas muutamia asteita, mikä helpottaa paikan valintaa. Ainoa isompi murhe tuli vastaan, kun kokonaisuutta yritti kiinnittää olkkarin pöytään, joka osoittautui liian paksuksi puristimelle. Keittiön pöytä oli myöskin liian tuhtia tavaraa, joten ratille jouduttiin luomaan erillinen kiinnitysjalusta käyttöä varten. Ongelma ei välttämättä kosketa kaikkia, mutta heidän, joiden olkkarin pöytä on vaikka kookkaampaa tammea tai vastaavaa, kannattaa varautua purkkaviritelmiin ainakin aluksi.
Ratti kiinnittyy niin Xboxiin kuin pöytäkoneeseen USB-C-johdolla, joka on onneksi juuri riittävän pitkä, että isompikin olkkari toimii sijaintina laitteelle. Huomasin kuitenkin nauttivani ratista enemmän kotitoimistossa pöytäkoneen äärellä, sillä se antoi mahdollisuuden pistää polkimet seinää vasten antamaan entistä paremman vastuksen ja ratin sai helpommin kiinni Ikean pöydälle ilman sen suurempia McGyver-virityksiä.
Ajaminen on yhtä juhlaa
Jahka ratti on saatu kiinni, ei VelocityOne Racen kanssa tarvitse jahkailla pidempään. Ohjaimelle voi ladata erillisen tuunausohjelman, mutta jopa suorilta käsin kokonaisuus toimii kuin unelma. Laitoin ratin heti kättelyssä Forza Horizon 5 -pelin kimppuun, ja ero ohjaimen kanssa pelaamiseen oli kuin yöllä ja päivällä. Hurja vauhti välittyy ihan eri tavalla, kun ratin force feedback iskee kämmenpohjiin ja jokaisen mutkan kaarteet tuntuvat selkäpiissä. Ei kestänyt kauaa ymmärtää, miksi alaan vihkiytyneet ovat näistä niin hurmioissaan.
VelocityOne toimii plug-and-play-periaatteella noin muutaman tusinan pelin kanssa ilman sen suurempia ongelmia. PC:llä voi valtaosaan jopa ladata erilliset telemetriat tarkkailemaan ajamista, mitä testasin vain ohimennen, sillä valtaosa niistä menee täysin yli oman hilseen. Xboxilla erillistä latausta ei valtaosin tarvita, mutta sieltä ei natiivisti telemetriaa myöskään löydy. Omassa testauksessa pelit Forza Horizon 5, Test Drive Unlimited ja Mudrunner toimivat kaikki upeasti. Varsinkin Mudrunneriin VelocityOne toi sellaisen immersiolisän, että aloin vakavasti harkita rekkoja varten tehdyn ohjaimen hankintaa seuraavia osia varten.
Varsinkin arcade-pohjaisten rallipelien parissa VelocityOne tuntuu loistavalta yhdistelmältä. Erityisesti sen tuntuma eri ajopinnoilla on erinomainen. Vaikka ohjaimella pelattuna saa hieman ideaa siitä, miten asvaltti vaihtuu alta vaikka hiekkatieksi, VelocityOne jyrisee käsissä niin nautittavasti, että paluuta vain ohjaimella pelaamiseen ei enää ole. Muutamina iltoina, kun en halunnut alkaa asentaa rattia vaikka olkkaria varten, huomasin nopeasti, miten pelkällä ohjaimella esimerkiksi Forzan pelaaminen ei vain ollut yhtä nautittavaa. Kokemus on sama kuin aikanaan lentosimulaattorin pelaaminen kunnon ohjaimistolla.
Ongelmia kuitenkin löytyy. Napit ovat hitusen turhan tahmaisia, ja varsinkin etupaneelista löytyvät mustat painikkeet on helppo sekoittaa keskenään. Verrattuna takaa löytyviin metallisiin siivekkeisiin, näiltä olisi toivonut enemmän. Mutta itse ohjaus, eli tuntuma, vastus ja varsinkin se eteerinen "aitouden" tunne pelastavat paljon. Niiden ansiosta jopa pieniä heikkouksia sietää, vaikka yli kolmensadan setiltä toivoisi jo jonkinlaista täydellisyyttä.
Samoin polkimet voisivat olla hitusen painavampia. Omassa käytössä ilman kenkiä ne ovat juuri sopivia kevyeen käyttöön, mutta ystäväni, joka pelaa autopelejä huomattavasti vakavammalla asenteella, totesi tylysti niiden olevan "ihan leluja". Kokeneemmat veteraanit saattavat siis tarvita jotain lisää kokonaisuudelta, mitä paketista ei heti löydy.
Ensimmäisenä rattina nappivalinta
Tuntuu hassulta suositella yli kolmensadan euron laitetta ensimmäiseksi ratiksi, mutta tässä sitä ollaan. Vanha toteamus, että hyvään kannattaa panostaa, pitää kutinsa nytkin. VelocityOne on juuri niin laadukas vehje, että se herättää innostuksen uuteen osa-alueeseen harrastusta, joka aikanaan oli tulvillaan tällaisia oheislaitteita. Se on helposti muokattavissa, ja sille voi ostaa lisäosia yllättävän helposti, joten jopa vaativampikin käyttäjä saa rahalleen vastinetta.
Mutta niille, jotka etsivät jotain, minkä saa heti käyttöön, joka ei vaadi kokonaisen huoneen omistamista vain yhdelle lajityypille, VelocityOne Race KD3 on helppo suositella. Se yksinkertaisesti toimii ja tekee kaiken sen, mitä tällaiselta laitteelta odottaakin. Sen kanssa on ilo pelata, ja se sai minun sydämeni sykkimään ihan eri tavalla peleistä, joista en uskonut innostuvani näin paljon. Mikäli olet aina halunnut pelata autopelejä kuten niitä pitääkin, tässä on täydellinen paikka aloittaa.
